newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
Lähetetty: 15.4.2008. / 14:50 Viestin aihe: [Peliä Ittiänsä][DitV] Whitechapelin haara - riidankylvä
|
|
|
Jälleen kerran, jos pelaat kampanjassani, niin tämä teksti kannattanee lukea vasta kampanjan jälkeen.
. . .
Edellisessä kaupungissa pelaajat olivat armollisia. Haureus annettiin anteeksi, joskin saarnamies menetti työnsä. Taponkin sai anteeksi, kun oli kerta humalassa. Yksi avioliitto purettiin, toinen solmittiin ja kahnaukset vältettiin. Lisäksi hahmot olivat erityisen anteeksiantavaisia naisille. Naispuoliset kyläläiset saivat itseasiassa kaikki mitä koirilta halusivat.
Ehkä tärkein muodostunut teema saatiin aikaan, kun koirat saattoivat haureuteen sortuneet rakastavaiset yhteen. Rakkaus ansaitsee elää ja sosiaaliset puitteet on rakennettava sen ehtojen mukaan.
Avioeron doktriinin lisäksi koiramme tulkitsivat toisenkin doktriinin olemaan. Koska kyseisen doktriinin mukaan on mentävä naimisiin, mikäli parille olisi lapsi tulossa, niin täytyy pitää huolta, ettei tämä nyt ole häiritsemässä ylläolevien kantojen kärjistämistä.
Täytyy siis peliohjeiden mukaan kärjistää näitä kysymyksiä:
Voiko tämänkin vahingon antaa anteeksi?
Voiko tämänkin tilanteen hoitaa rauhallisesti?
Ansaitsevatko nämäkin rakastavaiset tulla yhteen?
Kuinka pitkälle naisen toimet voidaan antaa anteeksi sosiaalisen aseman vuoksi?
Lisäksi halusin toteuttaa aiempaa suunnitelmaani siitä, että ongelmat muuttuvat asteettain hienostuneemmiksi. Siispä pitemmittä puheitta kaupunkia luomaan.
Ylpeys ja Epäoikeudenmukaisuus
1a) Veli Arthur, Veli Hesekiehin serkku, pitää tytärtään, Sisar Submittia, vankina talossaan, koska on huolissaan siitä, että hänen tyttärensä sekaantuisi vuoristoväkeen.
b) Hän-Joka-Lukee-Tähtiä ja Sisar Submit ovat rakastuneet toisiinsa. Hän-Joka-Lukee-Tähtiä oli ihmeissään sekä Uskon sanomasta, että sisaren läheisyydestä, ennen kuin Veli Arthur sai vihiä asiasta. Hän-Joka-Lukee-Tähtiä oli aikeissa jättää kansansa tien ja liittyä Uskoon, mutta nyt ovat sekä rakastavaiset, että uskovaiset erossa toisistaan. Pari ei ole harrastanut seksiä.
Synti ja Demoniset Hyökkäykset
2a) Petos: Mettämies Bradley ja Veli Arthur pettivät haaran ja sen vieressä olevan vuoristoväen kylän välillä olleen pitkäaikaisen kauppasopimuksen, jossa vuoristoväki toimitti turkiksia ja muuta kivaa vaihdossa maanviljelystuotteisiin ja muuhun sen sellaiseen. Bradley halusi, että hänen metsästä tuomaansa saalista arvostettaisiin enemmän. Rikostoverit ryöväsivät kauppatavarat omiin taskuihinsa aseella uhaten. Jälkeenpäin he valehtelivat kyläläisille, että vuoristoväki olisi hyökännyt heidän kimppuunsa.
b) Demonien hyökkäykset aiheuttavat riitaa ja kaunaa. Veli Henry, Hän-Joka-Lukee-Tähtiän entinen ystävä, on kääntynyt vihaamaan tätä, koska hän on mustasukkainen Sisar Submitista. Sisar Submit antoi isälleen rohtoa, jonka tuoman unen turvin hän olisi päässyt karkamaan kylästä ja aloittamaan yhteisen elämän vuoristolaisrakkaansa kanssa. Rohdon annostelu meni kuitenkin käteen ja nyt isä on pahasti sairas. Päällikkö Mustan Puhvelin poika, Nouseva Härkä taas, sai ryöstön aikana kiväärin perästä ja nyt hän on kostoa vailla.
c) Demonit haluavat sodan Uskon ja Vuoristoväen välille. Sisäiset erimielisyydetkin lämmittävät heitä.
