Tommi Krogerus
Liittynyt: 14 Helmi 2008
Viestej: 4
|
Lhetetty: 15.2.2008. / 14:28 Viestin aihe: Burning wheel ja sielun suuri kaipuu
|
|
|
Tämä on wanha kunnon "kaveria etsitään" ilmoitus.
Eli jos joku pääkaupunki seudulla pelailee Burning wheeliä ja haluaisi porukkaan uutta verta, niin voi ottaa yhteyttä tännepäin. Pelaajana mielummin toimisin, koska GM hommissa toimin jo tarpeeksi monella saralla.
_________________
Goals can be deceptive, unaimed arrow never misses.
-Hawaiian proverb
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Eero Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 20 Syys 2004
Viestej: 353
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 15.2.2008. / 17:20 Viestin aihe:
|
|
|
Tiedätkös, minulla on näin amorin apulaisena loistava ehdotus - pelatkaa Tuovisen Markun ja Koposen Samin kanssa BW-kampanja! Perustana minulla on tämmöinen:
Markku on todella, todella kovan luokan traditionaalinen pelinjohtaja. Siis näitä kavereita, jotka aloittivat AD&D:n pelaamisen silloin, kun siinä ei vielä ollut taitosääntöjä. Hän on kuitenkin älyllisesti utelias ja tykkää uusista indie-peleistä, eli hänellä on sekä päätä BW:n vaatimalle matematiikalle ja muille emulatiivisemmille yksityiskohdille, että kiinnostusta peliin, joka tarjoaa enemmän draamatyökaluja ja vähemmän haastevetoista peliä kuin D&D.
Sami taas on semmoinen tyypillinen indie-narkkari, eli yleensä ottaen hän on pelannut mielellään mitä vain uutta ja opettavaista. BW ei ymmärtääkseni ole herättänyt mitään pakottavaa kiinnostusta, mutta jos Sami valmistelee kerran tosissaan Shadowrun-kampanjaa oppiakseen ymmärtämään seikkailupelaamista, niin ei BW:sta missään tapauksessa ainakaan haittaakaan olisi.
Ehdotan tätä nyt siis lähinnä siitä näkökulmasta, että sekä Markku että Sami ovat kaipailleet kovasti uusia pelikavereita. Ymmärtääkseni he ovat harkinneet lähinnä semmoisia Nine Worlds / Polaris -linjan draamapelejä, mutta en yllättyisi yhtään, jos löytäisitte myös BW:n parissa jotain yhteistä näkökulmaa. Ainakin asiasta kannattaa ehkä keskustella.
Jos teitä kiinnostaa, niin voisitte myös ottaa Markun ekstensiivisestä kokoelmasta Blossoms are Fallingin pelimateriaaliksi - lueskelin sen tuossa alkuviikosta, ja se on kyllä selkeästi tykein BW-lähdeteos tähän asti! Nostaa omankin motivaationi pelata peliä vallan korkealle.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Tommi Krogerus
Liittynyt: 14 Helmi 2008
Viestej: 4
|
|
Lhetetty: 17.2.2008. / 11:04 Viestin aihe:
|
|
|
Olen aina valmis koittamaan kaikkea kivaa ja on hyvinkin mahdollista että jokin yhteinen virsi löytyy, sillä olen traditionaalinen pelaaja, joka aloitti omat kokeilunsa myös tuohon kultaiseen aikaan jolloin ei kykyjä vielä tunnettu. Mutta kuinka saisin yhteyden näihin henkilöihin ?
_________________
Goals can be deceptive, unaimed arrow never misses.
-Hawaiian proverb
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Markku Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 21 Syys 2004
Viestej: 29
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 18.2.2008. / 16:51 Viestin aihe:
|
|
|
Vilkaisepa vastaus yksityisviesteistäsi.
T: Markku
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Tommi Krogerus
Liittynyt: 14 Helmi 2008
Viestej: 4
|
|
Lhetetty: 19.2.2008. / 8:24 Viestin aihe:
|
|
|
Huomasin tuon kyllä, ja vastasinkin. Ilmeisesti lähetys ei toiminut tjsp. Pistin uutta viestiä. Ilmoittele jos ei toimi niin vaihdetaan vaikka sähköpostiin kommunikaatio.
_________________
Goals can be deceptive, unaimed arrow never misses.
-Hawaiian proverb
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Sam!
