newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
Lähetetty: 20.5.2008. / 13:33 Viestin aihe: [Peliä Ittiänsä][DitV] LEGENDA
|
|
|
Lankesin "LEGENDAA" suunnitellessani maallisuuden syntiin ja join aikamoisen määrän kiellettyä juomaa - kahvia.
Ohjaavat periaatteet:
- Veli Benjaminin pirut tulevat jahtaamaan häntä.
- Eskaloidaan, eskaloidaan ja eskaloidaan!
- Tekniikoihin terävyyttä!
- Uutta taikaa kehiin. .)
Lippuja
- Furia (näyt, otetaan naistarinan arkkityyppiä kehiin!)
- Benjamin (hillitön määrä aseita, ongelmallinen suhde vuoristokansaan, monimutkainen/ongelmallinen historia, suhde sheriffi Perssoniin, wanted for murder)
- Hesekiah (suhde alkoholin syntiin, opin hillitsemään itseni, kehno kivääri, osaan laulaa?)
Haluan peliin in medias res -aloituksen, jossa osutaan Veli Benjaminin lippuihin.
Haluan uhata miespuolisten hahmojen sukua, henkilöä, yhteisöä, lakia ja Jumalaa eli pakottaa heitä tosissaan tasapainottamaan näitä keskenään ja valitsemaan!
Vastaavasti haluan Furian kohdalla tuoda lisääntymis/valta -sykliä kehiin ja antaa hänelle mahdollisuuksia hylätä tai vahvistaa seksuaalisuutensa. Sex & Sorceryn lukeneet tietenkin tietävät, että kumpikin valinta antaa hahmolle valtaa. (empowering)
Aion käyttää kasaamis-tekniikkaa eli kasata aloituskohtaukseen jälkeenpäin merkityksiä ja painoarvoa. Asiaa sukulaisista, alkoholista, etsintäkuulutuksista, aseista jne.
Ylpeys ja Epäoikeudenmukaisuus
1a) Kaupungin hotellin isäntä, Veli Newton, on pistänyt rahoiksi matkalaisten kustannuksella, mutta kaupunkilaiset eivät arvosta hänen hotelliaan tai häntä, koska matkustavaiset ovat paheellisia. Niinpä Veli Newton on avannut soppakeittiön köyhille kaupunkilaisille, jotta voisi ostaa yhteisön kunnioituksen. Hänen vakavampi yleytensä on siinä, että hän pitää helpompana antaa hänen tyttärensä kasvaa työn ja ulkolaisten seassa Herran nuhteen ja suojaisan perheen sijaan.
b) Veli Newtonin tytär, Sisar Martha, on kasvanut hotellissa. Aluksi hän tarjoili soppakeittiössä, mutta tarjoilee nykyään hotellin vieraille. Hän on ollut ikänsä miesten ja ulkolaisten seurassa ja häneltä on näin riistetty hänen lapsuutensa. Kaupungin tytöt kertovat hänestä ilkeitä huhuja. Hän pitää miehiä sikoina, sillä monilla asiakkailla on tapana lähennellä häntä. Hän ei näinollen ole vastaanottavainen kenenkään riiastelulle, vaan ajaa kaikki luotaan.
c) Vielä ei ole kasassa tarpeeksi jytyä settiä, vaikka juoruilu on jo synnin siemen ja meillä on kaksi erillistä ylpeyttäkin pelissä. Lähden kehittelemään tuota, ettei tyttö saa toteuttaa tytön roolia eteenpäin.
Synti ja Demoniset Hyökkäykset
2a) Veli Cadmus on nuori mies, joka on Veli Hesekiahin vanha naapuri. Hän muutti kaupunkiin syrjemmältä naisen hakuun. Hän iski silmänsä soppakeittiön pitäjään, Sisar Marthaan, jota ei kiinnostanut. Mustasukkaisuudessaan hän ajatteli, että vika oli hotellin asiakkaissa. Näinollen hän hakkiutui sanaharkkaan Veli Benjaminin veljen, Jebediah Vernerin, kanssa ja iski tältä ilmat pihalle. Pelimiehenä herra Verner haastoi Cadmuksen korttipeliin ja koska herra Verner inhoaa onnenpelejä, vaan on aikamoinen taikuri, hän voitti Cadmuksen tilan ja omaisuuden itselleen.
b) Demonit hyökkäävät ei-uskovaisten kimppuun kasvattamalla heidän ennakkoluulojaan ja rikkomalla ja kärjistämällä heidän välejään uskovaisiin. Tässä tapauksessa kävi niin, että kaupungin turhautunut sheriffi Persson, Veli Benjaminiä jahtaava palkkionmetsästäjä taltutti hermostuneen Cadmuksen liian innokkaasti. Mies on nyt sellissä pää verillä.
c) Demonit haluavat, että väkivallan kierre eskaloituu.
d) Tämä tilanne on jatkunut tarpeeksi pitkälle. En oikeastaan keksi, miten sitä saisi järkevästi jatkettua. Haluan kuitenkin kaupunkiin toisenkin murheenkryynin! >]
Ihmiset, Demonit ja Koirat
6a) Veli Newton haluaa koirien vahvistavan hänen asemansa kaupungissa, sillä hän myy wiskiä vain ulkopuolisille, eikä uskovaisille.
Sisar Martha haluaa koirien jättävän hänet rauhaan, sillä hän selviää itse, vaikka hänen täytyisi kestää perseen läpsyttelyjä ja kiroilla selvitäkseen.
Veli Cadmus, Hesekiahin naapurin poika, haluaa koirien auttavan häntä kostamaan, ajavan Jebediahin ulos kaupungista ja "puhdistavan" Sisar Marthan mielen.
Jebediah Verner haluaa muistella vanhoja veljensä Benjaminin kanssa, eli siis juoda, uhkapelata ja rellestää. Hän haluaa myös iskeä Sisar Furian. =) Hän haluaa myös rehvastella, tehdä taikatemppuja ja kertoa kaikille miten hänen veljensä on LEGENDA. Hän haluaa tehdä selväksi, ettei huijaa korteissa, mitä hän ei teekkään. Hän on vain tosi taitava lukemaan ihmisiä. "Minä kammoksun uhkapelejä."
Sheriffi Persson haluaa pidättää Veli Benjaminin ja pitää rauhaa.
b) Demonit haluavat, että uskovaisten ja ulkopuolisten välille kehkeytyy tulitaisteluja. He ohjaavat aseen Veli Cadmuksen käteen ja harhauttavat laukauksia viattomiin. Koiratkin voisivat liittyä taisteluun!
d) Mikäli koirat eivät tulisi, niin Veli Newton luultavasti kehittäisi opin "Naisten suostumusta ei tarvitse seksiin" tjsp.
Ylpeys ja Epäoikeudenmukaisuus
1a) Kaupunkiin vaeltanut keikari, temppuilija ja hurmuri, Jebediah Verner, on hurmannut kaupungin naiset lahjoillaan. Erityisesti vanhan Paimen Artraxin nuori toinen vaimo, Sisar Obedience, on häneen ihastunut. Hän järkeilee, että koska paimenesta ei ole enää seksiin, nin hänellä on oikeus elää ja hankkiutua salaa suhteeseen Vernerin kanssa.
b) Veli Horace, paimenen vanhin poika ehkä itsekkin hiukan himoitsee äitipuoltaan, mutta suurempi ongelma on se, että hän tietää, että äitipuoli tapailee jotakuta. Hän ei uskalla kertoa tästä kenellekkään, koska pelkää, että isän terveys ei kestäisi moista.
c) Jatketaan. Herkullista settiä.
Synti ja Demoniset Hyökkäykset
2a) Seksihän se on se kovin synti ja sitäkin Sisar Obedience on harrastanut herra Vernerin kanssa. Artrax ei tiedä asiasta mitään, eikä Horacekaan tiedä kenestä on kyse.
b) Demonien hyökkäykset aiheuttavat kränää, epäluottamusta ja salailua perheiden sisällä ja juoruja sekä pahaa verta niiden ulkopuolella.
c) Demonit haluavat pettämisen jatkuvan ja salaisuuksien ja juorujen verkon leviävän.
d) Eihän tätä voi tähän jättää.
Harhappi ja Väärä Palvonta
3a) Veli Horace näkee, että hänen isänsä on impotentti tilanteen edessä ja on rukoillut jumalalta näkyä ja johdatusta. Horace on aina ollut hyvin uskonnollinen. Voi olla, että hänen mielensä on päässyt järkkymään tai että tämä on ihan normaali reaktio mahdottomaan tilanteeseen. Totta tosiaan - hän sai näyn. Siinä Elämän Kuningas käski hänen tappaa avioliiton rikkojan.
b) Veli Horace kokee Elämän Kuninkaan puhuvan hänelle. Hän paastoaa ja hakee näkyjä, sekä pitää niitä Jumalan suorina käskyinä.
c) Jatketaan!
Väärä Pappeus ja Noituus
4a) Veli Horace on paljastanut näkynsä äidilleen, Sisar Constancelle ja naapurilleen, Veli Rodneylle. Sisar Constance on järkyttynyt ja vihainen. Veli Rodney taas epäili joitain vuosia sitten vainoharhaisuuttaan vaimoansa, Sisar Sarahia, uskottomuudesta. Lapsena Rodneytä ei rakastettu pienenä, vaan hakattiin, ja nyt hän ei voi rakastaa. Hän on kultin todellinen johtaja ja noita, sillä hän on puhunut muille salaa vihaa ja huhujakin levitellyt.
b) Kultti on rukoillut voimaa ratkaista tämä haureuden haaste. He rukoilivat merkkiä ja kuin tilauksesta heidän korviinsa kantautui tieto siitä, että Veli Abel ja Sisar Althea ovat huorintekijöitä. Pariskunta on tuttu ensimmäisestä haarastamme.
c) Demonit levittävät vihaa ja epäluuloa. Ne ovat vihan demoneita (en. wrath). Demonit haluavat hyvin uskonnollisen Veli Abelin hengiltä, jotta ongelmat leviävät. Lisäksi he haluavat, että oikeus otetaan omaan käteen ja kaikkein parasta olisi, mikäli Veli Horace laitettaisiin haaran johtoon.
d) BWAHAHAHAA!
Viha ja Murha
5a) Samana aamuna, jolloin koirat saapuvat kaupunkiin, demonit possessoivat Veli Horacen ja ruokkivat tälle näkyjä. He houkuttelevat hänet kysymään uskonnollisia neuvoja ex-paimenelta, jolloin hän hukuttaa Veli Abelin jokeen.
b) Tämä riittää. =)
Ihmiset, Demonit ja Koirat
6a) Jebediah Verner haluaa koirien päästävän hänet pälkähästä. "Pojat ovat poikia."
Paimen Artrax haluaa koirien testaavan hänen poikaansa, jotta hän saisi merkin lähettää tämän temppeliin koirakoulutukseen. Lisäksi hän haluaisi, että koirat selventävät tilanteen Veli Rodney perheen ja juorujen suhteen.
Sisar Obedience haluaa koirien pitävän kaiken salassa ja lähettävän Veli Horacen poissa, koska pelkää, että tämä epäilee häntä.
Veli Horace haluaa koirien siunaavan hänet isänsä seuraajaksi ja mikäli mahdollista, oikeuttavan hänen tekonsa ja verifioivan hänen näkynsä.
Sisar Constance haluaa, että hänen poikansa lähetetään temppeliin. Sisar Obedience saisi kärsiä, mutta pääasia on, että hänen miehensä säästyy tältä kaikelta.
Veli Rodney haluaa murhaajan pysyvän salassa, sillä hän epäilee sen olevan Veli Horace. Muuten hänelle kelpaa kyteminen ja katuminen.
Sisar Althea haluaa murhaajan kiinni ja hirteen!
b) Demonit haluavat, että murhat ja salaisuudet jäävät kytemään. Parasta olisi, jos Horace lähetettäisiin koirain koulutukseen. Sisar Constance voi hyvinkin tunnustaa suojellakseen poikaansa. Demonit koittavat tietenkin sekoittaa sopan mahdollisimman sekaisin.
c) Mikäli koirat eivät tulisi, niin koston kierre jatkuisi. Jossain vaiheessa, joku kävisi Jebediah Vernerin kimppuun. Tämä olisi itsemurha.
...
