Tilauslomake

Magus on vuosina 1989-2001 ilmestynyt suomalainen roolipelilehti. Lehden viidessäkymmenessä numerossa julkaistiin useita satoja seikkailuita, artikkeleita, novelleita ja arvosteluja. Se on kokonaisuutena tarkasteltuna edelleen ylivoimaisesti merkittävin suomalainen roolipelijulkaisu.

Arkkimagus on yksinkertaisesti täysi kokoelma (numerot 1-50) Magusta, kattaen suomalaisen roolipelaamisen "kultaiset vuodet" ja niitä seuranneen keräilykorttipelien villin aikakauden.

Kotimainen roolipeliartikkelikokoelma melko teoreettisella otteella. Käsittelee pääosin erilaisia yleisluontoisia tekniikoita, joita asianharrastaja voi soveltaa omaan pelaamiseensa. Ihannoi sveitsiläistä jalkaväkeä.

Menneisyyden varjot on geneerinen, hahmovetoinen fantasiapeli. Sääntöjärjestelmä keskittyy kertomaan yksilön noususta sankariksi, eli kokemusjärjestelmä ja hahmon kehittäminen ovat kaiken ytimessä. Kyse ei ole kuitenkaan semmoisesta D&D-tyyppisestä hahmonkehityksestä, vaan sellaisesta joka ajaa tarinaa.

Raa'an väkivaltainen, dramaattisen koskettava tulkinta lännengenrestä. Villin uudisraivausrintaman pyssysankarit ja lainsuojattomat selvittelevät keskinäisiä välejään ja taistelevat omien paholaistensa kanssa. Uusi suomenkielinen versio soveltuu erinomaisesti 1-5 session peleihin sekä uusille että vanhoille roolipelaajille. Sääntöjärjestelmä on yksinkertainen, mutta voimakas.

Kurosawa-vaikutteinen samuraidraama. Pelaajat luovat samuraijoukkion, joka nousee pyhälle Fuji-vuorelle tehtävänään surmata vuorta hallitseva noita O-Yanma. Pelin säännöt keskittyvät luottamuksen käsittelyyn, ja pian osoittautuukin että niin rohkealta ja uskolliselta vaikuttanut seurue on täynnä salaisia motivaatioita, epätoivoa, pelkoa ja petturuutta. Vuoren velho on matka ulkoisesta sisäänpäin, kun pelin edetessä pelaajat paljastavat toisilleen hahmojensa salaisuudet.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroima tarinankerrontapeli. Pelaajat luovat itselleen hahmot, joilla on kullakin virka sulttaanin hovissa. Toiset ovat ylhäisiä, toiset alhaisia, toiset tyytyväisiä asemaansa ja useimmat kateellisia toisilleen. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikki kertovat ja kuuntelevat mielellään ihmeellisiä tarinoita. Tarinoiden kautta hahmot voivat kritisoida sulttaania tai toisiaan, tunnustaa rakkautensa, pilkata ja neuvoa toisiaan kiertoteitse. Paras tarinankertoja saavuttaa kunnioitusta ja voi jopa voittaa vapautensa, paeten hovin ikuista rutiinia ja palaten ulkomaailmaan.

Viilaa sarjanumerot pois Starship Troopersista, niin saa pitkälti tämän pelin. 3:16 - Carnage Among the Stars on erinomainen peli sodasta muukalaisplaneetoilla ja elämästä sotilaana osana sotakonetta sodassa, joka ei liene koskaan tule päättymään. Elleivät pelaajahahmot sitä lopeta, näes.

Kunnianhimoinen, jeepform-tyylinen draamapeli, joka on kirjoitettu improvisaatioteatterin käsitteellisestä näkökulmasta.

Mara oli nainen, joka kuoli, ja nyt näytelmän hahmot pääsevät kertomaan, mitä he hänestä ajattelivat. Käytännössä surevan perheen tausta kehittyy auki näytelmän edetessä, kunnes lopussa kukin hahmo joko luopuu tai pitää kiinni murheestaan.

Noppaintensiivinen haasteseikkailupeli. Kukin pelaajista luo itselleen kreikkalaisen tarusankarin, jotka kamppailevat yhdessä jumalten antamien tehtävien toteuttamiseksi. Samalla he kilvoittelevat keskenään kunniasta, eli kokemuspisteistä. Mitään ei saa ilmaiseksi ja pelinjohtaja on resurssiensa puitteissa paitsi värikäs tarinankertoja, myös armoton vastustaja, joka pyrkii johdattamaan sankarit kohtaamaan kohtalonsa ennen aikojaan.

Bacchanal on lyhyt, intiimi tarinankerrontapeli antiikin Puteolista, jonka kuumassa kesäyössä viininjumala Bacchus ja hänen kohorttinsa kohtaavat riettaissa, koko kaupungin kattavissa festivaaleissa. Pelaajien hahmot ponnistelevat paetakseen kaupungista ennen kuin viinin ja himon hulluus vie heidät mennessään. Peli on voimakkaan eroottinen, eikä siksi ehkä sovellu kaikille.

Pedonmetsästäjät ovat Chel'qhurien alkukantaisen kansan vaeltavaa eliittiä, joka jäljittää ja surmaa kansaa uhkaavia hirviöitä. Hirviöiden verellä piirretyt tatuoinnit antavat pedonmetsästäjille ihmeellisiä voimia.

Tiukka haasteseikkailupeli, jossa voitto ja tappio ovat pääosassa. Huomionarvoista on, että peli on suunniteltu ensisijaisesti kahdelle pelaajalle jotka toimivat vuorotellen pelinjohtajana, joskin useampikin voi osallistua.

Pelaajahahmot ovat tyttöjä, jotka ovat ystäviä keskenään. Best Friends taipuu tästä peruslähtökohdasta vähän joka suuntaan, niin Sinkkuelämään kuin nuortenkirjallisuuteen. Pelin ytimessä ovat ystävyyden siteet, ja kenties se, miten miessuunnittelija näkee naisten ystävyyden.

Antiikin Kreikan kaupunkivaltiot kamppailevat keskenään paikasta historiankirjoissa. Pelaajat tekevät sopimuksia ja pettävät toisiaan armottomassa taistelussa paikasta auringossa. Illan päätteeksi yksi on noussut voittajaksi, tai kaikki kaatuvat roomalaisten tiellä.