Arkkimaagi
Liittynyt: 15 Maalis 2005
Viestej: 502
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 19.2.2008. / 16:23 Viestin aihe:
|
|
|
Jep, täällähän me seikkailemme. En tiedä, mitä Markku tiedotteli tuolla yksityisviestin puolella - varmaan samaa, mitä olemme tässä muutenkin asian tiimoilta puhuneet. Joka tapauksessa minut (Sami Koponen) saa kiinni tämän nimimerkin takaa. Ja noin muutenkin minulla on vielä lievä haku päällä pk-seudulla pelattavan kesäkampanjan tiimoilta.
_________________
-Sami Koponen
Efemeros - Borvarian kullan vuoksi.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Markku Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 21 Syys 2004
Viestej: 29
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 29.2.2008. / 1:51 Viestin aihe: Ensimmäinen pelikerta (hahmojen ja maailman suunnittelua)
|
|
|
Homma lähti hyvin käyntiin: olimme paikalla sovittuun aikaan ja pelaajien hahmovisiot sopivat hyvin laatimaani lähtöskenaarioon (hahmot joutuvat palkkasotilasarmeijan riveihin hyvällä tai pahalla). Hahmoilla on 2-4 elämänpolkua; jos haluaa kokeneemman hahmon, niin siitä vain, kunhan ei min-maxaa, sillä siitä saa kyllä maksaa (sääntökirjan ohjeiden mukaan muut pelaajat aloittavat tällöin armottoman pilkkaamisen).
Jari teki hahmokseen Kääpiö Onnin (2 elämänpolkua), Tommi loitsivan hämähäkki SH:n (työnimi, 4 elämänpolkua) ja A-P aatelisnuorukainen Gustav Guttersonin (3 elämänpolkua). Uskomukset ja vaistot ovat vielä vähän kesken, koska ne osoittautuivat jälleen hahmonluonnin vaikeimmaksi osaksi.
Keskusteluissamme kävi ilmi seuraavia asioita:
Keisarilliset joukot tuhosivat Gustavin kotikaupungin, ja hänen uskomuksensa liittyvät keisarillisiin, joten kohtaamme niitä taatusti. Gustav oli tällöin 8-vuotias, ja jonkin palkkasotilasarmeijan sotilas pelasti hänet nälkäkuolemalta (tms.) ottamalla hänet oppipojakseen. Siten pojasta kasvoi ensin sotilas ja sitten kyvykäs kersantti. Hänellä ei kylläkään ole minkäänlaista suhdetta Tillyn Taitajiin (kansan suussa "Tillyn Tappajiin"), mikä tarkoittaa, että hänkin on vasta liittynyt heihin.
Kääpiö Onni potkittiin pihalle klaanistaan ilmeisesti jonkin skandaalin takia. Tiedä vaikka olisi varastanut piilukkopistoolin... vielä kun selviäisi, mitä häneltä on varastettu.
Hämähäkkien kulttuurissa osa uroksista karsitaan heti kättelyssä ja loput kuolevat parittelun yhteydessä. Hämähäkit ovat lähettäneet SH:n perään metsästäjä-saalistajan. Ilmeisesti hänen ominaisuutensa ovat hämähäkkinaaraille mieleen tai sitten heillä yksinkertaisesti vallitsee hirmuhallinto, josta kukaan ei saa paeta. Saapa nähdä, miten asian laita on.
Onni ja SH kulkevat yhtä matkaa: SH toimii peräti Onnin ratsupetona. Saapa nähdä, millaista käyttöä palkkasotilasarmeijalla on tällaiselle parivaljakolle.
Hahmojen ensimmäinen tavoite pelissä on siis liittyä palkkasotilasarmeijaan, "Tillyn Taitajiin". Käynnistämme pelin siitä ensi torstaina (6.3.).
Seuraavassa keskeisiä tietoja hahmoista
Jari:
Kääpiö Onni
Born Clansman, Herdsman
Child Prodigy (1 harmaa taito).
Harmaa taito Firearms, varusteet: pistooli. Eikä muuta (ratsuväen käyttämä piilukkopistooli on selvä kääpiövaruste, joka maksaa 20 resurssipistettä, ja vaivaiset 35 vuotta täyttäneellä kääpiöllä niitä on vain 19).
Uskomukset:
Rehellisyys maan perii.
Olen parempi kuin muut.