Harhappi ja Väärä Palvonta
3a) "Vuoristoväki ovat eläimiä." uskovat Veli Arthurin perhe, mukaanlukien vaimo, Sisar Berhia. He uskovat lisäksi, että villit ovat kironneet Arthurin.
b) Veli Henry on suostutellut isänsä, Paimen Malachin rukoilemaan voimaa Uskon puollustamiseksi villejä vastaan.
c) Demonit haluavat paimenen siunaavan sodan.
d) Tilanne on riittävän rankka. Siirrytään vaiheeseen 6.
Ihmiset, Demonit ja Koirat
6a) Veli Arthur Haluaa koirain parantavan hänet myrkytyksestä ja naittavan Sisar Submitin ja Veli Henryn. Sisar Bethia haluaa koirain tappavan kaupunkia kiusaavat vuoristolaiset kuin, noh, koirat. Veli Henry haluaa koirien ajavan villit kaupungista mm. siksi, että nämä koittavat vielä "meidän" naisemme. Sisar Submit haluaa, että koirat parantavat hänen isänsä ja auttavat hänet karkuun Hän-Joka-Lukee-Tähtiän kanssa. Hän-Joka-Lukee-Tähtiä haluaa koirien siunaavan hänen avioliittonsa, mutta mikäli se ei onnistu, niin hän haluaa heidän pysyvän syrjässä, kun hän pelastaa/kaappaa naisensa mukaansa. Mettämies Bradley haluaa koirien vahvistavan, että vuosikymmeni vanha kauppasopimus on historiaa.
Paimen Malachi haluaa koirilta johdatusta. Päällikkö Musta Puhveli haluaa rauhan ja kompensaatioita. Nouseva härkä haluaa koirien nöyrtyvän ja vahvistamaan hänen miehisyytensä.
b) Demonit haluavat koirien tappavan tai korkottavan mahdollisimman monta tilanteeseen osallista. Loukkaukset, väärinymmärrykset, paha kieli ja raivonpurkaukset ovat heidän aseitaan. Tiukassa tilanteessa vihan demonit ovat valmiita possessoimaan eniten kärsineitä kyläläisiä/vuoristolaisia ja inspiroimaan heidät harkitsemattomiin tekoihin.
c) Mikäli koirat eivät tulisi kaupunkiin, niin Veli Arthur kuolisi, yhteisöt ajautuisivat taistoon keskenään, rakkaat joutuisivat eroon toisistaan ja Sisar Submit ei kestäisi syyllisyyden tunteita, vaan tappaisi itsensä, sillä hänen tunnollaan olisi ennen pitkään isän lisäksi rakastaja.
. . .
Tilanne ei ainakaan periaatteessa ole yhtä rankka tässä kaupungissa kuin edellisessä. Räjähdysalttiimpi kyllä, mutta todellinen kysymys lienee kumminkin vielä selkeämmin siinä, että mitä voi antaa anteeksi. Näennäinen ulkoinen uhka voi lisäksi tehdä tunnelmasta leppoisamman.
Sääntöjen puolesta pitää nyt koittaa olla tarkempana. Näin jälkeenpäin huomaa, ettei tullut viime kerralla noudatettua justiinsa tämän pelin selkkaussääntöjä panoksien kohdalla. Jostain Shockista tai HQ:sta tuli kummittelemaan eri osapuolten tavoitteet kehiin. Tässä pelissähän on panokset, joiden osalta sitten jokainen osapuoli ajaa omaa puoltaan ilman erikseen ääneen sanottua tavoitetta. Joskin käsittääkseni puolten valinnassa voisi kait kikkailla mikäli panokset olisivat sopivan avoimet.
Tämä seikkailu pelataan lisäksi luultavasti viikolla, joten se on pakko jakaa kahteen osaan! Edellinenkin olisi ehkä pitänyt, mutta kun peli vei mennessään.
Pelin aikana pitää muistaa pitää naishahmot (2 kpl) mahdollisimman aktiivisina, jotta heistä ei tule pelkkiä objekteja. Näkisin kumminkin, että tuon Sisar Submitin tilanne on kuitenkin kohtuu herkullinen. Sekin toivottavasti auttaa, että kylä varmaan koetaan aika suurilta osin noiden naisten näkökulmasta. Pitänee koittaa seuraavaan haaraan työstää enemmän naisia kuin miehiä.
Pitänee tästäkin sitten raportti vääntää.
Kommentteja, ajatuksia, palautetta?
|
|
newsalor
Liittynyt: 22 Maalis 2006
Viestejä: 51
|
|
Lähetetty: 28.4.2008. / 15:02 Viestin aihe: Kaupunki pelattu
|
|
|
Taas on sitten pelattu Dogsia. Palasin maan pinnalle tässä pelissä. Olo ei enää ollut niin euforinen pelin aikana, enkä itse mihinkään sankarillisiin suorituksiin venynyt. Sen sijaan muut pelaajat ottivat pelin mahtavasti haltuunsa ja saatoin pitkiä aikoja istua vaan ja nauttia siitä, kun pelaajat keskustelivat siitä mitä tulisi tehdä ja mikä olisi oikein.