Tosi rankka kaupunki. Ei pitäisi mennä nyhväämiseksi, vaan luvassa on äksöniä.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
|
Lähetetty: 20.5.2008. / 14:58 Viestin aihe:
|
|
|
Kaupunki, jota en missään vaiheessa nimeltä maininnut, pelattiin kahdessa sessiossa. Ensimmäisessä sessiossa ei käyty yhtään konfliktia ja toisessa ei paljon muuta tehtykkään. Mielenkiintoinen testi.
Pyysin pelaajilta sapuskojen suhteen, että eivät toisi tällä kertaa sipsejä, sillä guacamolejen ja dippisysteemien kanssa niiden syöminen on liian huomiota vievää. Isot pussit pyöreän pöytämme keskellä ovat sitäpaitsi jopa näköeste. Viinyrypäleet ovat kuningasvalinta.
Hassua muuten, että olen näköjään aina tiskaamassa, kun pelikertamme alkavat. Jotenkin koen, että kun meillä pelataan, niin pelipaikka pitää olla siisti. Sitäpaitsi jokainen meistä tuo kuitenkin paikalle jotain pientä purtavaa tai juotavaa, kuten viinirypäleitä, mehua, kokista, keksejä tai rinkeleitä. Minulta tulee sitten kahvi ja tee vielä lisäksi. Eväät ovat tärkeitä myös yhdistyksellemme, joka elää kuiteista. :)
Siinäpä osa sosiaalista sopimustamme! =)
Toinen sessio tässä kaupungissa oli historiallinen siksi, että en tiskannut pelikerran alussa! ;) Tämä ei kuitenkaa johtunut siitä, että tiskiä ei olisi ollut, vaan siitä, että sitä oli sopivan vähän, että sen saattoi antaa jatkaa kasaantumistaan. ;) ;) Kahvikin oli lopussa. Kokista kumminkin olin ostanut. Huolto toimi ja kummallakin pelikerralla oli hyvä meininki.
...
Koska edellinen haara ei ihan nappiin mennyt, niin panostin ensimmäistä pelikertaa suunnitellessa aika paljon extraa. Kaikenmaailman tekniikoita latasin pelikerroille. Kikkailin siis. Onneksi se kuitenkin toimi.
Ei se Marysvalen haara nyt mitenkään perseestä siis ollut, vaan oikeastaan laskeuduimme omasta mielestäni sellasen normaalin cryolaisen pelin tasolle. En nyt halua itseäni turhia buffata tai kampanjaa erityisesti ylistää, mutta totta se on, että toi pelikerta tuntui juurikin sellaiselta peruspelikerralta keskiverrossa kampanjassa, mitä yliopiston roolipelikerholla pyörii.
Ennen ensimmäisen pelikerran alkua keksin tällaisen kuningas-idean, että teen pelikerran alkuun taikatempun, koska Veli Benjaminin veli on silmänkääntäjä. Ajattelin, että se saisi Verrattoman Vernerin silmänkäännökset tuntumaan todellisemmilta.
Noh anyway, tein sellasen mentalismi-tempun, jossa esitin muka muistin uskomattomia mahdollisuuksia. Alkuläppäni oli sellainen, että puhuin siitä, että ärsyttää, kun olen lukenut kirjahyllyni loppuun ja tuntuu siltä, että muistan kaikki kirjat ulkoa.
Ensinnäkin onnistuin kusemaan aloitusläpän jälkeisen kysymyksen ja Sisar Furian pelaaja, Esa S, haki hyllystä minulle kirjan, jota en ollut lukenut. Siinähän vallan punastuin. ^^
Tämä ei sinänsä ole kumminkaan mikään ongelma, koska yksi keskeisistä ajatuksistani pelejä järjestäessäni on se, että jos minulla on pelinjohtajan asema, niin koitan sitä statusta hiukan rikkoa nolaamalla itseäni jotenkin. Pieni hassuttelu tai joku vastaava tekee ihmeitä pelitilanteen fiilikselle. Todellinen alfa-uros/nörtti ei ehkä tekisi näin, mutta koen, että tunnelma vapautuu ja ideat liikkuvat vapaammin, kun näin lasken ikäänkuin sitä kynnystä esittää omia ideoita.
Käänsin siis tilanteen huumoriksi ja sitten vähän aikaa kahvia säädettyäni vedin tempun uudestaan tällä kertaa hakien itse kirjahyllystä kolme kirjaa, jotka olin siis lukenut. Onnetar valitsi niistä sitten yhden. Sieltä arvottiin sitten satunnainen sivu. Ihme ja kumma - muistin millä sanoin sivu alkoi!
Ei tämä kumminkaan ihan nappiin mennyt. Veli Benjaminin pelaaja, Juha, kommentoi:"Hanki elämä. Ja tyttöystävä!" Ilmeisesti temppuni meni ihan täydestä ja ainakin osa uskoi minun sijoittaneen pisteitä eideettiseen muistiin. D'oh!
...
Ensimmäinen pelikerta pyörähti käyntii seuraavasti:
In medias res -aloitukseni heitti hahmot saluunaan, jota kuvailin sitten. Veli Benjamin tunnisti mustiin pukeutuneen korttipelurin. Pelasimme kohtausta hiukkasen eteenpäin, mutta leikkasin taakseppäin ajassa ennenkuin kyseinen henkilö paljastui Veli Benjaminin veljeksi. Kohtaus oli siis oikeastaan etiäinen, eikä in medias res -tekniikkaa laisinkaan, eikös?
Anyway, vedin alun siten, että kerroin miten Benjamin kuulee itsensä sanovan ikäänkuin jonkun muun äänellä:"Jebediah Verner. . . veli, sinä vanha kettu. Mitä sinä täällä teet?"
Seuraavasksi palattiin varhaiseen aamuun. Kerroin lyhyesti, miten hahmot ovat juurikin olleet suutelemassa vauvoja, siunaamassa koteja jne. ja nyt he ovat tämän suuren kaupungin temppelin luona. Paimen tuli ovelle. (Hah. Vihdoinkin tekniikka otettiin käyttöön.)
Paimen kehui kaupungin olevan oikein miellyttävä ja onnellinen paikka asua. Keskustelussa kävi kuitenkin ilmi se, että juoruja liikkui kaupungilla aika paljon. Veli Rodneyn perheessä oli kuulemma ollut ongelmia männävuosina ja siitä puhuttiin vieläkin. Lisäksi kaupunkiin oli muuttanut asumaan uusi pari, jonka taustasta avioliiton rikkojina puhuttiin. Paimen mainitsi myös hotellista, jossa Veli Cadmus oli saanut turpiinsa.
Viljelin kohtauksessa mainintoja suvun tärkeydestä jne. ja toin esille, että kaupungissa on sheriffi.
Mun kannalta siisteintä oli kuitenkin se miten pelaajat ottivat Veli Horacen siipiensä suojaan. He lupasivat koetella tätä ja ottaa hänet mukaan apukoiraksi. Tämä avasi mulle ihan uuden mahdollisuuksien avaruuden kasata paineita siihen kohtaukseen tulevaisuudessa, jossa Horacen osuus vihdoin paljastuisi.
Koirat menivät seuraavaksi Veli Abelia etsimään. Hänhän on tuttu ennestään Paimen Abelina, jolta sankarimme riistivät paimenen arvon, mutta sallivat hänen naida hänen veljensä vaimon, Sisar Althean. Abel ei kuitenkaan itse ollut paikalla, vaan Althea otti hahmot vastaan.
Tätä ennen Veli Horace kuitenkin kysyi koirilta kysymyksiä, kuten miten synnin kanssa tulisi toimia. Koirat kuulustelivat muutenkin poikaa ja pitivät häntä ehkä turhan idealistisena, mutta muuten hyvänä poikana. Horace puhui hieman näyistään jne.
Kumminkin siinä kävi sitten niin, että koirat selostivat toisaalta Horacelle niin, että tosi maailma on harmaa, eikä oikea ja väärä aina ole selkeää ja toisaalta niin, että synti täytyy korjata pois, niin sitten yhteisö paranee tjsp. Muistan tarkentaneeni tätä kysymällä, että onko siis niin, että kun alkuperäisen syyn poistaa, niin synnit katoavat ja yhteisö paranee. Tähän Veli Benjamin vastasi myöntävästi.
Veli Horacelle tulikin yht'äkiä kiire jonnekkin. xD
Seuraavaksi koirat vaihtoivat pari sanaa Sisar Althean kanssa, joka oli ihan mielissään siitä, että tapasi heidät. Heidän kohtaamisensa oli lämmin jälleennäkeminen, joka sai koirat vihaamaan tätä juoru-kulttuuria, joka täällä kaupungissa selkeästi vallitsi.
Seuraavaksi koirat suuntasivat paikallisen Sepän puheille. Heidän tarkoituksenaan oli kartoittaa, että mitä kaupungissa on tapahtunut lähiaikoina. Tein selväksi, että nimesin Seppä Danielin siinä paikassa ja että hän edusti ikäänkuin kansanmiehen tietoutta asioista. Hotellin tilanteet ja suhdejuorut kävivät koirille selkeämmiksi.
Seuraavaksi koirat suuntasivatkin hotelliin, jolloin palasimme siihen kohtaukseen, mistä pelikerran aloitimmekin. Tällä kertaa pelaajille paljastui, että tuo kekkuli ei ollutkaan pelkästään Veli Benjaminin tuttu, vaan veli!
Veljeä roolipelatakseni aloin kanavoimaan leikkisää puoltani oikein tosissaan. Velimies oli nimittäin ekstrovertti seuramies, leikkisä kaveljieeri, häpeämätön naistenmies, taikuri ja huijari pilke silmäkulmassaan. Lyhyessä ajassa hän onnistui kuittailemaan koirien muotitajulle Hesekiahia ärsyttäen, muistelemaan loistokkaita menneitä aikoja, joita Benjamin häpesi ja latelemaan kimpun kohteliaisuuksia Sisar Furialle.
"Ben, oletpas onnistunut naimaan aivan upean kauniin naisen - hän on kuin kukkanen tämän aavikon keskellä." Juustoista, mutta toimivaa settiä. Siis ainakin siinä mielessä, että se oli hauskaa.
Jotenkin hän onnistui tarjoamaan sitäpaitsi koirille drinkit, esittelemään pelitoverinsa, jotka eivät paljoa puhuneet, sekä selittämään oman versionsa edellisen illan tapahtumista siten, että koirat olivat ikäänkuin hänen lumouksessaan mukana.
Veli Benjamin halusi vältellä veljeään. Johtui mahdollisesti siitä, että improsin keskustelun lomassa epämääräisiä viittauksia veljesten historiaan. Tärkein pointtini oli kuitenkin se, että Benjamin oli LEGENDA.
Niinpä porukka jakaantui kahtia. Benjamin meni juttelemaan wiskistä, edellisillan tapahtumista ja muusta kapakoitsijan, Veli Newtonin, kanssa ja Sisar Furia jäi juttelemaan Jebediahin kanssa. Veli Hesekiah oli kahden vaiheilla, eikä ollut kummassakaan tilanteessa täysillä mukana. Liittyneeköhän tämä pelaajan, mieshahmon ja tarinatyyppin interaktioon, sillä tämä hahmo tuskailee erityisen paljon näiden valintojen kanssa?
Sisar Furia sai vaatimalla vaadittuaan pelikortit vietyä Jebediahilta, vaikka tämä jallittikin Furiaa monesti silmänkääntötempuillaan ja vikitteli tätä muutenkin säälimättömästi. Kun Sisar Furia sitten tyytyväisenä palautti kortit Veli Newtonille tuhottavaksi, niin tämä hämmästyikin, kun päälimmäisessä herttaässässä luki, jotta nähdään huoneessani illan tullessa.
Sisar Furia kumminkin hylkäsi nämä lähentelyt uskonnollisen puhtautensa nimissä vaikka pitikin Jebediahia erityislaatuisena herrasmiehenä. Tästä hahmolle voimaa! Tietenkin lähestymisen hylkäys tuli palkita uskonnollisen vallan ja puhtauden vahvistamisena. Jebediah ei pelannut tämän jälkeen kaupungissa korttia.