Vahvat eivät saa sortaa heikkoja.
Vala: En jätä hämähäkkiä oman onnensa nojaan.
Vaisto
Jos tulee ongelmia, minulla on ase kädessä.
Tarjoan apuani heti, kun joku sitä tarvitsee.
Gustav Gutterson
17 v, Noble born, Foot Soldier, Sergeant
Mark of Privilege, Sixth Sense
Pääaseena sotavarsta, metallivahvistettu nahkapanssari.
Uskomukset
Keisarikunnan joukot tuhosivat kotikaupunkini. Kostan sen. Ensiksi selvitän, kuka lähetti joukot Jäävirtain maahan.
Keisarin alaisiin ei voi koskaan luottaa.
Olen kuninkaallista verta ja minun on oltava vereni arvoinen.
Vaistot
En anna armoa, en pyydä armoa.
Keksin aina tilanteeseen sopivan solvauksen.
Nukun aina koiranunta (myös juopuneena).
Horatio hämähäkki
23 v,
Broodling, Fatespin, Web-Wyrd, Blooddrinker
Uskomukset
En palaa Aliseen Pesään.
Suojelen Onnia, joka puhuu puolestani.
Minun pitää löytää keino suojautua naarailta. Ensin liityn armeijaan.
Vaisto
En koskaan kulje lattialla tai maassa, mikäli suinkin mahdollista.
Loitsut:
Wyrd Call
Wyrd Cloak
Keskeiset taidot:
Weaving
Brawling
Wyrding-Way
Dwarf-wise
Edit: Kääpiö Onnin tiedot
Edit: Gustavin ja Horation tiedot
Viimeinen muokkaaja, Markku Tuovinen pvm 01.3.2008. / 19:31, muokattu 2 kertaa
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Markku Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 21 Syys 2004
Viestej: 29
Paikkakunta: Helsinki
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Markku Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 21 Syys 2004
Viestej: 29
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 29.2.2008. / 13:48 Viestin aihe:
|
|
|
Jake Norwoodin "Fantasy Flail" näyttää olevan juuri sellainen kuin sen speksasimme. Nämä statit kelpaavat minulle, entä teille?
Lainaus: 1. The Fantasy Flail
Long chain, big head. Not quite as absurd as the Witch King in RotK, but definitely a product of fantasy art and literature...or Castlvania...
These would use the shield wrap-around rules. I've slightly tweaked the stats at the beginning of the thread. I also added in a non-metal flail, ye olde nunchaku...that's actually not a fantasy flail (though the VA and the fast part might be), but it fits in with these better:
Horseman's Flail Power: 2, VA 1, 1-Handed, Unwieldy, May Great Strike
Footman's Flail Power: 4, VA 2, 2-Handed, Unwieldy, May Great Strike
Farmer's flail (e.g. nunchucks) Power 1, VA 1, 1-Handed, Fast, May not Great Strike
Special Rule: Danger to yourself and your community. Flails can get out of control when used improperly. When a character completely misses a Flail Strike, Feint, Great Strike or Counter Strike, there is a chance the weapon swings around and hits him. Roll the DOF, on the roll of a 1 the weapon hits the wielder. Damage is inverse IMS, successes missed by determine hit. Roll armor as applicable.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Tuomas Lempiäinen
Liittynyt: 04 Touko 2005
Viestej: 1
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 04.3.2008. / 23:01 Viestin aihe: Hahmoa torstaiksi
|
|
|
Jeps,
Tämmöinen tuli kasattua Markun suosiollisella avustuksella torstaiksi.
Feredir
* haltia, 116 vuotta
* Born Etharch, Attendant, Second, lead to Protector Sub-Setting, Swordsinger
* Etharchal, Calm Demeanor, Lesson of One, Sword of the White Towers (antipathic), Aman, Cool-Headed
Uskomukset
* Kostan mestarini kuoleman ja puhdistan maineeni. Selvitän mestarini surmaajan.
* Kohtelen kaikkia kunnioittavasti kunnes he loukkaavat minua.
* Palaan kotiin ja perustan perheen.
Vaistot
* Nukun aina käsi miekan kahvalla.
* Annan aina armoa sitä pyydettäessä.
* Hyväksyn aina haasteet.