Veli Hesekiahille tämä haara oli selkeä kasvun paikka, koska hän otti vastuuta ja teki paljon rankempia päätöksiä kuin mitä on aiemmin nähty. Pelaaja kommentoikin, että tässä on näillä idealistisilla hahmoilla kosketus arkitodellisuuteen ja on pakko tehdä kompromisseja tjsp. Tähän omalla tavallaan liittyy sekin, miten Veli Benjaminin pelaaja yhdessä vaiheessa totesi, että ei ole olemassa hyvää ratkaisua, eikä kaikkea voi tässä tilanteessa korjata.
Sisar Furia taas veti rajumpaa settiä ja hänen mielipiteensä erkanivat muiden hahmojen mielipiteistä useampaan kertaa. Lisäksi hän asettui vaaraan jälleen useita kertoja saaden erään pelaajan kommentoimaan, että sisarella on marttyyri-kompleksi.
Veli Nathaniel taas teki tällä pelikerralla käytännössä ensiesiintymisensä. Pelaaja vähän valitteli sitä, että hänen hahmonsa oli muiden hahmoja heikompi, kun muut olivat saaneet kokemusta. Hän valitteli myös sitä, että hahmolla oli myös kova tahto, jota hän ei päässyt käyttämään, koska missään vaiheessa hän ei taistellut. Systeemissä hänellä oli hiukan opettelemista muiden ollessa mukana edellisen pelikerran kokemuksien kanssa.
Mielestäni pelimekaanisella suorituskyvyllä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä pelin tärkeiden kysymysten suhteen, joskin pakkohan se on myöntää, että pelaajan tilaisuudet tuoda hahmonsa cooliutta esiin olivat yhdellä tavalla rajoittuneet. Kuten Sisar Furian ja naisten kohdalla viime pelikerralla, niin tällä kertaa kuitenkin minä tein töitä sen eteen, että Veli Nathanielin ymmärrys vuoristoväen ja luonnon tavoista tulivat useita kertoja esiin.
Viides pelaaja myös muutti peliä mielenkiintoisella tavalla, sillä pakko myöntää, että hänen läsnäolonsa pelissä kuin pelissä, tekee siitä hauskemman. Sieltä tulee nimittäin välillä ihan uskomattoman hyvää läppää.
Pelkäsin tätä hiukan etukäteen, mutta itseasiassa kaikki toimi oikein hyvin, sillä näille tiukkoille tilanteille tuli sopivasti vastapainoa. Pelaaja osoitti siis hyvää makua, mutta olisihan minun pitänyt tämä tietää etukäteen oikeastaan. Turhaa pelkäsin.
Suurta hilpeyttä ja hupia aiheutti myös se, että jatkuvasti meinasimme sanoa vuoristoväkeläisiä inkkareiksi.
Musiikissa pysyttiin samoilla linjoilla kuin viime pelikerrallakin. Käytin itseasiassa juurikin samaa soittolistaa.
Muonapuolta toivat muut pelaajat tällä kertaa varsin reippaasti. Jouduin tarjoamaan kokista siman sijaan, mikä harmitti, koska olin sitä pannut tätä pelikertaa varten. Edellisten päivien kiire viivästytti kuitenkin pullotusta, joten sima ei ollut vielä tarjoiluvalmista. :(
Itse pelin tapahtumiin sitten.
...
Kohtaaminen tiellä
Ensimmäisen kohtauksen annoin muille vedettäväksi ja he pelasivat sellaisen kohtauksen, jossa Veli X liittyi muihin leiripaikalla. Seurasi hahmojen esittelyä, kuvailua ja rintojen tömistelyä. Pientä chestingiä siis Forgen kapulakieltä siis käyttäen. Nimittäin kavioiden kopsetta kun kuului, Veli Benjamin valmistautui ovelasti väijyttämään, mutta sieltä tulikin vain polle ratsastajan lähestyessä leiriä eri suunnasta. Öö. Kun Veli Nathaniel oli sitten esittäytymässä, niin sivulta tuli vuorostaan taas Veli Benjamin tervehtimään. =)
Veli Hesekiah taas meni suoraan hevosta vastaan. Tämä selevä flägi löytyy hahmolomakkeestakin! Pitääpä pitää tämä mielessä seuraavalle pelikerralle.