Sillä välin Veli Benjamin oli ottanut selvää hotelliin liittyvistä faktoista ja oli oikeastaan antanut hotellin toiminnallekkin siunauksensa. Hurtat sitten yhdessä kävivät juttelemassa Sisar Marthalle, mutta tulivat siihen tulokseen, että tyttö oli kykeneväinen huolehtimaan itsestään.
Seuraavaksi olikin vuorossa sheriffin toimisto, jossa odotti Veli Cadmus. Hän mankui ulos ja pyyteli koiria auttamaan kostossa ja puhdistamaan Sisar Marthan mielen. Hetkinen. Itseasiassa tämä tapahtui jossain vaiheessa ennen hotellivisiittiä. . .
Nimittäin hotellista koirat hälyytettiin rannalle, jonne Veli Abel oli murhattu. Jälkiä ei olisi voinut seurata kuin puoli-vuoristolainen, jonka pelaaja ei päässyt paikalle. =) Koirat tutkivat asiaa ja esittivät pahoittelunsa leskelle.
No kumminkin koirat palasivat sheriffin toimistolle uudestaan ja sheriffi ei edelleenkään ollut paikalla. Sisar Furia teki vangille ruokaa ja he tiukkasivat hältä salaisuuksia esiin. Meinasimme ottaa konfliktin, mutta totesin, ettei siinä ole järkeä, koska koirat kolmestaan kyllä hoitavat tilanteen, eikä sellissä oleva mies voi eskaloida järkevästi. Hyvä keksintö tällaiset sellit! ;)
Juuri kun tilanne näytti olevan rauhoittumassa, niin Sheriffi Persson paukahti paikalle. Hän pisti heti ranttaliksi ja otti aseen esille ja alkoi pidättämään Veli Benjaminia, joka oli etsintäkuulutettu murhaaja! Veli Benjamin pisti aseensa hiukan syrjään tiukan väittelyn ja uhkailun keskellä.
Tähän cliffhangeriin lopetimme pelikerran, sillä Sisar Furian pelaajalla oli kiireitä. Vain 2,5-3h pelikerralla oli kestoa, mutta lopetin tähän, koska tämä oli nyt vaan paras paikka cliffhangerille.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
|
Lähetetty: 20.5.2008. / 15:41 Viestin aihe:
|
|
|
Siirrymmekin siis toisen session tapahtumiin:
Aloitimme toisen session suoraan konfliktilla, jossa sheriffi halusi lukita Veli Benjaminin vankilaan. Hän tietenkin piti Benjaminia syyllisenä tähänkin murhaan. Liian suuri sattuma, että tunnettu murhamies saapuu kaupunkiin ja heti sattuu murha! =)
Tiukkaa teki, mutta loppuen lopuksi Benjamin sai tahtonsa lävitse, vaikka joutui luodinkin lävitseen ottamaan. Sheriffi yksinkertaisesti vakuuttui Veli Benjaminin toverien tuen ja hänen oman pasifisminsa edessä. Sai myös tosi paljon iskua ja ekspaa muuten...
Seuraavaksi olikin sitten tiukka paikka, kun piti alkaa Benjaminia paikkailemaan. Koirat veivät hänet hotellille, jossa he yhdessä Jebediahin kanssa he saivat Benjaminin verenvuodon tyrehtymään. Parantumisessa kesti kuitenkin ainakin viikko.
(Benjaminin pelaaja otti seurauksilla lisää D4:ia ja sitten kokemuksella muutti ne hyviksi piirteiksi.)
Tämän viikon aikana Jebediah koitti iskeä Sisar Furiaa ja parannus-konfliktissa saadut väliaikaiset haittanopat saivatkin Furian taipumaan. Tähän taisi vaikuttaa myös Jebediahin esittämä hellä puoli ja konliktin panokset eli siis ihastuuko Furia Jebiin. Furia sai lisää seurauksia ja kokemusta tästä.
Lisäksi hän nyt vuorostaan vahvisti seksuaalisuutteen hyväksymällä sulhasehdokkaan riiauksen. Tästä hän sai ehdottomasti valtaa, jota hän olisi voinut käyttää ratkaisemaan pelikerran viimeisen sellauksen rauhanomaisesti. Hän ei kuitenkaan valtaansa silloin käyttänyt, sillä lopuksi he eivät enää kohdanneet ihmisinä, vaan koirina.
Viikon aikana Veli Hesekiah kierteli jututtamassa kaupunkilaisia ja lopetimme viikon saarnaan, jossa hän todisti ja puhui vahvasti sen puolesta, että juoruilta pitää katkaista siivet. Tämän seurauksena kaupunkilaiset häpesivät. Varsinkin kun Hesekiah teki varsin selväksi, että Veli Abel ei ollut haureutta harjoittanut. Kaupunkilaiset tulivat tunnustamaan erinäisiä asioita jälkikäteen.
Eräs asia mikä kävi ilmi oli se, että Sisar Obediencekin olisi aviorikoksen tiellä. Koirat läksivätkin seuraavaksi sisarta kuulustelemaan. Hänellä oli kotityöt kesken.
Taisi olla Veli Benjaminin pelaaja, Juha, joka heitti, että tämän kampanjan naiset ovat olleet huomattavasti mieshahmoja vittumaisempia. "Miehet toimivat suoraan, mutta naiset kieroilevat." Tämä taitaa olla suora seuraus siitä, että naisten vaikutusmahdollisuudet ovat pelin maailmassa sosiaalisia ja yleensäkkin heidän täytyy vaikuttaa kiertoteitse, koska suoria vaikutusmahdollisuuksia ei juuri ole. Reagoin tähän iskemällä Sisar Obediencelle kieroilu-tyyppisen piirteen sijaan "Drama Queen D10" -piirteen. Heh, heh. Stereotypiat kunniaan! ;)
(He eivät sitäpaitsi vielä olleet täysin tietoisia siitä kuinka vittumaiset mieshahmot tätä kaupunkia kansoittivat.)
Konflikti oli mielestäni hilpeä, mutta sen lopuksi tulikin sitten tiukkaa asiaa esiin. Kävi nimittäin ilmi Paimen Artraxin impotenssi ja se, että Obedience petti miestään juuri Jebediahin kanssa! Pelaajat olivat järkyttyneitä, kun sisar rukoili heitä pitämään tämän miehensä vuoksi salassa.
Seuraavaksi tapahtui jotain tosi källiä. Veli Benjaminin pelaaja, Juha, nimittäin ehdotti tällaista vaihtoehtoa, että Veli Horace olisi saanut selville isänsä toisen vaimon petoksesta ja sitten juorujen vuoksi tappaneen väärän miehen. Hän pani merkille myös, että Horacehan poistui siinä yhdessä vaiheessa paikalta. Myhäilin mielissäni.
Pelaajat hylkäsivät vaihtoehdon. Musta tuntuu, että he tekivät sen selkeästi sen takia, että se oli niin epämiellyttävä. He eivät halunneet mennä puhuttamaan Horacea.
Seuraavaksi Veli Hesekiahin pelaaja, Tuula, heitti, että ehkä se Horace oli itsekkin ihastunut Obedienceen, sillä hehän olivat saman ikäisiä. ^^ Olin uskomattoman mielissäni. Pelaajat pudistivat ajatuksen päästään.
Sen sijaan he menivät puhuttamaan Veli Rodeytä. Joskin ensin Hesekiah muisteli nopean takauman omaisesti kaupungin opettajan, Veli Abelin työtoverin, lausuntoa.
Veli Horace oli puhuttamassa Rodneytä. He välttelivät koirien kysymyksiä. Otimme konfliktin, jonka panoksina oli se, että jättävätkö hurtat murhan salaisuudeksi. Säädin panokset tällaiseksi, koska tehtävänihän on tuoda kaupungin tapahtumat esiin. Siispä panosten häviäminen ei olisi ollut hyväksyttävä vaihtoehto, mikäli panoksina olisi ollut saada kaupungin salaisuudet selville.
Tällä tavoin oli olemassa sellainenkin mahdollisuus, että Horace tunnustaa konfliktin aikana, mutta koittaa saada hahmot puolelleen. Näin kävikin, mutta Rodneyllä oli huono noppamäihä ja Hesekiah ja Furia vetivät niin puhuttelevaa settiä, että luovutin. Olisin eskaloinut, mutta koirat, Veli Benjamin mukaanlukien, olivat juuri sopivan ymmärtäväisiä, että saatoin antaa Veli Horacen murtua.
Tietenkin Horace myös latasi täydeltä laidalta ja syyllisti hahmoja ihan kympillä tähdentäen, että juuri hehän hänelle sanoivat, että synnin edessä tulee toimia ja nuppuunsa se leikata jne.
Hurtat muksivat hiukkasen Horacea ympäriinsä ja kiikuttivat hänet sitten sheriffille, vaikka tämä rukoili säästämään hänen isänsä tältä nöyryytykseltä. Horace oli selkeästi harhaanjohdettu, mutta hyvät tarkoitusperät tai mielenterveysongelmat eivät miestä pelastaneet.
Tässä oli mielenkiintoista se, että koirat veivät hänet sheriffille tietäen, että sheriffi laittaisi tämän hirteen. Vastuun väistelyä vai sheriffin aseman kunnioittamista? Siistiä joka tapauksessa!
Siinä eivät auttaneet edes vanhan äidin anelut. Mehustelinkin sitten seuraavaksi suvun kärsimyksellä kohtuu paljon. Vuorotellen kummatkin vaimot ja paimen olivat vuorossa. Paimen oli epäoskoinen ja murtui. Kaikille oli selvää, ettei hän luultavasti selviäisi siitä surusta, jonka pojan hirttämisestä seuraisi.
Sisar Constamce taas oli katkera ja pisti pahan koirille, jotka tarjoilivat latteuksia perheen yhtenäisyydestä. "Miten voi katsoa silmään sitä naista, joka on vastuussa poikani kuolemasta?" Sisar Constance kysyi.
Koirat tunnustivat valintansa seuraukset ja kokivat silti tuomionsa oikeaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hahmoja silminnähden vituttanut.
Jäljellä olikin sitten enää ongelma nimeltään Jebedian Verner. Veli Benjamin toi esiin, että kaikki ongelmat olivat lähtöisin Jebediahin läsnäolosta. Furia kuitenkin puollusteli Jebediahia sanoen, että ei häntä voi pitää jonkun muun tekemästä murhasta vastuussa. Hesekiahkin taisi olla sitä mieltä, että Jebediah ei ollut oikeastaan aktiivisesti tehnyt hirveästi pahaa, vaikka häntä henkilökohtaisesti hänen läsnäolonsa vituttikin.
Konsensus oli, että kaupunki olisi parempi paikka, jos Jebediah ajettaisiin sieltä pois. Siis hotelille.
Kun koirat kävivät yhdessä Jebin kimppuun, niin otin puollustuskannan. Konfliktia ei vielä otettu, mutta uhkauksia vaihdettiin. Koirat vaativat Veli Hesekiah etunenässä, että Jeb palauttaa tilan maajussille ja häipyy kaupungista. Kaikki olivat kohtuu vittuuntuneita edellisten kohtausten jälkeen, eikä Jebiä oikein naurattaneet heidän vaatimuksensa.
Sen sijaan hän esitti, että kaupunkilaiset voivat halutessaan ostaa tilan häneltä pois ja silloin hän voi lähteä. Muuten hän vilautteli mahdollisuutta jäädä asumaan tänne, sillä Sisar Furia oli opettanut hänelle mielenkiintoisia asioita. Neuvotteluasemat olivat mielenkiintoiset senkin vuoksi, että rahallisen korvauksen lisäksi Jebediah olisi suostunut varmasti lähtemään, jos esim. Furia olisi suostunut hänen kanssaan illalliselle.
Pointti oli kuitenkin siinä, että joviaalikaan bad ass -lännenmies ei lämpene uhkailulle.
Hesekiah heitti miehen lasin menemään ja drinkin paidalle, eikä suostunut pyytämään anteeksi ja ostamaan uutta. Hesekia ehdotti, että viedään tämä kadulle. Siitä olikin tulla kaksintaistelu, mutta Sheriffi ja Sisar Furia tulivat paikalle. Sheriffi koitti rauhoittaa tilanteen ja puhui koirat lähtemään kaupungista. Toinen vaihtoehto olisi ollut selli, nimittäin hänen kaupungissaan ei reuhattaisi.
Yllättävän hyvin sheriffin argumentit toimivat ja hän sitten kiittikin Veli Benjaminia sanoen, että on hänelle yhden velkaa, joten hän ei nyt pidätä tätä.