Merkittävä omaisuus
* haltia aseet
* haltia panssari (plated leather)
* haltiaratsu, Alagos
Suhteet
* Morefindiel, vaimo, kotona, viha/rakkaus suhde
* Minastios, mestarin veli, suojelia haltiametsässä, antanut siunauksensa Feredirin kostoretkelle
* Lars Niklasson, ylimys Kelflavikin hovista, ei pidä haltioista, eikä etenkään Ferediristä
Circles
* Etharchs
* Protectors
Affiliations
* +1D Etharchs (tulee Etharchal traitista)
Loitsulaulut
* Song of Bonding
* Song of the Sword
* Lament for the Fallen
Taidot
* Elven Script
* Etiquette
* Sword
* Sing
* Ride
* Bow
*Shield Training
* Mounted Combat Training
* Armor Training
Muuta mielenkiintoista
* Steel B7
* Grief B6
Tarina
Feredir syntyi ylhäiseen perheeseen ensimmäisenä poikana Huurremetsään, kaakkoon Jäävirtain maasta ja. Hänellä oli edessään lupaava tulevaisuus kansansa suojeliana. Nuorella iällä hän otti vaimokseen ylhäisen neidon Morefindielin.
Hän ei ehtinyt asettua aloilleen, hänen mestarinsa Bellmaetharian lähti ihmisten maille Jäävirtain maahan ja Kelflavikin kaupunkiin. Feredir seurasi mestariaan.
Kelflavikin röystön aikaa Feredir taisteli mestarinsa kanssa. Feredir haavoittui vakavasti heti taistelun alussa ja heräsi seuraavan kerran syrjäisellä metsäaukiolla. Bellmaetharian seurueen haltiat olivat raahanneet Feredirin ja mestarinsa turvaan taistelun jaloista. He olivat onnistuneet pelastamaan Feredirin mutta hänen mestarinsa oli kaatunut.
Surun murtama seurue palasi takaisin Huurremetsään. Feredir syyttii itseään mestarinsa kuolemasta, hänen suojelemisensa oli ollut hänen vastuullaan. Kotiin saapumisen jälkeen oli suremisen aika. Kaikki odottivat Feredirin asettuvan aloilleen vaimonsa kanssa mutta toisin kävi.
Vanhemmat haltiat pitivät Ferediriä "yltiöpäisenä nuorukaisena" kun hän ilmoitti palaavansa ihmisten maailmaan kostamaan mestarinsa. Kaikki sanoivat yrityksen päättyvän suureen suruun. Keflavikin ryöstäjien etsintään ehdotettiin vanhempia haltioita, mutta Feredir vaati oikeuttaa kaatuneen ylimyksen oppilaana ja sai sen. Ainoa joka hyväksyi Feredirin aikeen oli Minastios, hänen mestarinsa veli.
Ferefir lähti Huurremetsästä Jäävirtain maahan jättäen vaimonsa kyyneliin. Rahattomana hän päätti aloittaa etsintänsä palkkasotureiden joukosta.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Eero Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 20 Syys 2004
Viestej: 353
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 06.3.2008. / 16:25 Viestin aihe:
|
|
|
Ha haa, tästä tulee kyllä mielenkiintoinen peli. Olisi jännä olla mukana kärpäsenä katossa, kun tällainen määrä roolipelikokemusta ja erilaisia pelityylejä päätyy samaan pöytään, ja vieläpä niinkin häröllä sääntöjärjestelmällä kuin Burning Wheel. Täällä lehtereillä on jo käynnissä tiukka vedonlyönti siitä, että millainen peli tästä henkilökemiasta kuoriutuu. Erityisen utelias olen siitä, että miten Markku toteuttaa pelinjohdolliset tehtävänsä - hän on puhunut etukäteen kovasti löysäranteisuudesta, joten on kiinnostavaa nähdä, että johtaako se myös miljöön tutkiskelun ohuuteen, kun pj ei ole halukas lyömään lukkoon asioita yli yksittäisten pelaajien vaatimusten.
Eli muistakaapa kirjoittaa pelistä sitten jälkikäteen!
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestej: 51
|
|
Lhetetty: 07.3.2008. / 3:19 Viestin aihe:
|
|
|
Tämä haltiahahmo todistaa taas miksi BW on elitein juttu sitten leikatun leivän.
Pelinne kuulostaa tosi siitiltä.
Olen itse miettinyt kauan, että sopisikohan BW Raymond E. Feistin kirjojen maailmaan ja tämä pisti taas pohtimaan.