Breaking the Ice on yhdessä sessiossa pelattava kahden pelaajan romanttinen parinmuodostuspeli: pelaajat luovat molemmat oman hahmon ja pelaajat yrittävät yhdessä saada hahmojensa suhteen toimimaan. Aina se ei onnistu, mutta myös epäonnistuneiden suhteiden tarinat osaavat olla koskettavia, kun kaksi ihmistä epäonnistuu keskinäisten väärinkäsitysten ja mielipideristiriitojen setvimisessä.

Raskas ja yksityiskohtainen avaruusooppera-peli, joka perustuu Christopher Moellerin scifi-sarjakuvaan. Pelin suunnittelija on Luke Crane, joka tunnetaan fantasiahitistään Burning Wheel. Burning Empires käyttää samaa perusjärjestelmää kuin Burning Wheel.

Burning Empiresin maailma koostuu muinaisen imperiumin rippeistä, jotka ovat joutuneet muita elämänmuotoja orjuuttavien Vaylen-symbioottien invaasion kohteeksi. Yksittäinen kampanja kertoo yhden planeetan taistelusta muukalaisvalloittajaa vastaan.

Burning Wheel on vakava fantasiapeli. Monipuoliset, täydelliset säännöt Runequestin ja Rolemasterin syvällisessä traditiossa. Uutta on sääntöjen täydellinen hioutuneisuus ja viimeisimmän teknologian hyödyntäminen: n6-pooleihin perustuva systeemi, oma versio sankaripisteistä, intuitiivinen taistelujärjestelmä joka tuo ennakoimattomuuden ja luonnollisuuden mukaan uudella tavalla. Hahmonluonti perustuu 'elämänpolkuihin' Travellerin malliin, mutta ilman vanhan klassikon bugeja; hahmo voi olla kuka tahansa, ja hänellä on takanaan jo elämänhistoria ennen pelin alkua. Burning Wheelin tuntuma on kuin edellä mainituissa klassikoissa, mutta ilman sääntöjen rusentavaa painoa.

Capes on supersankaripeli, jossa pelaajien hahmot joutuvat todistamaan olevansa voimiensa arvoisia. Pelissä ei ole pelinjohtajaa, vaan pelaajat kontrolloivat toistensa toimia nykyaikaisen sääntöjärjestelmän voimin. Kukin pelaaja voi hallita useampaa hahmoa tarinan tarpeiden mukaan. Peli rohkaisee pelaajia kamppailemaan tarinan suunnasta tosissaan; tässä ei haeta konsensusta, vaan kilpailuhengen valjastamista luovaksi energiaksi. Lopputuloksena on vikkeläliikkeinen ja kipinöivä tulkinta perinteisestä supersankarigenrestä.

Sotapeli Platoonin ja Full Metal Jacketin hengessä. Pelaajat ottavat kukin pelattavakseen yhden amerikkalaisen merijalkaväen sotilaan keskellä Vietnamin sotaa. Pelin nimi tulee paitsi varusteista, jotka sotilaiden on kannettava tiettömien maastojen läpi, myös taakasta, jota kukin hahmoista kantaa mukanaan sotaan. Sodan stressi ja kipu nostavat miehen todellisen luonteen pintaan, joten pelin kaari antaa pelaajille mahdollisuuden tuomita, tai ainakin muodostaa mielipiteensä, näistä miehistä ja heidän teoistaan.

Hellboy. Toinen maailmansota eteni kohti loppuaan niin kuin olemme oppineet historiankirjoista. Mutta: mitä lähemmäksi Berliiniä liittoutuneiden joukot pääsivät, sitä selvemmin kävi ilmi, että saksalainen sotakone oli sodan edetessä turvautunut yhä enenevässä määrin "kieroon teknologiaan", okkulttisiin salaisuuksiin ja muihin kauheisiin keinoihin. Vasta sodan loputtua sen selittämättömät tapahtumat löysivät ratkaisunsa. Ja nyt Berliini on jaettu kaupunki, keskellä kylmää sotaa jonka sydämessä käydään salaista kamppailua mysteereistä, joiden olisi parempi jäädä pimentoon.

Komitea on sivistyneen maailman poikkeuksellisimpien yksilöiden muodostama koalitio, joka kokoontuu silloin tällöin hyvän viinin ääressä kertomaan toisilleen seikkailuistaan. Nämä hurjat tarinat (aina menneessä aikamuodossa) sijoittuvat syvimpiin viidakoihin, korkeimmille vuorille, missä vain on tarjolla seikkailuja ja mysteereitä 1800-luvun rohkeimmille herrasmiehille.

Pienen pieni peli Uuden Maailman valloituksesta. Pitkälti tarinankerrontapeli roolipelielementein, monimutkaisuuden puolesta Once Upon a Timen luokkaa. Kukin pelaajista luo hahmon, jolla on yksi tutkimusretkikunnan rooleista, kuten Johtaja, Tiedemies, Lähetyssaarnaaja ja niin edelleen. Kun hahmot tutkivat uutta maailmaa, eri hahmot saavat pisteitä erilaisista löydöistä ja saavutuksista. Pelin lopussa eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

CoS on Keith Senkowskin kauhufantasiapeli. Se muistuttaa Burning Wheeliä, Call of Cthulhua ja ylipäätään vakavalinjaista, perinteistä roolipelisuunnittelua. Uudenaikaiset ideat pelaajavetoisista tarinankaarista, abstrakteista konfliktinratkaisuista ja muista vastaavista on rakennettu vankan perinteisen ominaisuus+taito-systeemin päälle.

Rocky-roolipeli, noin oleellisesti. Pelaajat luovat kukin oman köyhän nyrkkeilijän, jotka toivovat selviytyvänsä köyhyydestä ja muista ongelmistaan nyrkkeilyn kautta. Treenit, hanttihommat, läheisten auttaminen rahallisesti tai muuten, sekä tietenkin ottelut, täplittävät nyrkkeilijän arkea.

Kevyt, 2-3 sessiota kerrallaan syövä verrattain eläytymispainotteinen salaliittotrilleri. Covenant eli liittokunta on muinainen, maailmaa hallitseva salaseura, joka kontrolloi taloutta, politiikkaa ja kulttuuria. He eivät ole mitenkään pahoja miehiä, heillä vain sattuu olemaan joukko kirjoituksia, jotka ennustavat tulevaisuuden. He ovat viettäneet 4000 vuotta luotsaten maailmaa kohti maailmanloppua (siis, Jumalan laskeutumista maan päälle, kaikkien virheiden oikaisemista, jne.), joka ennustettiin vuodelle 2000 jkr.