Koirat kuitenkin ketkuilivat sen verran, että palasivat seuraavan päivän yönä muiluttamaan Jebediahin ulos kaupungista. Seurasi tiukkaa peliä, joka oli oikeastaan neuvottelua tulevaa konfliktia varten. Jeb varoitti, että mikäli he tulevat lähemmäs, niin hän ampuu.
Sisar Furia nyt tietenkin oli valmis uhraamaan itsensä, mutta pelaajan pitkällisen pähkäilyn jälkeen Benjamin estää hänet. Coolein kohtaus ehkä ikinä: Face-off veljeksien välillä! Pelissä oli kunnia, veljeksien välinen suhde, velvollisuudet kaupunkia ja yhteisöä kohtaan, hahmon uskonto ja henki. Tiukkaa settiä. Tämä tarkoitti äärimmäisen hankalaa temaattista valintaa pelaajalle.
Kauhean tuskailun jälkeen Juha otti siis tilanteen komentoon ja otti vastuun itselleen. Seurasi reilu kaksintaistelu, eikä kyse ollut enää kolmesta hurtasta, jotka kiertelivät kohdettaan. Veli Hesekiahillakin oli tiukka paikka, sillä oli selvää, että Jebediah oli äärimmäisen taitava pyssytaituri. Hesekiah mietti tosissaan, että pitäisikö ampua selkään.
Otin konfliktin, jonka panoksena oli se, kumpi vetää ensin. Kumpikaan veljeksistä ei halunnut ampua ensin. Benjamin sanoikin ennen kun aseet otettiin esille, että tila oli Jebediahille yhdentekevä. Tämä oli taivahan tosi! Jeb oli tullut lähteen Benin perässä ja koki nyt tämän pettäneen hänet. Hän halusi tietää, välittikö Bel-veli hänestä enää, koska hän saattoi olla ainoa maailmassa, joka välittäisi. En tosin sanonut tätä ääneen, sillä halusin pitää temaattisen valinnan ikäänkuin puhtaana.
Benjaminin pelaaja toi puhuttelevasti esiin hahmonsa sekavia tunteita tästä tilanteesta ja pelasi musta tiukan tilanteen hyvin. Ero hänen ja esim. erään keskeisen männävuosina kampanjoissani pelanneen pelaajan välillä on se, että tässä on pelaaja, joka välittää hahmostaan, hahmon valinnoista ja elämästä, kun taas tämä edellä mainittu herra vetää muiden pelaajien mieltymysten mukaan laskelmoitua linjaansa hahmon tarinan suunasta. Pelaaja käsitteli kohtuu vittumaista valintaa ja tunsin merkitysten pyörivän, muotoutuvan ja taistelevan.
Kick ass!
Mulla oli hienoinen etu noppien määrässäkin, mutta heitin kyllä pirun hyvin. Veli Benjaminilla oli lisäksi kertynyt monen pelikerran takaa seuraavaan konfliktiin vaikuttavia haittoja tahtoon. Konflikti loppui seuraavasti:
Minä: "Huomaat Jebediahin käden värähtävän. Nostan 18."
Juha: *tuskailee*
Minä: "Mikäli luovutat, niin et saa vahinkoa, mutta vedät ensin."
Juha: *tuskailee*, "Luovutan, koska tuota noppa-kasaa kun katson, en voi millään voittaa."
Minä: "Vedät ensin, kun luet veljesi meinaavan vetää. Hän kuitenkin ampuu pyssyn kädestäsi."
Benjamin poistui heti paikalla kaupungista, kuten myös Jebediah.
Kohtauksen jippo omalta puoleltani oli se, että mikäli Benjamin olisi ottanut 3D10 seurauksen, niin olisin luovuttanut heti! Tällöin siis Jebediah olisi laukaissut ensimmäisenä, mutta olisi heti rientänyt katuvana auttamaan veljeään.
Se olisi ollut kristillinen valinta, mutta nyt saimme toisaalta älyttömän siistin teeman ulos siitä, miten Benjamin ei kuitenkaan ollut jättänyt taakseen väkivaltaista menneisyyttään, vaan oli valmis tappamaan oman veljensä kunniansa ja lakiensa vuoksi. Ehkä ennenkaikkea siksi, ettei luottanut veljeensä.
Valinta oli temaattinen. Taktiikalla ei ole pelissäni sijaa, vaikka silläkin lieni merkitystä suhteessa pelaajan valintaan. Siinäpä se luottamuksen dilemma onkin, että mikäli tietää tuloksen ennalta, niin luottamuksen merkitys katoaa. Siis vaikka taktisella tilanteella varmasti oli pelaajalle myös väliä, niin koin hänen selvästi tuskailevan juuri merkityksen kanssa.
Jebediah ilmaisi tunteensa tästä asiasta Sisar Furialle ennen lähtöään. Joskin ei ehkä näin selkeästi. Minulle kumminkin kävi selväksi, mikä Benille todella oli tärkeää ja ettei hän rakastanut veljeään. Tämä oli selkeästi tosi iso asia Benille.
...
Veli Hesekiahin pelaaja, Tuula, kommentoi tosi oivaltavasti, että kaupunki oli senkin vuoksi raastava, että siinä oli osallisena perhe edellisestä kaupungista, jonka ongelmat he kokivat jo parantaneensa. Nyt se työ syöstiin mutaan.
Sisar Furian pelaaja, Esa S., hoksasi, että taas armahdettiin nainen, joka petti avioliittonsa. Selkeästi on tullut näitä raportteja luettua. xD Kieltämättä teon seuraukset olivatkin aika karmivia, vaikka sukupuolivalinta on nähdäkseni johtunut siitä, että naisista on ollut helpompi tehdä sympaattisia.
Heijasteleeko tämä omaa psykologiaani? Mielenkiintoinen kysymys, sillä useita kertoja omassa elämässäni olisi ollut mahdollista harrastaa seksiä varattujen naisten kanssa, mutta aina olen jättänyt mahdollisuuden väliin. Vanhempani ovat eronneet, mutta mukana ei ole kolmansia osapuolia ollut. Voisi kuitenkin sanoa, että perheen hajoaminen on minulle varsin tuttu ilmiö, vaikka minulla onkin hyvät välit vanhempiini.
Kysyin, että kumpi pelikerta oli mukavampi, tämä vai edellinen, mainiten samalla siitä, miten tällä kertaa melkein joka kohtaus kääntyi konfliktiksi, kun taas viime kerralla ei otettu ainuttakaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että tää kerta oli hauskempi.
Joku mainitsi myös siitä, miten tää kaava on selkeä muutenkin, että ensi tutkitaan ja sitten tuomitaan. Tuomitseminen on kuulemma hauskempaa.
Yleensäottaen pelikerran lopuksi puhuttiin siitä, että peliä on omalla tavallaan raskasta pelata. Tuula kommentoi erityisesti sitä, että tässä näkee nuorten idealistien katkeroituvan. Esa S. taas kiitteli juuri tätä tunnelatausta. Juha, jonka hahmo oli tällä kertaa erityisesti parrasvaloissa, oli lähteä pelikerran lopuksi nihilistiselle linjalle hahmollaan. Miltei luopui siitä.
Pitänee seuraavaksi pelata jotain feel good -peliä. Seuraava haara onkin kampanjan viimeinen.
Itse diggaan siitä älyttömästi, että peli selkeästi vaikuttaa meihin pelaajiin! Tilanteet ovat raastavia ja valinnat sekä merkityksellisiä, että hankalia. Koko ajan pelissä tulee temaattisesti relevantteja kysymyksiä kehiin. Mikä on tärkeää elämässä? Millä on merkitystä?
Iloitsen tavattomasti siitä, kun koen joka pelikerralla oppivani uutta pelikavereistani ja lopunperin ihmisyydestä. Vuoroin tosin pieni huumori ja pelin tapahtumille nauraminen keventää tunnelmaa.
Olen todella kiitollinen pelaajistani. Kunhan pirut jaksaisivat vaan kommentoida näitä ketjuja etten tuntisi tyhjyydessä huutavani! ;) ;)
PS. Näiden pelikertojen sisältöön vaikutti vahvasti Efemeros-roolipelijulkaisun vertaisarvioijana toimiminen. Mikäli puheet tekniikoista ja muusta siisteydestä herätti uteliaisuuden, niin tilaa Efemeros!
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Sam!
Arkkimaagi
Liittynyt: 15 Maalis 2005
Viestejä: 502
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lähetetty: 21.5.2008. / 7:36 Viestin aihe:
|
|
|
Satunnaisia kommentteja valikoiduista kohdista:
newsalor kirjoitti: Sitäpaitsi jokainen meistä tuo kuitenkin paikalle jotain pientä purtavaa tai juotavaa, kuten viinirypäleitä, mehua, kokista, keksejä tai rinkeleitä. Minulta tulee sitten kahvi ja tee vielä lisäksi. Eväät ovat tärkeitä myös yhdistyksellemme, joka elää kuiteista. :) Siinäpä osa sosiaalista sopimustamme! =)
Olen itsekin pyrkinyt siihen, että tuon aina pelipaikalle jotakin naposteltavaa. Toisaalta uskon sen vahvistavan yleistä viihtyvyttä ja yhteenkuuluvuutta, mutta myös pitävän yllä energiatasoa. Pelikerrat kun voivat toisiaan olla hyvinkin pitkiä. Samaten juomista on hyvä varata, koska kurkku kuivuu väkisinkin, kun puhuu monta tuntia putkeen.
newsalor kirjoitti: In medias res -aloitukseni heitti hahmot saluunaan, jota kuvailin sitten. Veli Benjamin tunnisti mustiin pukeutuneen korttipelurin. Pelasimme kohtausta hiukkasen eteenpäin, mutta leikkasin taakseppäin ajassa ennenkuin kyseinen henkilö paljastui Veli Benjaminin veljeksi. Kohtaus oli siis oikeastaan etiäinen, eikä in medias res -tekniikkaa laisinkaan, eikös?
IMR:n pointti on laittaa tarina käyntiin välittömästi. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa kaikkien osanottajien tarttumista ja imeytymistä tarinaan. Tavallisesti se tarkoittaa suoraan toimintaan menemistä, mutta oikeastaan kyse on kiinnostavaan juttuun menemistä. Jos siis tuo aloitus sai pelaajat istumaan tuolinreunoillaan, IMR toimi. Jos se sai pelaajat heittämään hämmentyneitä WTF-kommentteja ja lähinnä hajotti peliä, IMR paukahti silmille.
newsalor kirjoitti: Valinta oli temaattinen. Taktiikalla ei ole pelissäni sijaa, vaikka silläkin lieni merkitystä suhteessa pelaajan valintaan.
Tematiikka ja taktiikka eivät automaattisesti sulje toisiaan pois. Perusesimerkki tästä on, että pelaaja joutuu valitsemaan helpommin saavutettavan ja vähemmän tärkeän sekä vaikeammin saavutettavan ja tärkeämmän asian välillä. Kuinka ison riskin on valmis ottamaan? Dogs on kuitenkin siitä siisti peli, että taktiikalla ei ole siinä viimeistä sanaa. Vastustajalla voi olla millainen läjä noppia tahansa, mutta jos saat sanottua sen yhden olennaisen repliikin, niin homma voi olla sillä selvä. Pelkällä voimalla jyrääminen johtaa pitkällä aikavälillä tappioon, kun hahmo tulkitaan selkkausten voitoistaan huolimatta pakkomielteiseksi psykopaatiksi.
newsalor kirjoitti: Veli Hesekiahin pelaaja, Tuula, kommentoi tosi oivaltavasti, että kaupunki oli senkin vuoksi raastava, että siinä oli osallisena perhe edellisestä kaupungista, jonka ongelmat he kokivat jo parantaneensa. Nyt se työ syöstiin mutaan.
Aye, Dogs alkaa tosissaan vasta siinä vaiheessa, kun pelaajat joutuvat näkemään aikaisempien tuomioidensa pitkäkestoisia seurauksia. Ulkopuolisena tuomitseminen on tuhat kertaa helpompaa, kuin jos on emotionaalisesti sitoutunut tuomittavaan (joka Dogsissa tapahtuu siten, että hahmot ovat jo olleet tekemisessä keskenään aikaisemmin tai ovat sukua toisilleen).
newsalor kirjoitti: Itse diggaan siitä älyttömästi, että peli selkeästi vaikuttaa meihin pelaajiin! Tilanteet ovat raastavia ja valinnat sekä merkityksellisiä, että hankalia. Koko ajan pelissä tulee temaattisesti relevantteja kysymyksiä kehiin. Mikä on tärkeää elämässä? Millä on merkitystä?