Eräs pelaajista pani merkille, etteivät he olleetkaan aiemmin kuvailleet hahmojaan.
Iloinen vastaanotto
Seuraavaksi hyppäsimme kaupunkiin, jota kuvailin aiempaa kaupunkia rennommaksi paikaksi. Aikuiset tervehtivät kaupunkiin ratsastavia koiria iloisesti ja lapset seurasivat heitä laulaen virsiä ja lastenlauluja. Veli Benjamin otti yhden lapsista hevosensa selkään ja käveli itse vierellä.
Lapsonen oli innoissaan ja kyseli kaikkea, kuten onko hahmo koskaan tappanut ketään aseellaan, miksi pääskyset istuskelevat yhdessä puissa ja pienenä enteenä tulevast, että onko hahmo koskaan ampunut vuoristoväkeläistä. Veli Benjamin myönsi, että oli ampunut ihmistä, mutta ei vuoristolaista ja jotta väkivalta on aina viimeinen vaihtoehto.
Sisar Furia selitti lisäksi, että linnut istuvat yhdessä puussa, jotta voisivat olla yhdessä lähempänä Elämän Kuningasta.
Haaran Paimen toivotti myös koirat tervetulleiksi jne. Sitten paikalle ryntäsikin Sisar Bethia, jolla oli hätä. Hänen miehensä oli nimittäin kirottu! Kohtauksessa kävi ilmi myös, että vuoristoväki oli hyökännyt viikkoa aiemmin Veli Arthurin ja Mettämies Bradleyn kimppuun.
Sivumennen sanoen immeiset varoivat kohtauksen ajan Veli Nathanieliä hieman, sillä toinen hänen vanhemmistaanhan on nimittäin ollut meksikaani ja hän on kasvanut osan elämästään vuoristolaisten kasvattina. Näyttää siis epäilyttävästi vuoristolaiselta.
Kuolleen voitelu, not
Veli Arthur oli tosiaan hätää kärsimässä. Jokin tauti tai kirous oli hänet kaatanut.
Jälleen kerran kumminkin enteenä heitin pelaajille ennen paikalle saapumista, että talon vintiltä tiirailee pienestä ikkunaista heitä nuori nainen - siis Sisar Submit. Voi että rakastan tuota nimeä. Se on kertakaikkiaan vaan hauska. Sisar Relief (Helpotus) taitaa tosin olla sellainen, jota en aio käyttää.
No, mutta palataan juonen pariin, sillä Sisar Furiahan lähti kuollutta voitelemaan. Ennen pelikerran alkua oli muuten juuri kadonnut Veli Nathaniel:n hahmolomakkeesta se lippu, jonka vuoksi meillä oli mies kuolemaisillaan - siis "Lohduta Kuolevaa" -piirre. Heh, heh.
Meinasin unohtaa, että mieshän oli Veli Hesekiahin serkku, mutta kun hiukka myöhässä hoksasin tämän, niin järkeilimme asian niin, että Hesekiah ei serkkuaan useita vuosia vanhempana ihan heti muistanut. Tässä oli sellainen siisti piirre, että kun Hesekiah piti tapausta aluksi toivottomana, niin muistettuaan miehen sukulaisekseen hän alkoi rukoilla toipumista.
Parantumisesta käytiin konflikti, joka oli mielestäni mekaanisesti ovela.
Kyselin pelaajalta, että haluaako hän pelastaa miehen vai kaivaa totuutta esille. Aiemmin oli nimittäin käynyt ilmi, että Veli Arthur oli ollut mukana vuoristoväen häijyssä väijytyksessä. Furian pelaaja valitsi miehen pelastamisen hiukan emmittyään.
Oveluus alkoi siinä, että konfliktin osapuolina olivat Sisar Furia ja haavat, plus yllätysvahvistuksena Veli Arthur itse. Konflikti käytiin siitä, että miten miehelle käy tällä kuolinvuotella. Furia koitti tietysti parantaa, myrkky tappaa ja Veli Arthur koitti saada hahmot lupaamaan, että he naittavat hänen tyttärensä, Sisar Submitin ja Veli Henryn. Veli Hesekiah lupautui tähän mekaniikan ulkopuoleltakin, mutta Sisar Furialla oli paha tilanne.
Arthur nosti ja pyysi Furiaa, että tämä lupaisi toteuttaa hänen toiveensa. Mikäli Sisar jäisi kamppailemaan toisen vihollisen kanssa, niin tauti veisi kohtuu varmasti voiton. Hän kuitenkin myöntyi, jolloin Veli Arthur luovutti. Tämän jälkeen Sisar Furia onnistui parantamaan Arthurin rukouksen voimalla.