Peli sijoittuu vuoden 2001 ensimmäiselle neljännekselle. Maailma ei loppunut. Liittokunta on sekaisin. Sinun hahmosi on yksi heistä. Mitä teet, kun ennustukset eivät enää ohjaa tietäsi?

B-tyylin hirviökauhuelokuvien maailmaan sijoittuva, genreä emuloiva peli. Kukin pelisessio on palttiarallaa elokuvamittainen; elokuvasarjakin onnistuu, joskin valtaosa hahmoista tuskin selviytyy episodista toiseen. Mielenkiintoiseksi pelin tekee modernin rakenteellinen sääntöjärjestelmä, joka ei hae narrativistista pähkäilyä, vaan ihan reilua leirinuotiokauhua, eläytymistä uhrin, sankarin ja pedon rooleihin.

Death's Door on semmoinen pieni, ilkeä piikki, joka jäytää pelaajaansa. Vähän kuin alkuperäinen underground-sarjakuva tai punk-musiikki, Death's Door on yksinkertainen idea, yksinkertainen toteutus.

Pelin alussa kukin pelaaja kirjoittaa paperilapuille viisi asiaa, jotka haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Nämä sekoitetaan. Kukin pelaaja nostaa kolme ja tekee hahmonsa näistä unelmista.

Pelin alussa hahmo saa tietää kuolevansa pian. Pystyykö hän toteuttamaan unelmansa?

Raymond Chandlerin, James Ellroyn ja Ross McDonaldin tyylistä kovaksikeitetty dekkaria emuloiva narrativistis-dramatistinen roolipeli. Yhteiskuntakriittinen, psykologisesti luotaava ja toivottomuutta huokuva murhamysteeri. Yksi pelaajista toimii Etsivänä, joka on samalla tarinaa kokoon kutova pelinjohtaja ja sen tapahtumia todistava päähenkilö. Muut pelaajat pelaavat sotkuista ihmissuhteiden verkkoa, jossa yksilöt yrittävät suojella likaisia salaisuuksiaan ja tekemiään rikoksia päivänvalolta.

kill puppies for satanin luojan toinen peli julkaistiin Genconissa 2004. Jos Vincent Bakerin kuvittelee kpfs:n perusteella olevan jotenkin kieroutunut tai yksinkertainen, vuoden sofistikoitunein indie-peli kertoo toista: DiV:ssa pelaajat ottavat kantaakseen Elämän Kuninkaan raskaan auktoriteetin fantastisessa villissä lännessä, jossa Temppelin rajakaupunkeihin lähettämien Jumalan vahtikoirien täytyy päättää uskovaisten riidoista, oli kyse sitten arkisista rakkaushuolista tahi demonien täysimittaisesta hyökkäyksestä. Peli asettaa pelaajien eteen kysymyksen: "Mikä on oikein?" Siihen ei voi välttyä vastaamasta.

Tunnelmallista urbaanifantasiaa kevyellä sääntöjärjestelmällä. Liian kauan valvovat ihmiset napsahtavat Hereille ja löytävät tiensä Hulluun Kaupunkiin, jota hallitsevat neulapäiset byrokraatit, kynttiläsilmäiset ritarit ja muut runolliset kummajaiset. Hahmojen on kamppailtava hulluuden ja hengenvaarojen kanssa löytääkseen rauhan uuden maailmansa kanssa.

Auteuris-simulationistinen kauhuroolipeli! Dreadissa peli-isäntä tarjoilee kauhukertomuksen, jossa erilaiset paineet ajavat pelaajahahmot riskitilanteisiin. Pelaajat taas joutuvat vetämään palikoita huojuvasta tornista, jonka ennemmin tai myöhemmin tapahtuva romahtaminen merkitsee hahmon kuolemaa. Syvällisen psykologinen peli, josta valtaosa on näkemyksellisiä neuvoja auteur-pelinjohtajaksi mielivälle harrastajalle.

Perinteisen sorttinen roolipeli, jossa pelaajahahmot ovat paholaisia vastaan taistelevia kommandoja, jotka käyttelevät isoja pyssyjä ja saatanallista taikuutta sellaisia hirviöitä vastaan, joista ei ole sanottua että ilkeyskään riittää. Tietysti ensin hirviö on löydettävä, missä kuvioon lisätään kieroutunut etsiväntyö.

Ron Edwardsin (Sorcerer; Forge; GNS) toinen peli! Siinä missä Sorcerer oli rakentava ja vallankumouksellinen katsaus nykyaikaiseen kauhuroolipeliin, on Elfs jotakin aivan muuta: armoton potku persuuksiin vanhalle D&D-traditiolle, peli joka soveltaa viimeisintä pelisuunnittelua kevyen, hauskan ja tarkoituksenmukaisen pelikokemuksen luomiseen. Luolastot eivät ole olleet näin hauskoja sitten Tunnels & Trollsin. Täysin yhteensopiva vanhojen D&D-moduulien kanssa, jos et välitä pienestä virittämisestä. Hienosti sanottuna Elfs ja Vincent Bakerin kpfs muodostavat dekonstruktiivisen roolipelisuunnittelun ytimen; molemmat ottavat kohteekseen instituutioksi muodostuneen pelin ja vääntävät sitä, kunnes se näyttää joltakin aivan muulta.

Fastlane on Alexander Cherryn narrativistinen rulettipeli. Se kuuluu selkeästi pelilajin "kolmanteen polveen", joka on ottanut selviä vaikutteita Sorcererista ja Piruista miehiksi. Fastlanen aiheena on nopea elämä: peli ei ole sidottu mihinkään tiettyyn miljööseen tai genreen, vaan sitä hallitsee ajatus kovista panoksista, kärsimättömistä antisankareista ja sattumasta, joka hallitsee kaikkea.

Steampunk-peli maailmasta, jossa aurinkopurjein varustetut höyrylaivat kyntävät eetteriä ja brittiläinen imperiumi kurkottaa kohti asteroidivyöhykkeen viimeistä rintamaata. Imperialistinen aika jatkuu avaruudessa, kun englantilaiset, ranskalaiset, venäläiset ja uudet tulokkaat, kuten amerikkalaiset ja japanilaiset, kamppailevat aurinkokuntamme planeettojen hallinnasta. Viktoriaanista scifiä, siis.