Tämähän se on se juttu, joka saa meidät palaamaan tarinoiden (taiteen) äärelle yhä uudelleen. Kyse on yksinkertaisesti ihmisenä kasvamisesta.
newsalor kirjoitti: Vuoroin tosin pieni huumori ja pelin tapahtumille nauraminen keventää tunnelmaa.
Näin sen pitääkin olla. Ihminen ei tunnetusti pysy yhdessä tunnefiiliksessä kovin pitkään. Fiiliksiä on pakko varioida, että ne tuntuvat jossain; lukemattomat elokuvat toimivat samalla periaatteella. Voi ajatella niin, että aina kun homma kääntyy huumoriksi, haetaan vauhtia sykähdyttävän draaman kohtaamiseksi.
newsalor kirjoitti: Olen todella kiitollinen pelaajistani. Kunhan pirut jaksaisivat vaan kommentoida näitä ketjuja etten tuntisi tyhjyydessä huutavani! ;) ;)
Alkavat sinullekin nämä realiteetit paljastua: peliraporttien ja -analyysien kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Haen oman motivaationi siitä, että kyse on viime kädessä pelaamisen dokumentoimisesta tulevien käyttötarkoitusten varalle.
newsalor kirjoitti: PS. Näiden pelikertojen sisältöön vaikutti vahvasti Efemeros-roolipelijulkaisun vertaisarvioijana toimiminen. Mikäli puheet tekniikoista ja muusta siisteydestä herätti uteliaisuuden, niin tilaa Efemeros!
Tänks. Pitääkin jatkaa sen toisen Efemeros-artikkelin kirjoittamista, jossa selitän aatteellisen roolipelaamisen kiemuroita, eli toisin sanoen lataan työkalupakkiin välineitä teeman käsittelemiseksi roolipelissä. Kuten arvata saattaa, Dogs on malliesimerkki (paras?) tällaiseen tarkoitukseen sopivasta pelistä.
_________________
-Sami Koponen
Efemeros - Borvarian kullan vuoksi.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Julle
Liittynyt: 21 Touko 2008
Viestejä: 2
Paikkakunta: Oulu
|
|
Lähetetty: 21.5.2008. / 22:19 Viestin aihe:
|
|
|
Keskustelua ulkopuolelta seuraaville kerrottakoon että pelaan veli Benjaminia, jotta tiedätte miltä kantilta asioita katselen.
Luulen että omalta osaltani tässä seikkailussa aiheutti ainakin jonkin asteisia ongelmia se että siinä paiskattiin naamalle iso pala hahmon historiaa, jota en ollut itse suunnitellut. Vaikka moinen voi olla teille indie veteraaneille tuttua kauraa niin minulle se oli täysin uusi tuttavuus. Kun asiaa ajattelee niin näin kait se on tarkoitus Dogsissa tehdäkin sillä tuttuja ja sukulaisia sikiää joka puolelta. Ainakin jos on paikallisia, jota minun hahmoni ei ole. Tietysti jonkin asteinen kuva hahmon aikaisemmasta elämästä päässäni oli ja nyt koitin sitä parhaani mukaan sovitella siihen mitä Olli nakkeli kehiin. Erityisesti hämmennystä aiheutti se että Ollin kuva hahmoni historiasta oli paljon raisumpi kuin omani. Ja sen mukaan sitten mentiin, sillä kun asia kerran on tuotu peliin niin sitä ei enää pahemmin voi muuttaa.
Mitä tulee hahmon veljeen niin myönnettäköön että suhtauduin mieheen varmasti liian kylmäkiskoisesti. Mutta minkäs teet kun ei ole olemassa minkäänlaista historiaa omassa päässään ja mies on melkoinen ketku. Sen verran jäsentelin tilannetta että hahmo tietää veljensä metkut ja ymmärtää ettei niistä voi koitua mitään hyvää näillä uskonnollisilla seuduilla. Siltä linjalta olinkin paljolti liikkeellä, joten veljellinen rakkaus unohtui jonnekin vaikka sitäkin olisi varmasti ollut syytä viljellä. Tietysti veli asetti hahmon heti kättelyssä hankalaan tilanteeseen, joten tuskin siinä kukaan olisi kovin sydämellinen ollut. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa jos kukaan ei olisi tiennyt hahmon historiasta ennen tämän uskoon liittymistä mitään. Odotin kyllä että seriffi Persson tulee jossain välissä vastaan, kun hänet itse loin jahtaamaan hahmoani, mutta veli oli yllätys.
Mitä tulee Perssonin kanssa käydyn yhteenoton seurauksiin niin laskin niillä suhteen Perssoniin d6:sesta d4:seen ja lisäsin sen sitten 2d4:seksi. Myönnän kyllä että olen muutoin häpeilemättä pumpannut hahmolleni uusia piirteitä seurauksilla kun kerrankin on systeemi jossa kaikki on expaa jos niin vain haluaa. :)
Teoriaani kaupungin tapahtumista oli vain villi arvaus. Olen aikaisemmillakin pelikerroilla viljellyt hurjia ideoita siitä miten asiat voisivat olla. Nyt vain sattui osumaan kohdalleen.
Horacen toimittaminen seriffille oli minun kannaltani samalla eräänlainen rauhan ele ja toisaalta vastuun pakoilua. Kun kerran oli keino olla tekemättä itse vaikeaa päätöstä niin tartutaan siihen. Taisaalta halusin välittää seriffille viestin siitä että hahmo on oikeasti muuttunut mies, jotta asiat tämän kanssa sujuisivat rauhallisemmin eikä tarvitsisi tosissaan ottaa yhteen vapautensa puolesta. Sanottakoon kuitenkin että jos kaupungissa ei seriffiä olisi ollut niin hirteen olisi poika joutunut kuitenkin. Ja paljon nopeammalla aikataululla.
Sitten asiaa Jebediahin kaupungista häätämisestä. Ensinnäkin jos meillä olisi ollut aikaa rauhoittua hieman Horacen tilanteen jälkeen asia olisi varmasti ratkaistu paljon rauhallisemmin. Ensimmäinen yhteenotto hotellilla oli mielestäni realistinen, mutta seuraavan illan kohtaamiseen mennessä olisivat hahmot jo ehtineet rauhoittumaan. Toiseksi nytkin Benjamin olisi halunnut yrittää ratkaista asian puhumalla. Mutta Furia mokoma marttyyrikomplekseineen oli kovaa vauhtia heittäytymässä luodin eteen ennen kuin suutaan ehti avata. Siinä sitten tuskailin ja lopulta päätin että Jebediah on Benjaminin vastuulla, koska Benin perässä tämä uskon seudulle tuli. Kaksintaistelussa ymmärsin konfliktin luonteen jostain syystä väärin. Jos olisin tajunnut miten asiat menevät en olisi ikinä antanut periksi. Luulenpa että kokemani maailmantuska hämärsi harkintakykyni.
Kuten Olli sanoikin oli hiuskarvan varassa ettei Benjamin kadonnut horisonttiin ja palannut vanhoihin tapoihinsa. Vaikka kaupunkiin saatiin oikeutta niin se mihin tilanne Jebediahin kanssa eskaloitui ja se miten se ratkesi sai Benin kokemaan itsensä täydelliseksi epäonnistujaksi. Hän oli osa vastuussa Abelin kuolemasta. Hän ei ollut kyennyt puolustamaan kaupunkia Jebiltä. Hän ei kyennyt ratkaisemaan tilannetta Jebin talolla rauhanomaisesti. Ja hän olisi ampunut omaa veljeään suojellakseen Furiaa, kaupunkia ja uskontoa. Sen verran kuitenkin vielä järki juoksi tunnekuohun alla että tajusin olla heittämättä hanskoja tiskiin. Kokemus auttaa tässäkin, sillä kerran olen tunnekuohussa hahmoni tapattanut ja se kaduttaa vieläkin. Hyvässä pelissä on vaaransa.
Hahmon luonteen kannalta tämän pelikerran tapahtumat antoivat melko selkeitä suuntaviivoja siitä mihin mennään. Ensinnäkin hahmolla on paljon hurjempi menneisyys kuin mitä olen tähän asti ajatellut. Pelikerran tapahtumat myös todistivat sitä että vaikka hahmo todella halusi muuttua paremmaksi ihmiseksi ja syleili uskoa täysin rinnoin ei hän ole muuttunut niin paljon kuin hän luuli, tai halusi uskoa. Lisäksi hahmo sai karun todistuksen siitä että menneisyyden haamuja ei pääse pakoon.
Sitten yleisemmän tason turinoita.
Olen hiukan hämilläni Dogsin päämäärän suhteen. Aluksi ajattelin että tämä on mielenkiintoinen peli moraalista, valintojen tekemisestä ja valintojen seurauksista. Sitä mukaa kun peliä pelaa ja tätä pientä keskustelua täällä foorumeilla seuraa alkaa tuntumaan siltä että pelin tarkoitus onkin paaduttaa hahmot ja aiheuttaa henkistä tuskaa pelaajille. Vaikka varmasti kaikki lainvalvonta ammatin edustajat paatuvat ajan myötä, niin uskon että Dogsin hahmot paatuvat paljon todellisuutta nopeammin. Tietystikään koirien elämä ei ole vain muitten ongelmissa rypemistä lanteita myöten, vaan on myös rauhallisempia hetkiä kuten matkat kaupunkien välillä. Ja luulisi jostain löytyvän pari kaupunkia joissa asiat eivät ole niin tuhannen perseellään. Niitä ei kuitenkaan pelata koska ne eivät ole mielenkiintoisia. Koska pelaajat näkevät vain kaiken paskan eivätkä palauttavia hetkiä tämä nopeuttaa hahmojen paatumista huomattavasi. Mainittakoon vielä etten ole lukenut Dogsin sääntökirjaa, joten minulla ei ole hajuakaan mitä siellä asiasta sanotaan.
Kaikesta huolimatta tämä on kampanja jota en varmasti tule unohtamaan. Ensimmäisessä seikkailussa oli mahtava flow päällä, joka on jo itsessään harvinaista. Sitten oli pari hiukan keskinkertaisempaa ja viimeisimmässä koin sellaista maailmantuskaa että vain kerran aikasemmin olen moista saanut roolipeleissä maistaa. Eihän se hyvältä tunnu, mutta kyllä se on merkki loistavasta pelistä.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Sam!
Arkkimaagi
Liittynyt: 15 Maalis 2005
Viestejä: 502
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lähetetty: 22.5.2008. / 8:40 Viestin aihe:
|
|
|
|
Julle kirjoitti: Erityisesti hämmennystä aiheutti se että Ollin kuva hahmoni historiasta oli paljon raisumpi kuin omani. Ja sen mukaan sitten mentiin, sillä kun asia kerran on tuotu peliin niin sitä ei enää pahemmin voi muuttaa.
Eihän se pelifiktio mikään auktoriteetti ole. Jos joku heittää sinne jotain sopimatonta läppää, niin reilusti vain sanot siitä. Että nyt menee vähän meikäläisen vision ohi. Olli olisi sitten voinut lieventää settiään tai selittää, että miksi on laittanut sinne niin ytyä kamaa.