Koiristamme kaksi oli nyt siis lupautuneet naittavansa Sisar Submitin Veli Henrylle.
Veli Arthurin perheen tilanne
Kuolettavia kirouksia jne. ei hetkessä paranneta. . . Veli Hesekiah, Benjamin ja Nathaniel lähtivät siis sillä välin etsimään Sisar Submittia ja paikallistivat hänet yläkerrasta, jossa hän ilmeisesti asui huoneessa, joka oli ulkoapäin salvalla suljettu. Tämä herätti aikamoista ihmetystä ja Veli Hesekiahia alkoi ehkä hiukka kaduttamaan se mitä oli tullut luvattua.
Submit oli hiukka puollustuskannalla aluksi, koska kolme aikamiestä törmäsi hänen huoneeseensa. Toin esille näin hänen sivellisyyttään. Hän kuitenkin rukoili koiria auttamaan hänet pakoon hänen isänsä tyrannian alta, muttei suostunut vastaamaan Nathanielin kysellessä, että miksi isä hänet on tänne sulkenut.
Nainen kuitenkin avautui ilman konfliktia, kun oudot miehet jättivät hänet rauhaan ja hän pääsi puhumaan kolmistaan Sisar Furialle ja Veli Hesekiahille. Hän paljasti rakkautensa vuoristokansalaiseen ja rukoili edelleen koiria auttamaan heidät pakoon.
Koirat poistuivat paikalta. Sisar Furia jätti oven auki, mutta Veli Hesekiah huolehti, että se salvattaisiin uudelleen vihjaamalla asiasta talon väelle. Sisar Bethia tarjosi koirille yösijaa.
Mettämies Bradleyn puheille
Sillä aikaa, kun muut vielä jatkoivat tuokiotaan Sisar Submitin kanssa, niin Veli Benjamin ja Nathaniel suuntasivat Bradleyn luokse. Pelaajat ihmettelivät, että miksei häntä sanottu veljeksi. Kävi ilmi, että kyllä hän oli uskovainen, mutta näin se vaan oli. Tämä oli tapani rikkoa nimeämiskäytännön säännönmukaisuutta. Säännöt siis elivät.
Bradley heitti syytöksiä vuoristoväkeä kohtaan ja pyysi koiria mitätöimään kauppasopimukset, mutta hurtillemme oli kohtuu selvää, että tässä oli nyt jossain koira haudattuna. Ei nimittäin ollut maailman uskottavin tuo metsästäjän kertomus.
Minun piti nimittäin tässä vaiheessa muistuttaa tässä vaiheessa itselleni, että tehtäväni on tuoda kaupunkia esille, eikä salailla kaikkea. Osittain Bradleyn kertomusten arveluttavuus oli kuitenkin ihan tahatonta.
Yöpuulle
Sisar Furia päätti yöpyä Arthurin luona, mutta muut suuntasivat kohti kirkkoa. Veli Hesekiah oli suutuksissa serkulleen.
Pappilan väen kanssa käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Tilanne valottui entisestään. Kävi lisäksi ilmi, että Veli Henryhän oli paimenen poika. Veli Nathaniel piti tämän kanssa rupattelutuokion, jossa hän vihjasi, että häät olisivat tulossa. Poikahan oli onnesta soikeana ja pyysy Nathanieliä suorittamaan vihkimisen. Tämän oli siihen sitten toppuuteltava, mutta lupasi lopulta vihkivänsä heidät, mikäli tämä olisi se, mitä kumpikin haluaisi.
Sotatanssi
Hurtat heräsivät ulinaan! Pelaajat olivat ensin siinä uskossa, että joku eläin siellä ääntelee, joten nousin tuolistani ylös ja ulisin parhaani mukaan särkyneellä äänellä toisella kädellä suutani läpyttäen silleen "inkkari-tyyliin". :)
Paikanpäällähän oli siis 8 vuoristoväkeläistä, mukaanlukien Nouseva Härkä ja Hän-Joka-Lukee-Tähtiä. Nouseva Härkä uhitteli parhaansa mukaan ja muut rummuttelivat ja tanssivat sotatanssiaan. Kuvailin vuoristoväkeläiset nälkäisten susien kaltaisiksi - heillä oli selkeästi erottuvat lihakset ja kylkiluut. Muutenkin he olivat eläimellisen oloisia, sillä hehän olivat, Elämän Kuningas siunatkoon, puolialasti!
Saimme aikaan pelikerran ensimmäisen konfliktin. Panoksina oli se, että saadaanko kohtaamisesta aikaan tasapuolinen ja rehellinen keskustelu. Kerroin, että Nousevan Härän tavoitteena oli saada koirat jotenkin alistetuksi tjsp. tai yleensä ottaen vahvistamaan hänen miehuuttaan, jota oli loukattu.