Full Light, Full Steam on seikkailupeli, jossa brittiläisen sotalaivan tai avaruussataman miehistö joutuu kaikenlaisiin jännittäviin kommelluksiin ennen teeaikaa. Jos tilanne Venuksen alkuasukkaiden kanssa käy oikein tukalaksi, tee pitää ehkä jättää jopa väliin.

Kolmen session mittainen peli teini-ikäisistä puolalaisista partiolaisista kahden kuukauden mittaisen Varsovan kansannousun aikana vuonna 1944. Aiheesta ei saa tekemälläkään kevytmielistä, mutta peli onnistuu kuitenkin olemaan traagisessa historiallisuudessaan dramaattinen ja sujuva pelattava. Sodan varjossa on tilaa myös rakkaudelle.

Narrativistinen fantasiapeli, joka venyy sukupolvikronikaksi. Kukin sankari kärsii vaihtoehtoisten elämänpolkujen välillä, epävarmana tulevaisuudestaan. Pelin edetessä valinnat eri arvojen välillä käyvät yhä raastavammiksi, kunnes lopulta hahmon on pakko sitoutua yhteen kohtaloon muiden kustannuksella. Kampanjassa hahmot muodostavat sukupolvien ketjun, jossa menneet valinnat innoittavat tai varoittavat tulevia sankareita.

Natsi-Saksan tärkein perintö liittoutuneille sotavoimille oli salainen kirottu tiede - hirviöt, toisten maailmoiden olennot, luonnonlakeja rikkovat aseet, jotka kätkettiin innokkaasti voittajien bunkkereihin ja tutkimusasemille. Nyt, 60-luvun vaihteessa, kylmä sota kääntyy yht'äkkiä kuumaksi. Britannia on liekeissä, ensin hirviöiden ja tautien kohteena - sitten ydinaseen. Jälleenrakennus... mahdollinen?

90-luvulla John Wick työskenteli Alderac Entertainmentin pelien, kuten 7th Sean ja Legend of Five Ringsin, parissa. Nyt 2000-luvulla hän on tehnyt sarjan pienempiä indie-pelejä, alkaen Orcworldista vuonna 2000.

Houses of the Bloodedissa Wick palaa henkisesti 90-luvun työmaalleen, eli massiivisten fantasiapelien pariin. Peli on edelleen omakustanne, mutta muuten se muistuttaa perinteistä suurten linjojen fantasiapeliä: yksityiskohtainen maailma, syväsoutuinen kampanja ja niin edelleen.

Vuoden 2008 Genconin positiivisin yllätys oli How to Host a Dungeon, jonka lelunomaisuutta on vaikea vastustaa jos harrastaa yhtään luolastopelaamista. Premissi on yksinkertainen: soolopeli, jossa seurataan yksinkertaisia ohjeita ja tuotetaan peliprosessin kautta sen sorttinen luolasto, joita D&D:n ja Tunnels & Trollsin tapaiset luolastopelit käyttävät seikkailujen tyyssijoina. How to Host a Dungeon siis tekee itse luolaston suunnittelemisesta lystiä puuhaa ja auttaa pelinjohtajaa tekemään rikkaan, pitkällä historialla varustetun luolaston. Aika kova tikki.

Miekka & magia -aiheinen antologia-roolipeli: pelaajat pelaavat lyhyitä, kiihkeitä tarinoita ihmisistä, jumalista ja demoneista, säännöt määräävät miten tarinat risteilevät ja muodostavat laajemman kokonaisuuden. Säännöt ovat yksinkertaiset ja napakat. Pelin skenaarionrakennusjärjestelmä on erityisen oivaltava, se koostuu neljästä "oraakkelista" eli korttipakasta, joista vetämällä kulloinkin pelattavan tarinan elementit koostetaan.

Peli kahdesta ihmisestä, jotka käyvät läpi avioeroa. Peliryhmän miehet pelaavat suhteen naista, naiset miestä. Hahmojen on usein vaikeaa suhtautua henkiseen peliin, joka liittyy pitkäaikaisen suhteen purkautumiseen: onko ero oikeutettu? Kenen syytä se oli? Onko puolisoni tosiasiassa saastainen, murhanhimoinen ihmisrotta? Kuka tietää...

Peli hankalista ja omituisista ihmissuhteista (lue: romansseista) emo-poikien ja punkkarityttöjen tyyliin.

Itse pelin sääntöjärjestelmä on kyllä, kuvituksesta huolimatta, varsin abstrakti ja miljöövapaa: pelaajahahmojen suhteet kypsyvät ja kipristyvät, kunnes jonkinlaisia ratkaisujakin syntyy, jos on syntyäkseen.

Pitkään kehityksessä ollut, indie-skenessä varhain vaikutusvaltainen fantasiadraamapeli, joka sijoittuu omalaatuiseen ja runolliseen Alyrian maailmaan. Lohikäärmeet ja yksisarviset käyvät mustavalkoista sotaansa, jossa ihmisten on valittava hyvän ja pahuuden välillä silloinkin, kun se on vaikeaa.

Toisin kuin useimmat tuotteemme, Mechaton ei ole roolipeli, vaan miniatyyritaistelupeli. Suunnittelija Vincent Baker on kuitenkin vahva roolipelisuunnittelija, joka on nyt tehnyt hauskan miniatyyrisotapelin: legoista kootut mechat, jättiläisrobotit, kohtaavat tiiviissä parin tunnin yhteenotossa ja hajoavat kappaleiksi toistensa tulituksesta.

Arthouse-wuxia on elokuvan genre, jossa intohimo voittaa järjen, voittaa aseet ja joskus kuolemankin. Kun et voi saavuttaa sekä velvollisuutta että halua, kumman valitset?

Mist-Robed Gate on dramaattista kungfu-elokuvaa jäljittelevä pieni roolipeli, jossa pelaajat päästävät sisäisen runoilijansa valloilleen.