Julle kirjoitti: Mitä tulee Perssonin kanssa käydyn yhteenoton seurauksiin niin laskin niillä suhteen Perssoniin d6:sesta d4:seen ja lisäsin sen sitten 2d4:seksi. Myönnän kyllä että olen muutoin häpeilemättä pumpannut hahmolleni uusia piirteitä seurauksilla kun kerrankin on systeemi jossa kaikki on expaa jos niin vain haluaa. :)
Niin, kaikki on Dogsissa kokemusta. Noppien määrien ja kokojen muutokset kertovat siitä, miten hahmosi muuttuu ihmisenä ja ennen kaikkea siitä, mikä on hänelle keskeistä. Jos hahmolla on "hyvä ampuja 3n6" ja "iso revolveri 2n8", niin saletisti tämä pelaaja haluaa ampua jonkun tai vähintäänkin uhkailla jotakuta tulevissa selkkauksissa. Eli ei peli siis sinänsä mene rikki siitä, että hahmoa pumppaa, mutta se voi aiheuttaa pientä hämminkiä, jos lataa hahmoon piirteitä, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
Julle kirjoitti: Hahmon luonteen kannalta tämän pelikerran tapahtumat antoivat melko selkeitä suuntaviivoja siitä mihin mennään. Ensinnäkin hahmolla on paljon hurjempi menneisyys kuin mitä olen tähän asti ajatellut. Pelikerran tapahtumat myös todistivat sitä että vaikka hahmo todella halusi muuttua paremmaksi ihmiseksi ja syleili uskoa täysin rinnoin ei hän ole muuttunut niin paljon kuin hän luuli, tai halusi uskoa. Lisäksi hahmo sai karun todistuksen siitä että menneisyyden haamuja ei pääse pakoon.
Tuohan kuulostaa vallan mehevältä tarinalta!
Julle kirjoitti: Sitä mukaa kun peliä pelaa ja tätä pientä keskustelua täällä foorumeilla seuraa alkaa tuntumaan siltä että pelin tarkoitus onkin paaduttaa hahmot ja aiheuttaa henkistä tuskaa pelaajille.
Koitin vähän varoittaa Ollia tästä ensimmäisen peliraportin kohdalla. Olennaista kuitenkin on, että peli itsessään ei tähtää tuohon. Sääntökirjassa sanotaan, että näin saa tehtyä riipaisevia moraalisia dilemmoja, mutta siellä sanotaan myös, että hurtat toimivat postinkantajina ja vauvojen siunaajina. On siis peliryhmästä kiinni, kuinka tiukalle ruuvi kierretään. Tavallista kuitenkin on, että se menee niin tiukalle, että oikeasti tuntuu - aivan kuten tuossa lopussa kirjoitatkin.
_________________
-Sami Koponen
Efemeros - Borvarian kullan vuoksi.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
|
Lähetetty: 22.5.2008. / 13:17 Viestin aihe:
|
|
|
|
Julle kirjoitti: Luulen että omalta osaltani tässä seikkailussa aiheutti ainakin jonkin asteisia ongelmia se että siinä paiskattiin naamalle iso pala hahmon historiaa, jota en ollut itse suunnitellut. Vaikka moinen voi olla teille indie veteraaneille tuttua kauraa niin minulle se oli täysin uusi tuttavuus. Kun asiaa ajattelee niin näin kait se on tarkoitus Dogsissa tehdäkin sillä tuttuja ja sukulaisia sikiää joka puolelta. Ainakin jos on paikallisia, jota minun hahmoni ei ole. Tietysti jonkin asteinen kuva hahmon aikaisemmasta elämästä päässäni oli ja nyt koitin sitä parhaani mukaan sovitella siihen mitä Olli nakkeli kehiin. Erityisesti hämmennystä aiheutti se että Ollin kuva hahmoni historiasta oli paljon raisumpi kuin omani.
Mietinkin noita asioita pelatessani, että tulisiko minun alleviivata sitä, miten pelasin tuon kohdan itse.
En kertaakaan kiistänyt mitään mitä sanoit hahmosi historiasta. Päinvastoin, hyväksyin kaiken sanomasi säännön mukaan.
En kertaakaan väittänyt mitään muka objektiivisesta pelinjohtajan näkökulmasta. Päinvastoin, kaikki mitä sanoin hahmosi historiasta tuli joko veljesi suusta, josta tein tunnetun valehtelijan ja retostelijan tai sheriffin suusta, joka oli vihamiehesi.
En lisäksi ollut päättänyt mitään etukäteen, vaan tilanteen mukaan puhuin paskaa veljesi suulla. Kantavana ajatuksenani oli siis, että hahmosi historia nousee orgaanisesti pelitilanteesta.
Minulla ei siis oikeastaan ole kummoista kuvaa hahmosi historiasta, mutta veljesi puheet olivat varmasti raisuja. :)
Julle kirjoitti: Teoriaani kaupungin tapahtumista oli vain villi arvaus. Olen aikaisemmillakin pelikerroilla viljellyt hurjia ideoita siitä miten asiat voisivat olla. Nyt vain sattui osumaan kohdalleen.
Yllättävän usein ne arvaukset ovat kumminkin osuneet kohilleen!
Julle kirjoitti: Horacen toimittaminen seriffille oli minun kannaltani samalla eräänlainen rauhan ele ja toisaalta vastuun pakoilua.
Tämä olikin muuten syy siihen, miksi sheriffi teki rauhan kanssasi. Mun mielestä toisin kuin veljesi suhteen, niin sheriffin suhteen teit selväksi, että hahmosi on uusi mies. Sheriffi ainakin vakuuttui siitä.
Hahmosi osoitti kunnioittavansa lakia, pitävän väkivaltaa viimeisenä vaihtoehtona pasifismiin asti ja omaavan paikallisen yhteisön suurimman mahdollisen kunnioituksen. Vaikka sheriffi jurona hahmosi tiehensä toivotti, niin hänen tulkintansa oli että olit muuttunut mies.
Julle kirjoitti: Olen hiukan hämilläni Dogsin päämäärän suhteen. Aluksi ajattelin että tämä on mielenkiintoinen peli moraalista, valintojen tekemisestä ja valintojen seurauksista. Sitä mukaa kun peliä pelaa ja tätä pientä keskustelua täällä foorumeilla seuraa alkaa tuntumaan siltä että pelin tarkoitus onkin paaduttaa hahmot ja aiheuttaa henkistä tuskaa pelaajille.
Tämä on varsin mielenkiintoinen kysymys.
Eräs fiksu kaveri historian siipien takaa sanoi, että ainekset, josta tulee hyvää draamaa, ei synny hyvää tai onnellista elämää.
Nämä tilanteet mitä on vastaan tullut, ovat monesti mahdottomia. Siinä mielestä Dogs on kyllä aika hardcore-peli, että pelaajien ja hahmojen tunteita ei säästellä. Tämän vuoksi se sopiikin varmaan parhaiten lyhyisiin kampanjoihin.
Sellanenkin asia mulla tuli tästä mieleen, että siinä missä hahmoilla on usko tukena, ei pelaajilla sitä ole.
Sitähän se usko myös tarkoittaa, että uskoo, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja että teoillamme on merkitystä. Usko sisältää myös luultavasti sen, että jumala on hyvä ja että maailma ja ihmisetkin ehkä pohjimmiltaan ovat.
En usko, että pelaajahahmojemme kohtaamia tilanteita kestäisi ilman uskoa, vaikka mitäpä minä tiedän, kun en uskovainen ole. Hahmojen uskoa kuitenkin testataan, mikä onkin mielenkiintoinen tilanne, kun pelaajat eivät uskovaisia ole.
Mistä elämälle löytää tarkoituksen ilman uskoa? Mikä selittää pahan maailman ja antaa toivoa vaikeuksien keskellä?
Julle kirjoitti: Kaikesta huolimatta tämä on kampanja jota en varmasti tule unohtamaan. Ensimmäisessä seikkailussa oli mahtava flow päällä, joka on jo itsessään harvinaista. Sitten oli pari hiukan keskinkertaisempaa ja viimeisimmässä koin sellaista maailmantuskaa että vain kerran aikasemmin olen moista saanut roolipeleissä maistaa. Eihän se hyvältä tunnu, mutta kyllä se on merkki loistavasta pelistä.
Mahtavaa kuulla. Oon ittekkin tykännyt kampanjasta, vaikka samalla tavalla tää ei tietenkään mulle oo ollut raskasta. Ellei näitten pelikertojen samperin pitkää valmisteluaikaa lasketa!
Sen sijaan musta on ollut siistiä nähdä, mikä on hahmoille tärkeää, kun todella tiukka tilanne tulee eteen. Tosi hyvää roolipelaamista olen päässyt todistamaan.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
|
Lähetetty: 22.5.2008. / 16:19 Viestin aihe:
|
|
|
|
Sam! kirjoitti: Tematiikka ja taktiikka eivät automaattisesti sulje toisiaan pois. Perusesimerkki tästä on, että pelaaja joutuu valitsemaan helpommin saavutettavan ja vähemmän tärkeän sekä vaikeammin saavutettavan ja tärkeämmän asian välillä. Kuinka ison riskin on valmis ottamaan? Dogs on kuitenkin siitä siisti peli, että taktiikalla ei ole siinä viimeistä sanaa. Vastustajalla voi olla millainen läjä noppia tahansa, mutta jos saat sanottua sen yhden olennaisen repliikin, niin homma voi olla sillä selvä. Pelkällä voimalla jyrääminen johtaa pitkällä aikavälillä tappioon, kun hahmo tulkitaan selkkausten voitoistaan huolimatta pakkomielteiseksi psykopaatiksi.
Näinhän se tosiaan on. Tässä päästään ikäänkuin siihen hedelmälliseen tyhjiöön, josta Dogsin kohdalla niin paljon puhutaan.
Ei kyllä tule heti mieleen sellasta tilannetta, joka olisi nopilla selkeästi ratkennut. Musta tuntuu, että ne repliikit ja panokset ovat aina olleet vähintään yhtä merkittäviä elleivät oikeastaan selkeästi merkittävämpiä.
Tässä mekaniikka luo toimintaa ja väriä kuvailuun, mutta tilanteet ratkeavat kumminkin käytännössä temaattisella, merkitysten, tasolla.
Sam! kirjoitti: Näin sen pitääkin olla. Ihminen ei tunnetusti pysy yhdessä tunnefiiliksessä kovin pitkään. Fiiliksiä on pakko varioida, että ne tuntuvat jossain; lukemattomat elokuvat toimivat samalla periaatteella. Voi ajatella niin, että aina kun homma kääntyy huumoriksi, haetaan vauhtia sykähdyttävän draaman kohtaamiseksi.
Kieltämättä hyvä huomio.
Musta tuntuu, että monessa pelissä stressataan liikaa sillä, että saadaan se just sama tunnelma koko ajan pidettyä. Esim. kauhupelissä möllätään siellä pimeässä ja musiikkikin on ankeaa.
Itse pidän tärkeänä sitä, että pidän oman mieleni leikkisänä. Kun pidän yllä sellaisen leikkisän mielialan, niin koen, että olen vastaanottavaisempi ideoille - omien ja muiden. Tämä näkyy sitten siinäkin, että sitä on nopeampi improvisoimaan ja valmiimpi toteuttamaan kaikenmaailman juttuja, joita ei ole ennen suunnitellut.
Sam! kirjoitti: Alkavat sinullekin nämä realiteetit paljastua: peliraporttien ja -analyysien kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Haen oman motivaationi siitä, että kyse on viime kädessä pelaamisen dokumentoimisesta tulevien käyttötarkoitusten varalle.
Tämän kampanjan kohdalla täytyy sanoa, että näiden raporttien kirjoittaminen on ollut merkittävä osa seuraavien pelikertojen luomisprosessia.
Palautteen potentiaalikin olisi ollut olemassa, mutta tulee oikeastaan vasta nyt käyttöön, koska sain ensimmäisen pelaajan palautteen näistä raapustuksistani. Nyt tämä meni vähän yksipuoliseksi, sillä minä jaoin seikkailuntekoprosessin ja tuntemuksiani jne., mutta tein sitä ikäänkuin tyhjiössä.
Periaatteessa aluksi ajattelin, ettei pelaajien tulisi lukea näitä kuin kampanjan jälkeen, mutta kun kävi ilmi, että he näitä tykkäsivät lukea, niin huomasin, että aloin toivomaan enemmän palautetta.
Ryhmä on kumminkin vielä kohtuu tuore, emmekä ainakaan vielä ole liiemmin tekemisissä pelien ulkopuolella. Normaalistihan se palaute toimii suomalaisessa moodissa, eli baarissa sitten tilitetään. xD
Tulevasta Menneisyyden Varjot -kampanjastani aion kirjoittaa luultavasti myös raportit, mutta se taas liittyy Eeron toivomukseen saada niitä peliesimerkkejä uuteen laitokseen. Näitä on kumminkin kohtuu työlästä kirjoittaa.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Eero Tuovinen
Arkkikivi
Liittynyt: 20 Syys 2004
Viestejä: 353
Paikkakunta: Helsinki
|
|
Lähetetty: 22.5.2008. / 19:27 Viestin aihe:
|
|
|
Loistavaa läppää täällä, huomaan.