Konfliktista kehkeytyi varsin mielenkiintoinen, sillä sitä mukaan kun Sisar Furia teki rauhanaloitteita laskemalla vilttiä maahan ja tekemällä muita tälläisiä aloitteita, niin Veli Benjamin onnistui uhmallaan provosoimaan aina vain uudestaan Nousevan Härän eskaloimaan.
Lopputulos oli se, että koirat ottivat ikäviä seurauksia, mutta pitivät pelinsä puhumisen puolella. Edes seuraajat eivät auttaneet inkkariamme tarpeeksi, sillä vielä kaikkensa eskaloituaan koirat alistivat hänet ja aseella uhaten veivät pöydän ääreen, jossa sitten keskustelivat tasapuolisessa tilanteessa. ?-)
Veli Benjamin otti mieluummin 3D6 seuraukset, kun vaihtoehtona olisi myönnytysten tekeminen ja jonkinlainen alistumisen merkin antaminen. Tälläisen jälkeenhän Nouseva Härkä olisi ollut valmis luovuttamaan! Tästä hyvästä eräs pään kolhaisu osoittautui sitten myöhemmin kuoleman vaaralliseksi. Joku aivoverenvuoto tjsp. oli siis seurauksena.
Pow-Wow
Nouseva Härkä kertoi huonolla suomella oman versionsa ryöstöstä, joka oli siis päinvastainen kuin kyläläisten versio. Hän-Joka-Lukee-Tähtiä taas kertoi hänen ja Sisar Submitin välisestä rakkaudestaan huomattavasti paremmalla suomella. Siinä sivussa kävi ilmi, että vuoristolainen oli opin tiellä ja hän luki jo Elämän Kuninkaan suurten henkien joukkoon. Elämän kirjakin hänellä oli. Yo. puutteellisesta Elämän Kirjan ymmärryksestä huolimatta hurtat pitivät häntä symppaattisimpana henkilönä mitä kylässä oli tähän mennessä tullut vastaan.
Keskustelun lopuksi Veli Nathaniel kuittaili Nousevalle Härälle, jonka nimi muuten pelin aikana väännettiin ainakin Mustaksi Silmäksi, Ulisevaksi Puhveliksi, Noloksi Häräksi tjsp. ja ties miksi muuksi. Hän poistui paikalta raivosta täristen.
Keskustelun päätteeksi Veli Benjaminilta meni taju hänen päävammansa vuoksi, mutta iltaan mennessä Sisar Furia sai hänet kuntoon.
Arhurin talon salaisuudet
Veli Benjamin ja Hesekiah lähtivät seuraavaksi selvittämään mitä siellä kauppa-neuvotteluissa nyt oli oikeasti käynyt. Sisar Furian pelaaja koitti ängetä hahmoaan mukaan, mutta päätin antaa muille pelaajille tilaa, sillä Furia oli ollut pelissä jo tosi paljon parrasvaloissa. Hän jäi siis hoitamaan Benjaminia.
Veli Hesekiah heitti aika tylyä settiä repimällä toipilaan sängystään ja tiukkaamalla tältä mitä tosissaan oli tapahtunut. Pelasin sairaus-kortin. Veli Arthur siis kiisti miltei kaiken, koitti tehottomasti haroa käsillään Hesekiahia kauemmaksi, kuten vain voit kuvitella kuumeisen potilaan tekevän jne. Se kuitenkin paljastui, että Arthur oli tiennyt tyttärensä suhteesta.
Siinä paha, missä mainitaan! Sisar Submit tulikin juuri paikalle ja oli isästään huolissaan. Mölöytti jotain siitä, ettei tarkoittanut, kun Veli Nathaniel esitti hänen isänsä tilan vakavampana kuin mitä se olikaan. Koirat tarrasivat tähän ja kiristivät konfliktissa naisesta irti koko tarinan siitä, miten hän oli myrkyttänyt isänsä, mutta ettei hän ollut tarkoittanut sen koituvan kuolemaksi.
Mettämiehen mökki
Koirat kävivät vielä Bradleyn mökillä, mutta Bradley ei ollut paikalla. Pitäen paljastamisvelvollisuuteni mielessä selostin, että osa nahoista näyttäisi olevan vuoristoväeltä peräisin, kun Veli Nathaniel tutkiskeli, että löytääkö hän mitään epäilyttävää.