Joustava ja kevyt fantasiaseikkailujärjestelmä, joka soveltuu erityisen hyvin urbaanifantasiaan. Pelin ydinkuvioita on magiajärjestelmä, jossa pelaajat kehittävät taikuuden lainalaisuuksia tarpeen mukaan pelin kuluessa. Mielenkiintoinen on myös nopaton selkkauksenratkaisusysteemi, jossa pelaajien on paitsi tehtävä valintoja siitä, mikä on tärkeää, myös arvioitava vastustajien tavoitteita. Kaikkiaan vankka kokonaisuus dramaattisen fantasiaseikkailun perustarpeisiin.

Jos Gurps olisi tarkoitettu rajattomaan multiversumihyppelyyn, se näyttäisi tältä. Multiverser on suunnattu rajattomaan seikkailuun, jossa pelaajat siirtyvät maailmasta toiseen vähintään kerran sessiossa. Keskeisenä ideana pelaajat pelaavat kuolematonta versiota itsestään, versiota joka kehittyy ja oppii kokemuksistaan loputtomalla matkallaan. Seikkailun lomassa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi nousee: mikä on tämän elämän tarkoitus?

Nine Worlds on Matt Snyderin (Piruja miehiksi, Daedalus) kosminen seikkailupeli. Pelin ytimessä on pelaajaohjautuva seikkailu: sääntöjärjestelmä antaa pelaajille voimakkaat valtuudet valita omat seikkailunsa, ja jopa pakottaa nämä puhumaan toisilleen toiveistaan.

Nine Worldsin "yhdeksän maailmaa" ovat aurinkokuntamme yhdeksän planeettaa, jotka pelin villissä fantasiamaailmassa ovat muinaisten kreikkalaisten jumalten valtaistuinmaailmoja. Maailmojen välillä purjehtivat eetterilaivat yhdistävät yhdeksän maailmaa yhdeksi seikkailun universumiksi, jossa pelaajien sankarit joutuvat valitsemaan jumalten, titaanien ja oman vankkumattoman tahtonsa välillä.

Kahdeksan indie-pelin kokoelma. Mukana wuxiaa (Pagoda), 60-luvun agenttitoimintaa (The Agency), WoD kutistettuna pariinkymmeneen sivuun (Pretender) ja niin edelleen. Joukossa on taatusti vähintään kaksi peliä, joita inhoat. Onneksi mukana on myös ainakin yksi, joka yksinään on kirjan hinnan arvoinen, olit kuka hyvänsä.

Humoristinen, kevyt roolipeli luolamiesten elämästä. Elämä ei ole helppoa, kun pitää taistella sapelihammastiikereiden, dinosaurusten ja muiden luolamiesten kanssa elannosta, eikä osaa kuin 2d6 erilaista sanaa.

Kompakti peli örkkien elämästä. Lyhyt, väkivaltainen elämä, Kohtalo odottaa joka nurkan takana. Saalis pitää sen loitolla, mutta örkeillä on taipumus ryöstää toisiaan siinä kuin muitakin. Horjuva yhteisö pysyy pystyssä vain, kun ryöstösaalista piisaa.

Voimakkaasti mekanisoitu näkemys örkeistä ja örkkeilystä, hauska roolipelattava. Pelinjohtajalla on rajatusti resursseja pelaajahahmojen kiusaamiseen, mutta pelaajat kyllä tuottavat toisilleenkin ihan riittävästi harmaita hiuksia. Peli soveltuu hyvin niin komediaan kuin tragediaankin; örkit ovat varsin monimuotoisia.

Merirosvo-roolipeli, joka alkaa yhdestä skenaariosta: kapteeni Brimstone Jack on juuri kuollut myrkytykseen kokkinsa käsissä, jonka kuninkaan miehet ostivat edellisessä satamassa. Nyt miehistön pitää valita uusi kapteeni ja tehdä jotain kokille. Mieluummin pian, sillä kuninkaan laiva HMS Resolute lähestyy täysin purjein.

Kunhan merirosvot selviävät tästä alkupisteestä, koko Karibianmeri on avoin seikkailulle. Poison'd on kuitenkin ilkeä ja tekstuuriltaan rikas peli, se ei peittele merirosvouden synkkiä puolia. Tätä ei voi suositella lapsille.

Polariksessa pelaajat sytyttävät kynttilän ja kertovat tarinan kaukaisesta ajasta, jolloin ihmeellinen kansa asutti vielä maailmaa. Se kansa on kadonnut jo kauan sitten, tuhoutunut omaan Virheeseensä, mutta tarina elää yhä... Polariksessa ei ole pelinjohtajaa ja noppiakin käytetään vain nimeksi; sen sijaan peliä ohjaa kiehtova väittelyjärjestelmä, joka hallitsee neuvottelua tarinan etenemisestä. Peli tuottaa erittäin luotettavasti taianomaisia, koskettavia tarinoita jään ja tähtivalon kansasta, jota ei enää ole.

Pieni, käsin koottu vihkonen, joka sisältää kiehtovan pelin luolamiehistä. Hahmot muodostavat heimon, joka elää kielellisyyden partaalla ja koittaa selviytyä kivikautisen maailman vaaroista ja arjesta. Heimo tarvitsee sekä sivistyneitä että eläimellisiä jäseniä, mutta valtataisteluakin on vaikeaa välttää.

Roanoken kolonia oli yksi brittikruunun ensimmäisiä asutushankkeita uudessa maailmassa. Vuonna 1587 sata perhettä perusti kylän Roanoken saarelle Chesapeaken lahden eteläpuolelle. Vuonna 1590, laivojen palatessa, koloniasta ei näkynyt jälkeäkään. Vain sana "Croatoan" raapustettuna puunkuoreen.

Krausen peli aiheesta soveltaa Wushu-sääntöjärjestelmää ja sisältää sopivasti historiallista tietoa ja ideoita siitä, mitä kolonialle saattoi todella tapahtua. Kun pelaajahahmot astuvat uuden maailman kamaralle osana tuhoon tuomittua siirtokuntaa, voi ryhmä itse päättää, riittääkö tässä ainesta yhteen sessioon vai kokonaiseen kampanjaan.