Tuosta MV:sta, että otan tosiaan yhteyttä niiden kirjassa kaivattavien esimerkkien tiimoilta tässä kohta. Ennustan kesäkuun puoltaväliä viimeistään, joskin toivon kuun vaihdetta. Siitä ei missään tapauksessa kannata stressata, kaipaan siihen sellaista rennon leikkisää otetta - kirjoitetaan jotain valaisevaa ja kiinnostavaa, ei ole niin tarkkaa että perustuuko se nyt sitten todellisuuteen vai menikö se vähän eri tavalla.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Vodzhnik
Liittynyt: 20 Touko 2008
Viestejä: 1
Paikkakunta: Oulu
|
|
Lähetetty: 08.6.2008. / 22:48 Viestin aihe:
|
|
|
Tämä on kertomus LEGENDAsta sisar Furian pelaajan näkökulmasta.
Aluksi hieman hahmosta itsestään. Sisar Furian rakensin palavasieluiseksi uskovaksi. Hän on parantaja, näkyjennäkijä ja erittäin empaattinen, mutta voimakasluontoinen nuori nainen. Vilpitön usko ja taipumaton luonne tekevät hänestä fanaatikon, joka ottaa koiran tehtävän hyvin vakavasti. Furia uskoo koiran roolin olevan pyhä, ja on valmis uhraamaan oman ruumiinsa tehtävässään. Koirien voiman on uskossa ja yhtenäisyydessä; parhaiten hän osoittaa tämän olemalla valmis tekemään minkä uhrauksen tahansa koirien tehtävän, arvokkuuden ja toisten koirien hyväksi. Sisar Furia on kasvanut laajennetussa suurperheessä, ja hänellä on aina ollut paljon ihmisiä ympärillään, joista hänen on ollut huolehdittava. Sieltä on myös periytynyt lempeästi ohjaava ja kurittava isonsiskon rooli, jonka hän on siirtänyt kaikkiin uskovaisiin. "Better than thou" -asenne näkyy mailin päähän, jos sen sattuu huomaamaan säteilevan sydämellisyyden alta. Sisar Furialle kaikki uskovat ovat hänen omaa perhettään.
Sisar Furia aloitti koiran tehtävänsä käytännössä sokeasti uskovana näkyjensä ja empatiansa ohjailemana. Kokemuksen myötä Terävyys on onneksi noussut (3d6 -> 5d6), hänen silmänsä ovat avautuneet pohtimaan asioita uusilla tavoilla. Siltikin Furia saattaa olla uskonkiihkossaan varsin vaarallinen, erityisesti itselleen. Furia uskoo naisten mahdollisuuteen parantaa uskovaisten yhteisö. Tästä hän on päättänyt olla esimerkki ja edistää asiaa haaroissa liikkuessaan.
Sisar Furian ylpeys on 2d8 koiratakki, jota koko hänen sukunsa on tehnyt. Se on kaksikerroksinen, erittäin värikäs ja siinä on pään yläpuolelle ulottuva kaulusrakennelma, joka osittain kompensoi hänen lyhyyttään. Toisaalta Furian ase on yhdestilaukeava pienoispistooli 2d4.
Pelikerta alkoi pelinjohtajan taikatempulla, jota en lainkaan ymmärtänyt, vaan reagoin suurella määrällä vilpitöntä hämmästystä. Ehkä yleisö ei ollut sopivasti lämmennyt, mutta alkunumero meni jokseenkin ohi. Pohjustaminen pelin ulkopuolelta tuntuu kuitenkin toimivalta ajatukselta, ja kannustan eri tekniikoiden kokeilua vastakin.
Usein Dogs-pelimme alkavat hiukan nihkeästi. In media res -aloitus ei mennyt ihan nappiin, osittain ehkä edelleen kylmän yleisön vuoksi, joka reagoi, jälleen, hämmästyksellä. Olen huomannut meidän Dogs-peliemme pääsevän kunnolla vauhtiin vasta tunnin päästä aloituksesta, poikkeuksena ensimmäinen pelikertamme, johon imeydyimme pikkulasten innolla. Sittemmin pelaajat ovat lähteneet varovaisemmin liikkeelle. Tätä pidän luontevana ja toivottavanakin kehityksenä: ensimmäisellä kerralla koiramme lähtivät parantamaan kaikki maailman synnit silmät suurina vuosien koulutuksen jälkeen ilman selkeää käsitystä siitä, mikä heitä odottaisi. Nopeasti opimme, että EPH:t yrittävät saada koirat oman asiansa taakse, eikä kehenkään ole suoraan luottamista. Maallinen vilppi elää vahvana jokaisessa haarassa, ja tätä eivät puhtoiset koiramme ensimmäisessa haarassa edes täysin ymmärtäneet. Väittäisin, että pelaajiemme keskuudessa elävä käsitys ensimmäisestä haarasta parhaana pelinä perustui sekä pelaajien että heidän hahmojensa naiiviuteen; jos näin on edes osittain, sanoisin pelin onnistuneen loistavasti vangitsemaan koirien kokemukset ja välittämään ne pelaajille.
---
Siispä, aloitukseen. Erikoinen aloitus, etiäisen tapahtumapaikka ja nimi kehystivät tämän pelikerran selvästi poikkeukselliseksi, mikä saattoi meidät normaalia enemmän varuilleen. Jotain hyvin poikkeuksellista tulisi tapahtumaan!
Ensimmäinen kosketus kaupunkiin oli todellakin se, että olimme tekemisissä jonkin uuden kanssa. Täällä oli muukalaisia ja sheriffi, joiden kanssa meidän tulisi varmasti selvittää suhteemme. Lisäksi, jo kaupungin koko saattoi panna koirat varuilleen; täällä emme voineet olla niinkään varmoja, että Elämän Kuninkaalla oli viimeinen sana, ja että todellakin voisimme tarvittaessa panna sen täytäntöön. Koirat aloittivat tutkimuksensa niskat kyyryssä ja hatut silmillä.
Paimenen luota löysimme turvallisen sataman, minne asettua. Koirat ottivat selkeänä luottamusken osoituksena paimenen tarjouksen kierrättää hänen poikaansa, veli Horacea, kierroksellaan. Veli Benjamin otti hänet heti siipiensä suojaan, ja aluksi kaikki tuntui sujuvan todella hyvin. Sisar Furiaa hieman epäilytti veli Horacen ehdoton kuuliaisuus Sanaa kohtaan. Olisiko hänellä riittävästi sydäntä koiran vaativaan tehtävään? Furia itse oli joutunut päätöksissään tasapainoilemaan palavan luonteensa ja syvän empatiansa välillä, mikä oli joitakin kertoja läikkynyt konfliktiksi muiden koirien kanssa. Siltikin, Horace näytti lupaavalta, ja uskon vanhimmat saisivat päättää, olisiko hänestä lopulta koiraksi. Veli Horacella oli käytännössä suositus Bridal Fallsiin käsissään.
Seuraavaksi koirat tapasivat vanhan tuttunsa sisar Althean. Furialla oli suhde Altheaan (Sisar Althea on sydämenasiani, d10), joten Furia oli erittäin ilahtunut jälleennäkemisestä ja siitä, että hän näytti löytäneen paremman elämän. Keskustelumme toi sen tuloksen, että kaupungissa juorutaan niin paljon, että ilma myrkyttyy. Koirat katsoivat asiakseen suitsia pahoja kieliä, mutta mistä aloittaa?
Siispä hotelliin, koirien velvollisuus on ainakin selvittää, tapahtuuko siellä mitään synnillistä (köh). Seurasi kohtaus Jebediah Vernerin kanssa, joka huvitti minua pelaajana. Sisar Furiaa se ei huvittanut, tämän oudon ihmisen kohdatessaan hän toisteli mielessään opinkappaletta "maailmallisuus: on syntiä olla levollinen synnin läsnäollessa". Siispä hän hieman tylysti kieltäytyi tarjoilusta ja liittymästä seuraan, ja orpona seisoi pöydän vieressä. Nyt alkoi käydä selväksi, miksi koiraveli Benjamin on LEGENDA. Hurjat kertomukset hänen menneisyydestään lensivät pöydän yli. Veli Benjamin oli vaivautunut, veli Hezekiah hämmentynyt ja sisar Furia vakuutteli itselleen Benjaminin olevan uudestisyntynyt mies.
Jebediah Verner oli selkeästi kiinnostunut Furiasta, mutta pelasin Furiaa niin, että hän on liian naiivi ja viaton ymmärtääkseen aivan, mistä on kyse; sen sijaan Furia yritti vakuuttaa Jebediahia luopumaan kortinpeluusta uskovien keskellä. Tai ehken, sillä Furia jossakin vaiheessa alkoi ärtyä Jebediahiin, ja suunnitteli ampuvansa korttipakan osoittaakseen olevansa vakavissaan. Jebediahin liukas kieli kuitenkin pehmensi tilannetta, ja Furia luopui aikeestaan, sen sijaan pyytäen hotellinpitäjää, veli Newtonia pitämään kortit poissa pöydistä. Jebediahin silmänkääntötemput (ruusu Furian hiuksissa, kutsu illanviettoon korttipakassa) kuitenkin käänsivät erän hänen voitokseen, etenkin kun Furia tottumattomana moisiin huomionosoituksiin hieman taipui miehen maagisen lumovoiman alle.
Seurasi juttutuokio hotellinpitäjän tyttären sisar Marthan kanssa. Koirat totesivat tytön pärjäävän muukalaisten keskellä säilyttäen uskovaisen sydämensä, eikä hänellä muutenkaan ollut hätää. Sisar Furia oli tyytyväinen tilanteeseen, koska uskoo naisten pystyvät huolehtimaan itsestään paremmin, kuin mitä patriarkaaliset opinkappaleet esittävät, ja mikäpä parempi siunaus syntiselle majatalolle, kuin uskova ja vahva emäntä.
Seuraavaksi sheriffin toimisto ja veli Cadmus. Sisar Furia piti talonsa pelannutta, hieman yksinkertaista Cadmusta esimerkkinä siitä, miksi uskovaisilla on säännöt. Ja Cadmuksen sellituomiosta hän ei ollut yhtään pahoillaan. Sen sijaan hänen huomionsa vei se seikka, että kaupungissa todellakin oli territorion sheriffi, joka piti koirien ottaa huomioon oikeutta jakaessaan. Furia päätti ottaa ystävällisen lähestymistavan niin pitkälle, kuin voi.
Veli Abel on murhattu! Koirat eivät olleet ensin uskoa kuulemaansa, mutta synkästi totesivat epäonnistuneensa suojelemaan kaupunkia läsnäolollaan. Erityisen nöyryyttävää oli, että veli Abel oli koirien vanha tuttu, jonka kanssa oli vietetty monta kiintoisaa hetkeä, ja tavallaan heidän suojattinsa; olivathan koirat osittain Abelin takia venyttäneet uskon sääntöjä.
Koirat päättivät parasta olevan kertoa sheriffille viipymättä. Hän ei ollut edelleenkään paikalla, ja sisar Furian kävi sääliksi edelleen sellissä viruvaa, nälkäistä veli Cadmusta. Furia päätti käyttää sheriffin keittiötä valmistaakseen vangilleen ruokaa, se olisi vähintäänkin kohtuullista. Mutta yllättäen, sheriffi saapui koirien ollessa hänen toimistossaan. Sheriffi tunnisti LEGENDAarisen lainsuojattoman. Cliffhanger!
Peli loppui sopivassa vaiheessa. Näytti selvältä, että tästä sopasta ei selvittäisi kovin pikaisesti. Lisäksi cliffhanger toimi tässä todella hyvin, vaikka olikin ensimmäisemme. Pelinjohtajalta erittäin huomaavaista miettiä etukäteen kohta, johon pelin voi keskeyttää siten, että se jopa tehostaa dramaattista vaikutelmaa ja toisaalta siirtää pelivaikutelmaa lähemmäs lännensarjoja. Bonuspisteitä!
---
Seuraavaan peliin minä lähdin poikkeuksellisen hyvissä fiiliksissä. Lisäksi pelissä tilanne oli jo katettu ja odotti enää avaamista, joten turha pyöriminen jäisi tällä kertaa pois.