Nathanielin pelaaja heitti aivan loistavan läpän siitä, miten vain intiaani pystyisi ampumaan nuolen juuri tietystä kohtaa suoraan sydämmeen. xD
Illan suussa Veli Benjamin esitti vielä teoriansa siitä, miten kumpikaan ei olisi ryöstänyt ketään, vaan kumpikin osapuoli olisi saanut tavaransa, mutta sen jälkeen olisi vain syntynyt tappelu, jonka sitten kummankin puolen kuumapäät tulkitsivat väärin. Teoria sai kannatusta, mutta myöhempi ns. objektiivinen, konfliktin panoksina saatu, tieto kiisti tämän.
Tässä vaiheessa muuten kysyin muilta pelaajilta, että pelataanko loppuun vai jätetäänkö pikkuhiljaa tähän. Mikäli olisimme jättäneet pelin tähän, niin olisin vetänyt seuraavasta kohtauksesta alun, sillä siitä olisi saanut todella tiukan cliffhangerin aikaan.
Kirvestä yöllä
Seuraavan kohtauksen alustinkin sellaiseen hetkeen, jolloin hahmot olivat nukkumassa. Nouseva Puhveli oli nimittäin hiippaillut hahmojen luo näiden nukkuessa. Otimme konfliktin siitä, että saako Nouseva Puhveli voiton merkiksi palasta Veli Nathanielin päänahkaa tai tupsua hänen hiuksiaan.
Ensimmäinen nostoni oli: "Nouseva Puhveli lyö sinua kirveellä päähän! 11." xD (Ja tähän olisin päättänyt pelikerran, mikäli olisimme jakaneet kaupungin kahteen pelikertaan.)
Tein nostostani sellaisen, että pelaaja saattoi vastata siihen ottamalla iskua. Näin hänelle tuli valinta siitä, että ottaako iskua vai antaako voitonmerkin. Hän otti 3D8 seuraukset kirveestä pimeässä ja kissamaisen ketterästi pyörähti itse mukaan taistoon. Tällöin Nouseva Puhveli luovutti heti ja lähti pakoon.
Tietysti koko talo heräsi mukaanlukien samassa huoneessan nukkuvat muut koirat. Tässä vaiheessa peliä Veli Nathaniel käänsi poskensa! Ei siis mitenkään mekaanisesti, vaan hän päätti, ettei lähde perään! Myöhemminkään hän ei hakenut kostoa, vaan sanoi julkisesti, että kyseessä oli heidän kahden välinen henkilökohtainen asia, eikä se liittynyt mitenkään kaupunkiin. Seurauksiksi hän otti painajaisia, joita tulisi tapahtumasta näkemään.
Ei voi sanoa muuta kuin, että tuo oli kyllä jumalattoman siistiä - jumalallisen siistiä itseasiassa. Pelaajalta aivan älyttömän tiukaa roolipelaamista! Kyseessä oli todella epätyypillinen tilanne, joka olisi siis ollut monessa pelissä älyttömän epäreilu, ja pelaajalta epätyypillinen ratkaisu tilanteeseen. Kaunista - lyyristä jopa. :)
Aamutuimaan metsästäjän mökillä
Hurtat löhtivät sitten aamun koitteessa Bradleyn puheillä. Tämä oli vielä unten mailla eilisen metsäretkensä jäljiltä. Koirat hiipivät hänen sänkynsä ympärille ja herättivät hänet.
Mikä tilanne - metsästäjä yllätettynä, koirat hänen ympärillään vaanimassa! Syytökset lensivät, mies perääntyy sängyssään ja hakee peitosta suojaa. Seuraa konfikti. Esitän livenä metsästäjän reaktioita. Hän nousee sängystä ja ottaa taljan miehuutensa suojaksi - Sisar Furia ei väisty. Hurtat tiukkaavat totuutta, eivätkä helly vaikka hän vetää lopulta aseenkin peliin koittaessa ajaa koiria ulos talostaan.
Homman nimi oli siinä, että lähtötilanne oli Bradleylle niin ahdistava, että hän lähti eskaloimaan hillittömästi. Vedin kehiin kaunan demonitkin jne., mutta koirat olivat kovina ja mies saatiin purkamaan sydäntään.
Kerroin ensin totuuden eli tosiaan sen väijytyksen yksityiskohdat voitettuina panoksina kaunistelematta. Tämän jälkeen aloin kaunistella tilannetta. Selittelin Bradleytä pelatessa miten vuoristoväki tekee hänen työnsä tyhjäksi ja pitää hänet köyhänä, sillä lasihelmeen he vaihtavat hienot peuransarvet ja leivän kannikkaan tjsp. upean taljan. Miten hän voisi olla mies, kun hän on niin köyhä, ettei edes kosia kehtaa tjsp.