Erityisesti pidin haltiahahmon uskomuksista, sillä uskomuksethan ovat sitä, mihin hahmo uskoo, mutta ne eivät välttämättä ole totta. "Totta kai kohtelen kaikkia kunnioittavasti ja ..."
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Markku Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 21 Syys 2004
Viestej: 29
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 07.3.2008. / 6:46 Viestin aihe: Toinen pelikerta
|
|
|
Hahmot olivat valmiit, joten pääsimme suoraan asiaan. Roolipelaajille tyypillinen kaikesta muusta keskustelu (läpänheitto) oli päästä valloilleen, mutta Jari oli valppaana (siitä kiitos hänelle). Kertasin vielä ensimmäisen tavoitteen: liittyä Tillyn Taitajiin samoin kuin sen, että tavoitteena on pelata sääntöjä noudattaen ja pyrkiä pelaamaan siten, että painopiste on hahmojen toiminnan seuraamisessa tarinankerronnan sijaan (BW toimii parhaiten, kun sitä käytetään tarinankerrontaan, joten sitäkin teemme riittävästi, jotta järjestelmä tykittäisi joka sylinterillä). Pääsimme konsensukseen, että hahmojen kannattaa tuntea toisensa ja lähestyä palkkasotilasarmeijaa pienenä ryhmänä sen sijaan, että jokainen yrittäisi liittyä siihen erikseen. Niinpä otimme tavoitteeksi saattaa hahmot yhteen mahdollisimman luontevasti.
Kenelläkään pelaajista ei ollut halua raamittaa ensimmäistä kohtausta, joten Horatio-hämähäkin nemesis metsästäjä-saalistaja Szalc [kaikki relevantit taidot B6, ominaisuudet samat kuin Horatiolla; kunhan saan Monster Burnerin, polttelen Szalcin kunnolla] hiiviskeli pensaissa (näin opettelimme käyttämään Observation-taitoa) ja hyökkäsi sieltä Onnin ja ratsunsa Pablon (Horation) kimppuun. Siten pääsimme kertaamaan/opettelemaan Fight!-järjestelmän käyttöä.
Päälle karkaava jättihämähäkki sai kääpiön polvet tutisemaan 4 toiminnon eli kokonaisen kierroksen ajaksi, mutta toisella kierroksella Onnin tarkasti tähdätty ja harkittu laukaus [Firearms] sai Szalcin pakosalle [DOF 6 -> Superb hit]. Sitä ennen Szalc taklasi [Charge] Horation ja yritti purra [Strike] tätä parikin kertaa, mutta puremat kilpistyivät kovaan kitiinikuoreen [3D]. Etäisyystarkistukset tuottivat kiintoisia tuloksia: vaikka Horatio oli selällään, hän onnistui säilyttämään etäisyyden samana, kun Szalc rynnäköi Onnin kimppuun.
Laukaus houkutteli paikalle tietä pitkin ratsastavan haltian ja pusikossa rytistelevän ("hiipivän") ihmissoturin [Stealth-heitossa 0 onnistumista]. Hämähäkki kutoi naamioverkon [verkkotaikuutta, Observation Ob 2], mutta tarkkasilmäinen haltia [Perception (Observation) 5 onnistumista] ei hämääntynyt. Edes ovela pujahdus puun taakse [piiloutumisyritys Stealth-taidolla (Agility), 3 onnistumista] ja kiipeäminen puuhun eivät riittäneet hämäämään haltiaa.
Gustav, Feredir, Onni ja Horatio (Pablo) esittäytyivät. Gustav haki mutkan takaa ratsunsa, joka sitten pillastui [ratsun Hesitation-Steel=6, Run and Scream!] nähdessään jättihämähäkin [hevosen Power B7 vs. Ride 2 - 0 onnistumista]. Kohtauksen lopussa tarkistimme, tajusiko haltia, että hämähäkki puhuu (vaikka kuulostaakin säkkipilliltä) [Will Ob 2].
Tästä pääsimme näppärästi session toiseen kohtaukseen, jossa Gustav yritti ensin hevostaan kiinni (Horse Husbandry, Ob 2 - 0 onnistumista). Hevonen jatkoi jolkottelua, kunnes rauhoittui, ja maatalon flikka Nata sattui paikalle. Hänkään ei saanut hevosta kiinni [Horse Husbandry - 1 onnistuminen], vaan tarvittiin Gustav toiselle puolelle helpottamaan kiinniottoa [vaikeusaste laski sopivasti 1:een].