Suoraan tiiviiseen toimintaan hypäten koirat ottivat vakaan rauhanomaisen kannan. Aloite siirtyi veli Benjaminille, veli Hezekiahin ja sisar Furian haukkoessa henkeään taustalla. Tämä tilanne oli selkeästi Benjaminin edellisestä elämästä, ja sisar Furia ei kokenut oikeudekseen puuttua ennen, kuin Benjamin sitä pyytäisi. Tässä ei ollut kyse koiran asemasta, vaan henkilöstä!
Rajuna miehenä sheriffi ampui Benjaminia, mutta jätti asian sikseen, eikä pidättänyt häntä. Tilanne näytti toimivan hyvin, koska konflikti ei tuonut minkäänlaista juopaa koirien välille, mitä pidin toiseksi suurimpana riskinä. Suurimpana riskinä olisi ollut sheriffin suorasta uhmaamisesta tulevat mahdolliset seuraukset, jotka olisivat saattaneet päätyä Suureen Taisteluun maallisen ja taivaallisen järjestyksen välillä! Niin ei kuitenkaan käynyt, ja molemmat puolet lopettivat eskaloimisen. Koirat vetäytyivät nuolemaan haavojaan, sisar Furian antaessa koiraveljelleen kaikkensa ja ottaen samalla väliaikaista vahinkoa, uupuen voimakkaasti. Furia sai avukseen Jebediahin, joka käytti heti tilaisuuden hyväkseen saadakseen Furian valloitettua. Seurasi erittäin huvittava konflikti, jossa Jebediah lateli imelyyksiä Furian käskyttäessä häntä hoitoapulaisena. Konflikti päättyi Furian heittäessä märän pyyhkeen Jebediahin eleganssin päälle, mutta Jebediahin käyttäydyttyä edelleen herrasmiesmäisesti Furia suli. Furia merkitsi piirteen "Jebediah Verner, auttaja yössä, 2d8", ja tämä sulava herrasmies jäi asuttamaan Furian unia pitkäksi aikaa.
Veli Hezekiah käytti tämän ajan seurakunnan nuhtelemiseen, mikä oli minusta erinomaista, koska se profiloi häntä selkeämmin saarnaajaksi, jollaisen porukka ehdottomasti tarvitsee. Hänellä on lisäksi siihen parhaat lähtökohdat; veli Benjamin on liian häijy ja sisar Furia liian hullu.
Veli Benjaminin toivuttua koirat toivat tietonsa yhteen, ja päättivät joukolla ratkaista kaupungin ongelmat, nyt tai ei koskaan. Porukan taktiikaksi näyttää muodostuneen panna epäillyt puun ja kuoren väliin joukolla saadakseen varmasti kaiken haluamansa, armoa antamatta. Ensimmäisenä oli vuorossa paiman Artraxin nuorempi vaimo sisar Obedience, jota epäiltiin aviorikoksesta ja salailusta; vakavia syytöksiä. Koirat ovat ottaneet vähitellen hyvin jyrkän kannan salailuun, ja maailmanparantajajoukkomme onkin hiljalleen muuttumassa inkvisitioksi! :D
Sisar Obediance tunnusti aviorikoksen. Sisar Furia ei tuntenut erityistä sääliä tätä himon orjaa kohtaan, mutta toisaalta moniavioisuus näyttäytyi hänelle uudella tavalla. Mitä joutuukaan nainen kärsimään... Koirat alkoivat saada pahoja aavistuksia, kun vyyhti alkoi aueta. Eihän tilanne kuitenkaan niin huono voinut olla, eihän..? Pahinta peläten he suuntasivat veli Rodneyn luo. Ehkä tästä selvittäisiin tällä..?
Veli Horace oli paikalla, ja hän paljastui murhaajaksi. Koirat tunsivat itsensä petetyiksi ja täysin nolatuiksi. Kuinka tämä saattoi tapahtua..? Konflikti oli tunnekuohussaan ja valtavassa noppapoolissaan vaikuttava. Sisar Furia tunsi itsensä kaksinkertaisesti ryvetetyksi, ensin annettuaan Horacelle ohjeita, joiden mukaan hän väitti tehneensä päätöksen, mutta vielä enemmän näkyjen inspiroineen murhan. Taivaalliset näythän ovat aivan eri asia kuin demoniset näyt! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Furia joutui vihan synnin valtaan, ja kävi Horacen kimppuun. Tämän katsoin johtuvan osin silkasta inhosta ja pettymyksestä oppilaaseen, toisaalta mukana oli hyvä annos Furian itseinhoa; tähänkin näyt saattaisivat johtaa, synneistä vapautetun miehen murhaamiseen. Konflikti kävi suoraan Furian sieluun, ja hän otti 9d6 vahinkoa taistellessaan omia demoneitaan vastaan. Sisar Furiaan tämä konflikti jätti pysyvät jäljet, usko näkyjen parantavaan voimaan ainakin kärsi.
Koirat päättivät rangaista Horacea. Poika, joka oli pääsemässä koiraksi, joutui luopumaan kaikesta. Furia ajatteli, että ehdottoman luonteen ja voimakkaat näyt voisi suitsia ymmärtävä sydän. Se Horacelta kuitenkin puuttui, mutta tämän jälkeen Furian usko omaan kykyynsä tehdä oikeamielisiä päätöksiä kyllä horjui, koska koki Horacen paljolti itsensä kaltaiseksi.
Veli Hezekiah ja veli Benjamin eivät osoittaneet yhtä suurta tuskaa: poika oli demonien vallassa, ja murha oli tapahtunut. Koirat päättivät lopulta tehdä rauhan sheriffin kanssa toimittamalla Horacen hänen rangaistavakseen. Usko erehtymättömyyteen oli horjunut siinä määrin, etteivät koirat enää halunneet alkaa taittamaan peistä sheriffin kanssa siitä, kuka ryhtyy pyöveliksi.
Veli Benjamin sanoi viimeisen sanan pojan tuomitsemisesta sheriffille. Sheriffin toimistolta poistuttaessa käytiin keskustelu, jossa sisar Furia ilmaisi epäilyksensä veli Benjaminin päätöksestä: "Kaikista ihmisistä sinä hänet tuomitsit." Panin Furian syyllistämään Benjaminia tämän omasta historiasta tappajana, ja sitten parannuksentehneenä koirana. Tähän olisi Horacekin saattanut pystyä. Jokseenkin katkera keskustelu käytiin tappamisen oikeuttamisesta eri tilanteissa, mikä on ollut yksi Benjaminin suosikkiaiheita pelin kuluessa. Siitä huolimatta, Furia koki jääneensä velkaa sisar Althealle, jolle oli antanut uuden elämän, mutta mitä ei ollut pystynyt turvaamaan; tappajan toimittaminen oikeuden eteen on kylmä lohtu. Pelaajana sanoisin, että koirien päätökseen vaikutti kyseisten EPH:en face factor. Tässäpä eettistä pohdittavaa ensi kerraksi; olen varma, että tämä ennakkotapaus ei yksinkertaista koirien päätöksentekoa tulevaisuudessa.
Koirat kohtasivat sitten paiman Artraxin ja sisar Constancen, joille oli selitettävä sekä heidän poikansa tekemä murha, hänen rangaistuksensa ja vielä aviorikos. Tämä kohtaus oli jo liikaa koirien väsyneelle empatialle, ja koko perhettä kohdeltiin jossain määrin tuomittuina. Koirien yleinen kauna perhettä kohtaan oli aistittavissa.
Viimeisenä koirat päättivät tarttua käärmeeseen itseensä, Jebediah Verneriin. Benjamin uskoi Jebediahin aiheuttavan kaaosta, jos jäisi uskovaisten maille. Furia uskoi Jebediahin voiton mitättömäksi, koska veli Cadmuksella ei alunpitäen ollut lupaa pelata. Furia uskoi pelin mitätöimisen olevan tärkeä esimerkki kaikille niille, jotka yrittäisivät hyötyä uskovaisista tulevaisuudessa.
Koirat (ja pelaajatkin) olivat Jebin kohdatessaan melkoisen täynnä sappea, ja tilanne eskaloitui nopeasti lähes kaksintaisteluun Benjaminin uhkailun ja Hezekiahin kovistelun jälkeen. Yöllinen kohtaaminen alkoi niinikään huonosti. Jebediahin uhatessa koiria Furian tuli syttyi, ja päätti, ettei häntä uhkailla, vaikka sitten tulisikin ammutuksi; koiran arvovallan koskemattomuus on tärkeintä!
Benjamin päätti pelastaa Furian... Kaksintaistelulla. Kohtaus oli erittäin tiukka, mutta sen toteutuksessa tapahtui moka. Konflikti oli hiukan erikoinen, ja veli Benjaminin pelaaja ymmärsi sen rakenteen väärin, kokien toimineensa hahmoaan vastaan. Pelaajalle jäi ilmeisen paha maku suuhun tästä kohtauksesta. Näköjään peli imi mukaansa niin perusteellisesti, että pysäyttäminen ja säännöistä keskusteleminen ei tullut pelaajan mieleen. Tilanteesta on vaikea syyllistää ketään, mutta ilmeisesti pelinjohtajan tuntosarvet eivät olleet riittävän herkkiä kysymykselle: "ymmärtäväthän kaikki tilanteen?". Erittäin tiukka pelitunnelma näytti romahtavan hetkenä, jolloin Benjaminin pelaaja luovutti konfliktin. Lässähdyksen olisi voinut lähes kuulla.
Sisar Furia ei ymmärtänyt tilanteen koko ulottuvuutta, ja kysyi Jebediahilta, mistä oikein oli kyse. Loppukohtaus olisi voinut saada Furian näyttämään tunteensa Jebediahia kohtaan, mutta tilanne oli monella tavalla epäotollinen; Jebediah oli pettynyt veljeensä, ja Furia pettynyt kaupunkiin. Toisaalta, hän saattoi myös hieman pelätä Jebediahia, jolla oli häneen täysin uudenlainen vaikutusvalta. Furia jäi katsomaan hänen peräänsä.
---
Enemmän kuin mikään kerta aikaisemmin, tämä kaupunki jätti sisar Furiaan pysyvät jäljet. Tuttavan kuolema, ystävää kohdannut tragedia, kaupungin täysin toivoton paimen, ulkopuolisten kohtaaminen läheltä, Furian omien vahvuuksien, tinkimättömyyden ja näkyjen kääntyminen hänen uskoaan vastaan, veli Benjaminin luonteen avautuminen ja ehkä ennen kaikkea uudenlaiset tunteet, vieläpä ei-uskovaista kohtaan, vaikuttivat syvästi Furiaan. Kaupunki tulee kummittelemaan Furian päätöksissä, ja kuvainnollinen taistelu omien näkyjensä kanssa tulee jättämään häneen syvät henkiset arvet. Mitä hahmoteemojen läpikäymiseen tulee, tämä kaupunki oli todella loistava.
Furian kasvu on vielä minulta lopullisesti päättämättä, mutta varmaa on, että hän on paljon aikuisempi. Seuraava kaupunki saattaa olla hänelle viimeinen testi, koska jos se saa taas hänen heikkoutensa kiinni, hän ei todennäköisesti pysty enää jatkamaan koirana. Toisaalta, kaupunki voi osoittaa hänen oppineen jotain erittäin tärkeää koirana olemisesta, ja hän voi jatkaa työssään. Seuraava kaupunki todennäköisesti näyttää Furian aikusempana koirana. Sisar Furia on toisaalta vahvempi kuin koskaan, toisaalta osittain rikkinäinen sisältä erittäin voimakkaan empatiansa ja viattoman uskonsa järkkymisen takia.
Puhtaasti subjektiivinen mielipiteeni on, että tämä kaupunki oli vähintään toiseksi paras koskaan. Hyvin harvoin ovat pelit olleet yhtä intensiivisiä, hahmojen tunteita riepoteltiin ankarasti. Parasta kuitenkin ehkä oli se, miten voimakkaasti Furia määrittyi uskovana ja naisena. Itselleni pelistä jäi erinomainen maku suuhun.
Etenkin veli Hezekiahille vinkiksi: Furia on hahmo, joka tarvitsee ulkopuolisen jarrun.
|
|
|
Takaisin alkuun
|
|
Keskustelu