Puiminen
Mää niin rakastan pelaajiani. Seuraavaksi he nimittäin alkoivat sekä hahmoinaan että pelaajina puimaan tapahtumia. Varmaan melkein puoli tuntia he keskustelivat siitä, mitä tulisi tehdä, mikä olisi oikein ja miten nämä tapahtumat olisi tuomittava.
Seurasin tätä vierestä ihan mielissäni välillä tietenkin hymisten tietäväisen oloisena. :) Ehdin myös kädettää kahvinkeittimen höppeitä roskiin laittaessani puolet matolle. Heikko kiinnitys siinä osassa, mihin suodatinpussi laitetaan, sillä se pentele hajosi hahtia.
Jotain kait siis kuvaa sekin, että vaikka kävin puistelemassa maton pihalla, niin peli näytti kumminkin jatkuvan koko ajan täysipainoisena!
Hahmot kävivät vielä kuuntelemassa paimenen pitämän saarnan, jotta pääsisivät varmuuteen hänen osallisuudestaan. Edellisesä haarassahan oli siis kohtuu syntinen paimen, joten pelaajat olivat koko ajan epäilleet tätäkin paimenta.
Tuomio
Rauha vuoristoväen ja kylän välille olisi saatava. Vuoristolaisille olisi tehtävä myönnytyksiä ja yöllinen hyökkäys pidettiin tästä erillään. Koirat veisivät kauppatavarat takaisin, sillä nyt he tiesivät minne ne oli piilotettu.
Bradleyn tilanne korjattaisiin karkottamalla hänet kylästä, vaikka hän miten tykkäisi asua täällä, sillä muuten hänestä olisi vain harmia. Sisar Furia oli karkottamista vastaan.
Veli Arthur oli jo rangaistuksensa saanut, sillä hän saisi elää sen tiedon kanssa, että hänen tyttärensä yritti myrkyttää hänet. Unohdin mainita, että tämä oli kuullut tyttären tunnustuksen. Siinähän kävi nimittäin niin, että en tilanteessa keksinyt miten olisin pelannut hänen reagointiaan tähän tietoon ja reagoin typerästi blockkaamalla muiden pelaajien hyvän idean. Jälkeenpäin päätin kunnioittaa pelaajien ehdotusta siitä, että Arthur olisi kuullut kaiken paljastamalla, että hän olisi teeskennellyt nukkuvaa. No kumminkin, siisti tuomio.
Sisar Submit ja Hän-Joka-Lukee-Tähtiä olisi saatettava pyhän avioliiton huomaan, joskin pelaajat epäilivät, jotta se elämä tiipiissä ei innostaisi pitkään. Niinpä he päättivät pitää pitkälliset avioliittoneuvonnat ennen vihkimistä varmistaakseen, että kumpikin tietäisi, mihin on ryhtymässä.
Sisar Submit siis pääsi kuin koira veräjästä. Vahinkohan se oli ja rakkauden vuoksi tehty. Päätös ei kuitenkaan ollut helppo ja asiasta seurasi kiistaa koirain kesken. Teot ovat yhtä vakavia kuin niiden seuraukset jne. Veli Hesekiah oli kriittisempi sukulaisensa tekoa kohtaa kuin muut ja Sisar Furia oli taas valmis antamaan kaiken anteeksi.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kun lopuksi käytiin Päällikkö Mustan Puhvelin kanssa varsin yksinkertaiset rauhanneuvottelut, niin Veli Hesekiah keräsi itsensä kokoon ja päätti, että nyt saisi jäädä syyllisyyden tunteet ja muut siitä mitä tuli serkulle, Veli Arthurille, luvattua. Hän otti ja vihki parin siellä vuoristoväen luona, minne oli Sisar Submitin hevosellaan muutenkin jo tuonut. Kick ass!
...
Oli kyllä tiukkaa settiä tälläkin kertaa. Siitä tykkäsin erityisesti, että nyt pelikerta oli tasapuolisemmin kaikkien show. Meiltä kaikilta pelaajilta tuli siistiä settiä kehiin ja voin sanoa, että hauskaa oli.
Tavallaan myös tykkäsin älyttömästi siitä, miten selkeästi noita suunnitteluvaiheessa miettimiäni kysymyksiä tässä lopunperin käsiteltiin. Vieläkään eivät koirat ole verta vuodattaneet tai naista tuominneet. Ei kait auta kuin ensi pelikerralle viedä hommaa vielä pidemmälle. :)
Sovimmekin jo seuraavan pelikerran ensi perjantaille. Pitää vaan muistaa, etten ensi pelikerralla blockkaa.
|
|
Keskustelu