Kolmannessa kohtauksessa haltia, kääpiö ja hämähäkki sytyttelivät illan hämärtyessä tulet, ja Gustav ja Nata saapuivat sitten paikalle. Haltia harjoitteli nuotion ääressä Song of Swordia, joka sai muut jäämään hetkeksi äänen lumoihin [Wonderment]. Tässä sain sykähdyttävän vision tilanteesta Natan näkökulmasta: nuotion ääressä kyykkii solakka mies, joka laulaa ylimaallisen kauniisti. Kun hän kääntää kasvonsa sinua kohden, näet että nekin ovat kauniit: vaalea iho on virheetön ja piirteet säännölliset.
Hämähäkin kutomiin ansalankoihin jäi iltahämärän tuntien aikana pari kania [Trapper (Agi/Per) Ob 1]; hyvä niin, koska kenelläkään ei ollut mukanaan varsinaista ruokaa (ellei Traveling Gear sitten pidä sisällään myös matkamuonaa). Näistä Nata nylki ja paistoi maittavan illallisen [Cooking 2 onnistumista].
Feredir paljasti muistavansa prinssi Gustavin Kelflavikin ruhtinaan hovista ja olevansa käytännössä samalla asialla kuin Gustav (Kelflavikin tuhoajille on kostettava/mestarin kuolema on kostettava).
***
Alun raamittamisen jälkeen tapahtumat etenivät omalla painollaan taitoheittojen ohjastamana: toinen kohtaus, jossa Gustav ja Nata kohtasivat, oli suoraan seurausta hevosen pillastumisesta hämähäkin nähtyään. Tähän puolestaan päädyimme puhtaasti tilannetta tulkitsemalla (tavallinen ratsuhevonen näkee/haistaa kahden metrin mittaisen jättiläishämähäkin). Muut tapahtumat/heitot seurasivat siitä, kun opettelimme taitotarkistusten tekoa ja etsiskelimme järjestelmän rajoja: sillä on helppo selvittää, tajuaako hahmo asioita, mutta tunnetilojen kuvaaminen jää pelaajien kontolle (kuten pitääkin).
Unohdimme vain kaksi asiaa: hämähäkin verkkotaikuuden Tax-heiton ja muutamat kohtalo-artha-pisteet, joita hahmoille napsui uskomusten noudattamisesta. Käsittelemme nämä asiat varmaan ensi kerralla.
Sessio oli erittäin tyydyttävä. Kun kohtaukset pelaa kiireettä (yleensä pelaajilla on kiire tekemään muita juttuja), ehtii visualisoida tapahtumia ja tuottaa siten uutta, toivottavasti kiintoisaa sisältöä. Samoin pelimekaniikka ohjasi tapahtumia juuri haluamallani tavalla.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Eero Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 20 Syys 2004
Viestej: 353
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lhetetty: 07.3.2008. / 11:03 Viestin aihe:
|
|
|
Minusta on hauskaa, miten tuossa pelissä on mukana voimakkaasti tämä suomalaisen seikkailuroolipelaamisen 90-luvun zeitgeist. Kun puhutaan roolipelaajien yhteisistä tyylillisistä kokemuksista ja esteettisistä tavoitteista, niin Suomessa nämä jakaantuvat palttiarallaa kolmeen lokeroon:
- Kenties vähiten merkittävä on suoraan D&D:sta tuleva idiosynkroninen luolastossa heiluminen; ainakin omassa kokemuksessani tämän estetiikan glorifioiminen on verrattain harvinaista Suomessa ja meidän 90-luvulla kypsyneiden roolipelaajien kesken.
- Omassa nuoruudessani ja nähtävästi ylipäätään ympäri maata selvästi vaikutusvaltaisin oli semmoinen KERP/Runequest-synteesinä syntynyt visio melko puhtaasta matala-fantasiasta, jossa seikkailijat seikkailevat; tälle on usein tyypillistä semmoinen enidblytonmainen prosessivisio, eli siinä on aina paljon leiriytymistä, ratsastelua, kauppiaiden kanssa tinkimistä ja muuta tämmöistä "seikkailuprosessia", joka sijoittuu kotoisaan visioon erämaasta, jota täplittävät pikkukaupungit ihan kuin Hobitissa ainakin. Paitsi että näitä pelattiin noilla edellä mainituilla amerikkalaisilla järjestelmillä, niin tarkoitukseen tehtiin myös kotimaisia pelejä, kuten Elhendi (ja myöhemmin Praedor). Tänäkin päivänä tämä on monelle meistä se fantasiaseikkailupelin perustaso, mikä selittää jonkin osan reaktioista D&D:ia kohtaan: D&D on oikeasti aika erilainen peli noin esteettisesti.