Shab-al-Hiri Roach on yhdessä tai kahdessa sessiossa pelattava virkeä musta komedia, jonka pääasiallinen hyve on pelin letkeydessä. Skenaario sijoittuu 1900-luvun alkuun, perinteikkääseen yliopistoon jonka käytävillä sympaattiset (ahneet, pikkumaiset) lehtorit ja professorit juonittelevat asemansa parantamiseksi yliopiston hierarkiassa. Tilanteen terä tulee muinaisesta sumerialaisesta kuoriaisesta, jonka pahaa arvaamaton entomologi tuo mukanaan Lähi-Idästä. Shab-al-Hirin kuoriainen ryömii ihmisten nenäonteloihin ja ottaa nämä valtaansa, joten yliopistolla on edessään villi lukukausi...

Tulevaisuusshokki on vierauden tuntu, jonka teknologia aiheuttaa. Siitä on kyse Shock:ssa, klassiseen scifi-kirjallisuuteen nojaavassa temaattisessa pelissä. Pelaajat valitsevat itse pelin alussa mistä aiheista haluavat pelinsä kertovan; toiset pelaajat luovat näitä aiheita koskevia "shokkeja" eli teknologisia edistysaskelia, jotka asettavat perinteiset käsityksemme asiasta kyseenalaisiksi.

Yhdessä sessiossa pelattava 2-3 pelaajan romanttinen seikkailupeli Breaking the Icen tekijältä. Kyseessä on noppien ohjaama kolmiodraama, jossa kaksi hahmoista kamppailee kolmannen huomiosta ja suosiosta. Pelin lopussa selviää, kuka kilpakosijoista saavuttaa päämääränsä sekä ehkä vielä oleellisemmin: onnistuuko kilpailijoiden unelmien kohde oman elämänsä järjestämisessä?

Menneisyyden varjojen sääntöjärjestelmä yleiseksi universaalisysteemiksi irrotettuna. Halpa, vihkomuotoinen ratkaisu.

Pelaajahahmot ovat "solipsisteja", ihmisiä joita maailmankaikkeuden rakennuspalikat kuuntelevat. Hahmot pystyvät tekemään mitä tahansa, mutta ovat samalla vaarassa menettää kosketuksensa konsensustodellisuuteen: vedä liian kovaa ja todellisuus repeää, jättäen sinut omaan maailmaasi. Tasapainoilu voiman ja tukevan jalansijan välillä käy vain vaikeammaksi, mitä kiperämmäksi tilanne käy.

Nopeatempoinen toiminta-tarinankerrontapeli Amerikan vapaussodasta steampunk-värillä. Yksittäisessä taistelussa yksi pelaajista pelaa kuningasmielisiä, muut valitsevat kukin yhden vapaussodan historiallisista sankareista hahmokseen. Itse peli pelataan pelikorteilla nopeatempoisena sananvaihtona, jossa tarinan vetävyys on tärkeintä.

Peli on kirjoitettu tietoisesti videopelimäiseksi noin tempon ja rytmityksen puolesta. Yksi taistelu kestää pari tuntia.

Peli joka aloitti sen kaiken... Ron Edwardsin ensimmäinen roolipeli, joka todisti vastaansanomattomasti indie-konseptin mahdolliseksi myös roolipeliteollisuudessa. Armottoman moraalinen ja kauhistuttavan henkilökohtainen peli ihmisistä, jotka ovat valmiita kutsumaan paholaisia toteuttamaan toiveensa. Vihattu ja rakastettu klassikko.

Spione on ennenkaikkea Ron Edwardsin vakava yritys ymmärtää kylmää sotaa. Se on myös kertomus hänen suhteestaan Berliiniin. Ja on siinä tosiaan mukana pelikin, kirjan lopussa.

Peli kertoo ihmisistä, jotka vakoilevat, päätöksistä, joita he tekevät ja seurauksista, joita kylmällä sodalla ja vakoilulla on ihmisille.

Peli orjuudesta sisällissotaa edeltäneissa Yhdysvalloissa. Pelaajahahmot ovat orjia, joilla on tavoitteita, unelmia ja velvollisuuksia siinä kuin muillakin ihmisillä. Ylhäältä ja ulkoa päin orjien yhteisö ja elämä näyttää ohuelta, yksinkertaiselta ja rajoitetulta, mutta orjallakin on mahdollisuus uskollisuuteen, rakkauteen, kulttuuriin, valintoihin - ja mahdollisuus pakoon.

Suloinen Agatha on kadonnut. Hän oli ystäväsi, ja olet varma että hän ei ole sellaista sorttia, joka noin vain häipyisi ilmoittamatta. Nyt sinun pitää selvittää, mihin Agatha katosi.

Dogs in the Vineyardin sääntöjärjestelmää soveltava peli, joka on ajateltu erityisesti lapsia varten. Hahmot ovat alle 12-vuotiaita pikkuprinssejä Islandian kuningaskunnassa, jossa he purjehtivat saarelta toiselle ja pyrkivät parhaansa mukaan soveltamaan kuningasisänsä yksinkertaisia lakeja erilaisten saarten monituisiin ongelmiin.

James West on erikoinen tapaus: hän on sarjakuvapiirtäjä, joka on myös suunnitellut yhden kuuluisimmista indie-peleistä, Poolin. Pool on erittäin yksinkertainen kerrontavallan jakosysteemi, ja yksi ensimmäisiä pelejä, joissa pelaaja saattaa saada osan pelinjohtajavaltaa tietyissä sääntöolosuhteissa. Ilmainen, tärkeä osa viime vuosien roolipelihistoriaa.

The Questing Beast puolestaan on Poolin sääntöjärjestelmää käyttävä laajennettu peli. Sääntöjä on laajennettu ja tarkennettu käsittelemään pelin erikoista maailmaa, joka kuvataan kirjassa elävästi. Maailma? Kuten nimestä saattaa arvata, TQB sijoittuu englantilaisen Arthur-myytin Britanniaan. Tai sen sarjakuvaversioon, jossa kaikki ihmiset ovat eläimiä. "Furry"-versio, kuten sanotaan. Outoudestaan huolimatta konsepti toimii, ja peli on erittäin värikäs lukukokemus ja helppo pelattava. Erityisen sopiva lapsille ja roolipelaamisen kerronnallisiin puoliin viehättyneille.

Emily Bossin "rakkaustrilogian" kolmas peli on valtava harppaus edellisten linjoilta. Emily innostui viime vuonna Jeepform-pelaamisesta, josta tässäkin pelissä on oleellisesti kyse: se on peli rakkaudesta ja uskollisuudesta näytelmäroolipelimuodossa.

Yhdessä sessiossa pelattava korttipelimäinen roolipeli. Under the Bedin pelaajat luovat hahmoikseen joukon leluja, jotka auttavat yhteisesti pelattua lasta tämän ongelmissa. Lopussa lapsi valitsee yhden leluista kaikista rakkaimmaksi ja kasvaa aikuisuuteen korostaen juuri tämän lelun hyveitä. Peli on salaviisas ja syvällisempi kuin miltä näyttää, koska pelin säännöt sallivat pelaajien käsitellä vakaviakin asioita lelujen ja lapsuuden kautta.

Kaikista Arkkikiven peleistä Universalis on erikoisin. Ei pelinjohtajaa, ei valmista tarinaa, ei hahmoja... pelaajat luovat nämä kaikki ja enemmän pelin kehittyessä, käyttäen todellista universaalijärjestelmää sääntöjen muuttamiseen mielensä mukaan. Kukin pelaaja saa karkeasti ottaen yhtä paljon valtaa tarinan suunnan suhteen, mutta viime kädessä oikea ajoitus ja nokkela kerronta voivat hyvinkin tehdä ratkaisevat päätökset.

Urchin perustuu tosiaan saman nimiseen elokuvaan vuodelta 2007. Sekä peli että elokuva kertovat syrjäytyneistä ja kodittomista New Yorkin kujilla ja viemäreissä, joissa avautuu toinen maailma: Scum Cityn tunneleissa elämä on kovaa, mutta asukkailla riittää toivoa paremmasta. Aihetta voisi pitää vakavanakin, jos kyseessä ei olisi puhdasoppinen urbaanifantasia Rottakuninkaineen ja morlokkeineen. Kauhua ja fantasiaa, huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin uskoisi.

Ohut, parin sivun vihkonen. Peli aiheesta, joka tuhoaa ystävyyksiä: fantasiaseikkailijoiden loputon jorina siitä kerrasta, kun tapettiin lohikäärme ja kääpiö melkein putosi saippuapataan, on parasta jättää pelin aiheeksi, sen sijaan että pitkästyttää sillä tuttuja ja ventovieraita pelikaupassa.

Supersankarifanit tietysti osaavat täydentää pelin nimen lainauksen: "... comes great responsibility," kuten Hämähäkkimiehen Ben-setä sanoi. Siitä tässä Michael Millerin pelissäkin on kyse: klassisen kauden supersankaritarinoista, toteutettuna nykyaikaisella narrativistisella pelirungolla. Välineinä korttipakka ja yksinkertainen, mutta voimakas sääntöjärjestelmä. WGP tunnustaa, että supersankarin tunteet, ihmissuhteet ja arvot voivat olla aivan yhtä tärkeitä kuin hänen voimansakin.

Runsaalla historiallisella materiaalilla höystetty miljöölähdeteos Burning Wheeliin. Vaikuttavan omaperäinen Japani-lähdeteos ammentaa Heian-aikakaudesta, mikä tekee siitä jo varsin poikkeuksellisen; ninjojen ja miekkakoulujen sijaan peli keskittyy temppelien välisiin uskonsotiin ja jumalallisen keisarin ympärillä pyörivään hovipolitiikkaan, joka joutuu törmäyskurssille provinsseissa kehittyvän bushidon arvomaailman kanssa.

Zombie Cineman hahmokortit irtopakkana. 3x9 korttia zombitarinoihin sopivien hahmojen luomiseen. Englanninkieliset, mutta tyylikkään näköiset.

Sorcerer on itsessään melko abstrakti peli, jossa pelinjohtajan tai koko ryhmän pitää valita pelille miljöö ja luoda selkeä tilanne ennen kuin peli voi alkaa. Ei siis liene yllättävää, että Sorcereriin on tosiasiassa olemassa joukko maailmalähdeteoksia, jotka soveltavat pelin säännöt valmiiksi mietittyyn kontekstiin, jossa peli voi alkaa nopeammin ja helpommin.

Dictionary of Mu on kenties kunnianhimoisin näistä Sorcererin lisälähdeteoksista, itsessään kokonaisen roolipelikirjan kokoinen. Nimensä mukaisesti Mun sanakirja antaa aakkostetussa järjestyksessä sirpaleisen, värikkään kuvan taikuuden ja raakuuden hallitsemasta Mard-planeetasta, joka kuolee pian ja unohtuu maailmasta.

Don't Rest Your Headin lähdeteos hulluus-voimista: kullakin DRYH:n pelaajahahmoista on tällainen synkkä, absurdi supervoima, mutta se mitä pelin sääntökirja ei ehkä vie perille, on miten outoja nämä voimat voivat olla!

Engle Matrix -peli tohtorista, joka muuttuu hirviöksi. Jekyll tarvitsee yhä enemmän rohtoa muuttuakseen, ja pian se onkin Hyde, joka tarvitsee rohtoa muuttuakseen Jekylliksi...

Engle Matrix -peli tohtori Frankensteinista ja hänen hirviöstään. Tohtorin ystävät ja morsian toivoisivat hänen lepäävän ja unohtavan hullut kokeensa, mutta hirviö ei jätä häntä rauhaan.

Menneisyyden varjot käyttää mekaniikkansa pohjalla vähän eriskummallisia noppia, ns. fudge-noppia. Niissä on kaksi plus-sivua, kaksi miinus-sivua ja kaksi tyhjää sivua. Samoja noppia käytetään Fudge-roolipelissä.

Periaatteessa Fudge-noppia on helppo tehdä tavallisistakin nopista esimerkiksi värittämällä tussilla nopan kylkiä. Siistein ratkaisu on kuitenkin ostaa erikseen tarkoitusta varten painettuja noppia.

Suppea skenaariolähdeteos Capes-supersankariroolipeliin. Lady Victory on alistanut maailman Amerikan Imperiumin alaisuuteen ja suunnittelee nyt koko multiversumin valloittamista - kaikki tietysti oikeuden puolesta. Vanhenevan kapteeni Victoryn ja muiden hyvien vastineiden pitäisi nyt pelastaa maailmansa dystopialta.