- Erityisesti etelän kaupungeissa ja ylipäätään nyt missä oli Fantasiapelien liikkeitä, niin tuon edellisen kanssa osin rinnan kehittyi myös WW-pelien ja muun 90-luvun pelisuunnittelun ympärille sitten se dramatistisempi ja immersionistisempi, leimallisesti 90-lukulainen pelikulttuuri.
Joka tapauksessa mieleeni siis juolahti tuosta Markun kuvauksesta, että siinäpä on tyylipuhdasta kotimaisessa rekisterissä pyörivää fantasiaseikkailua. Olen tässä vähän pohtinut tuohon tyylilajiin sijoittuvan seikkailun kirjoittamista, joten tulkitsin tätä nyt tällä kertaa näin.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
ilmirajat
Liittynyt: 09 Maalis 2006
Viestej: 57
|
|
Lhetetty: 09.3.2008. / 15:30 Viestin aihe: Re: Toinen pelikerta
|
|
|
Markku toivoi, että pelaaja kirjoittaisivat jonkinmoisia peliraportteja tänne.
Annan mieluusti Markun keskittyä kertaamaan pelitapahtumia, ja pohdiskelen itse pelin etenemistä jostain muusta näkökulmasta pyrkien samalla kehittämään polttoainetta pelille. Markulla ei ole käsittääkseni järin tarkkaa visiota maailmasta, joten katson oikeudekseni ehdottaa siihen lisäyksiä varsin vapaa muotoisesti ja syventää tällä tavalla hahmoa ja pelimaailmaa pelikertojen välissä.
**
Pelikerran alussa Sami korosti, että simulationistisessa pelissä ei tule lähteä arvottamaan liiaksi maailmaa vaan tavoitteena on enemmin dokumentoiva ote. Tästä oli lyhyesti puhetta viime pelikerran alussa. Rehellisesti sanoen, en täysin ymmärtänyt mitä tämä käytännössä merkitsee. Yritän siis löytää rajatapauksen, jossa arvotetaan dokumentoivalla otteella. Valitsen tämän Samin luonnehdinnan simulationismin ja narrativismin erosta lähtökohdaksi, koska se on mielestäni riittävän selkeä.
Haluan nyt siis pohtia uskomusta ”olen kuninkaallista verta ja minun on oltava vereni arvoinen” ja kysymys on miten tämä tapahtuu nimenomaan simulationistisesti ilman että vahingossa alan pelata narrativistisella asenteella. Edelleen soisin lukijaa pohtivan, parantaako se, että pelaajat ovat tässä kohdin tarkkoja pelityylinsä rajaamisessa, pelin laatua vai rajoittaako se tarpeettomasti pelaajan käytössä olevaa työkalupakkia? (En käsittele tätä kysymystä tässä tekstissä.)
Tulkitsen Samin ohjenuoran dokumentoivasta otteesta siten, että hahmoni uskomusta ”olen kuninkaallista verta ja minun on oltava vereni arvoinen” tulee pohtia vain hahmon näkökulmasta tai metatasolla mietiskelemällä millainen tämä maailma mahtaa olla. En siis voi kysyä, mitä hahmoni tapauksessa tarkoittaa olla verensä arvoinen vaan minun pitää pohtia, millaisia uskomuksia hahmolla on asiassa ja millaisia uskomuksia asiasta yleensä vallitsee. Niin ikään ei ole suotavaa kysyä suoraan syitä ja seurauksia, ennemminkin tulee vain vihjata, että näiden kahden asian välillä saattaisi olla yhteys. (Jotten vaan tekisi asioita itselleni liian helpoksi, yritän ujuttaa maailmaan varsin jälkimoderneja teemoja syyllistymättä tyylirikkoon.)
Uskomuksen pohdistelun tekee jonkin verran haastavaksi se, ettei hahmoni ole itsekseen pohdiskelevaa tyyppiä vaan painopiste on ennemmin sosiaalisessa kanssakäymisessä (tämän puolesta puhuu myös se, että Perception on 3 ja Will 4). Niin luonnehdin itse Jäävirtojen maata yhdistelmäksi viikinkejä ja Spartaa, siispä käytän kahtalaista tekniikkaa, rakennan kontekstin kuvaamalla maailmaa metatasolla ja tämän kuvauksen puitteissa rakennan ”dialogin”, jossa hahmon pohdinta lähinnä vain heijastelee maailmassa olevia arvoja ja hahmon luonnetta.
(Olipa pitkä esipuhe.)
**
Jäävirtojen maan väki – jos ei nyt vallan palvo kuolleita, niin ainakin arvostaa heitä suuresti. Niin myös Gustav. Joka ilta hän palauttaa mieleen kuvan isästään kertaa isälleen ja kertoo tälle maallisen maailman menosta. Joskus hän vain palauttaa mieleen isänsä hahmon, usein myös puhuu tälle hiljaa mielessään.
Vaikka kuolleille puhuminen on tavanomaista, on varsin harvinaista, että kuolleet vastaavat mitään. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että ihminen luonnostaa muuttuu kuoltuaan hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Kuolleelle on valjennut, että ihmiset ympärille kuitenkin pettävät, jättävät sinut, poistuvat, kuolevat, mätänevät, syntyvät uudelleen vain kuollakseen jälkeen; siispä on turha yrittää pitää heistä kiinni puheen keinoin. Elämänsä kukoistusta elävän ihmisen on mahdoton ymmärtää, kuinka paljon he tuhlaavat aikaansa turhiin sanoihin. Kuolleelle sanojen turhuus käy hetki hetkeltä selvemmäksi.
**
Palatakseni hahmoon. Illalla syötyään Natan valmistaman aterian hän hakeutuu nuotion valon rajamaille ja hiljentyy hetkeksi:
”Muistat varmaan monta kertaa minua paremmin Feredirin, sinua palvelleen mestari Bellmaetharianin oppipojan - sen Bellmaetharianin, joka kuoli urhoollisesti rinnallasi Kelflavikin ryöstön päivänä. Tapasin hänet tänään. Koska oli kovin pitkä aika siitä, kun olin hänet nähnyt viimeksi, en aluksi tunnistanut häntä. Soimasin ehkä tarpeetta siloposki vanhukseksi. Hän taas hämmästeli käytöstapojani tai niiden puutetta, ja sai minun kysymään itseltäni eikö riitä, että osoitan miehuullisuuteeni ja urhokkuuteni, pitäisikö minun niiailla ja syytää sulosanoja kuin mikäkin koinsyömä, neitoja imitoiva peruukkipää.
Ehkä minun silti pitäisi hänen mielekseen viljellä hieman hänen rakastamiaan sulosanoja – ehkä alan tervehtiä häntä ’arvon suuresti viisas kansojen suojelija (jonka taidot eivät kuitenkaan riitä mestarinsa suojelemiseen taistelussa aina kuolemaan saakka vaan pettävät siinä vaiheessa kun oma henki on mennä)’. Hemmetin viisastelija! Että kehtaakin väittää, ettenkö mukamas osaisi käyttäytyä kuten kuninkaallista verta olevan tulee käyttäytyä.
Ja kun tänään yritin suojella muuan nuorta maatalon tyttöä jättikokoiselta (mutta ilmeisen hyväluontoilta hämähäkiltä, kuten illan aikana paljastui) eikö joku tynkäkasvuine tynnyriurho syöksähtänyt suojelemaan tätä neitoa – minulta. Kehtasi vielä liehitellä neitoa esittelemällä hämähäkki ratsuaan neidolle. Eikö kuninkaallinen vereni riitä vakuuttamaan hyvistä aikeistani? Eipä näemmä riitä. Kaipa keisarikunnan mailla pitää erityisestä korostaa niitä piirteitä veressään, jotka ovat jäänteinä emon kohdusta – ja siten emosta niiltä ajoilta kun hän oli vielä impi.
Tänä iltana olen liian tuohtunut ja hämmentynyt päivän tapahtumista, enkä halua piinata sinua turhilla sanoilla joita syytäisin jos nyt jatkaisin. Suokoot jumalat sen, että kun jälleen näemme, olen vertaisesi.”
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Keskustelu