Scifistinen miljöölähdeteos fantasiaroolipeli Burning Wheeliin. Pääosa fiktiivisestä materiaalista on ammennettu varsin suorana lainana Frank Herbertin scifiklassikosta Dyyni: kilpikenttiä, mentaatteja, salaperäinen sisarkunta, aateliston hallitsema avaruusimperiumi, ikuista nuoruutta lupaava salaperäinen aavikkomineraali Suola ja niin edelleen. Poliittinen sanoma on kuitenkin uusi: fremenien sijaa toimittava aavikkopaimentolaiskulttuuri Fellahin on noussut pyhään sotaan muuta maailmankaikkeutta vastaan pyhien kirjanoppineidensa johdolla, eikä vertausta Yhdysvaltojen nykypolitiikkaan Lähi-Idässä ole peitelty kovin tarkkaan.

Miljöölähdeteos Joshua Newmanin korttiroolipeliin Under the Bed. Pieni, itse korttien mittakaavassa oleva vihkonen, joka selittää lyhyesti Tripitaka-munkin legendan ja säännöt, joilla klassisen kiinalaisen romaanin voi muuttaa roolipelitarinaksi. Pelin sääntöjä rukataan merkittävästi, joten UtB tuntuu tässä jo osin eri peliltä.

Magic Burner on Burning Wheelin jo muutaman vuoden odotettu lähdeteos taikuudesta sen kaikissa muodoissa. Keskeinen lähdeteos BW:n kannalta.

Monster Burner on täysin sidoksissa emopeliinsä Burning Wheeliin, jonka pelaajille se tarjoaa yleisluontoiset säännöt hirviöiden ja uusien elämänpolkujen luomiseen. Mukana on myös joukko kiehtovia "hirviömäisiä" elämänpolkuja, kuten peikkoja, jättiläishämähäkkejä ja susihukkia. Varsin hyödyllinen opus, jos pelissä on paljon epäinhimillisiä otuksia.

Multiverser rakentuu alati vaihtuvien pelimaailmoiden varaan; multiversumissa kaikki maailmat ovat mahdollisia, ja hahmot liikkuvat niiden välillä joskus nopeastikin. Pelinjohtajalle tämä merkitsee jatkuvaa maailmoiden rakentelua, ja vaikka tehtävä helpottuukin ajan kanssa kun maailmoita pääsee kierrättämään, alkuun se voi olla haastavaa. Tässä Multiverserin maailmakirjat auttavat: kukin sisältää joukon erilaisia, erikoisia ja pelattavia maailmoita, joista jotkut riittävät kokonaisten kampanjoiden, toiset omituisten yksittäissessioiden ainekseksi.

Itse pelin mittasuhteita myötäilevä pieni lähdeteos Primitiveen. Teos on suunnattu pelinjohtajille, jotka hakevat näkemystä kivikautiseen seikkailupelaamiseen: hirviöitä, liittolaisia, mahtiesineitä (seinämaalausmaalit noin muiden ohessa) ja seikkailuraameja.

Ron Edwardsin Sorcererin kolmas ja tällä hetkellä viimeinen lähdeteos on kiistelty Sex & Sorcery. Siinä Edwards perehtyy tarkemmin kuoleman, seksin ja hulluuden elementteihin, jotka ovat keskeisessä osassa Sorcerer-tarinoissa. Hän esittää myös ajatuksensa pelaajien välisestä sukupuolidynamiikasta, väittäen että ihmisten väliset suhteet muodostavat väistämättömän pohjan roolipelitapahtumalle. Kirjassa on toki myös kevyempää sisältöä, kuten kungfu-säännöt Sorcereriin ja kolme erillistä kampanjamaailmaa.

Engle Matrix -peli Sherlock Holmesista British Museumissa. Holmesin ihailema Irene Adler on siellä, mutta niin on myös professori Moriarty... eikä rikokselta voida välttyä.

Ron Edwardsin Sorcerer on monen mielestä parhaimmillaan ensimmäisen lähdeteoksensa Sorcerer & Swordin kanssa. Kirja on selvästi paras olemassaoleva opas miekka & magia -roolipelaamiseen ja osoittaa, että Sorcerer sopii myös fantasiapeliin saumattomasti. Uusina sääntöinä mukana on mm. nekromantia ja lyhytikäisten sopimusten tekeminen demonien kanssa, eli pelaajat pääsevät kaivamaan itselleen vielä syvempää kuoppaa.

Ron Edwardsin Sorcererin toinen lähdeteos Sorcerer's Soul käsittelee narrativistisen seikkailusuunnittelun jaloa taitoa. Kirja peilaa keskeistä teesiään draaman ja ihmissuhteiden yhteydestä dekkarikirjallisuuden kautta; luonnollisesti mukana on myös joukko kuuluisista dekkareista sovitettuja valmisseikkailuita. Muita merkittäviä materiaaleja ovat ihmisyysmekanismin lähempi analyysi ja säännöt enkelien, demonien vastaparin, pelaamiselle.

Spirit of the Centuryn pieni skenaariokirja, joka esittelee Nick Saintin ja hänen hilpeät poromiehensä (Petteri Punakuono, jne.), sekä näiden katalat vastustajat, kuten Jacques Frost, tohtori Scrooge ja paronitar Mustasydän. Materiaali riittää helposti ilmeisen joulu-aiheeseen kampanjaankin, jos yksittäinen seikkailu ei vielä riitä tätä lajia.

Suositun mustan komedian lähdeteos, joka esittelee kaksi vaihtoehtoista miljöötä alunperin Uuden Englannin vuosisadan alun yliopistomaailmaan sijoittuneeseen peliin. Darker on 1800-luvun lopun englantilaiseen yliopistoon sijoittuva näkemys, kun taas Overlord sijoittuu amerikkalais-englantilaiseen sotilasyhteisöön toisen maailmansodan loppupuolella. Mukana myös uusia kortteja!

Meillä on vielä muutama kappale The Shadow of Yesterdayta, joka on Menneisyyden varjojen alkuperäinen englanninkielinen versio. Peli on säännöiltään sama, mutta suosittelemme suomenkielistä, koska se on meidän mielestämme tietysti selkeämmin kirjoitettu. Lisäksi suomenkielisessä versiossa on jonkin verran lisättyä materiaalia.

Polariksen sääntöjärjestelmää soveltava vaihtoehtoinen kampanja, jossa muslimiritarit puolustavat Espanjan pirstoutunutta kalifaattia kristittyjen barbaarien vääjäämätöntä etenemistä vastaan. Ritarien usko murtuu, kun heille paljastuu, että Jumala on valinnut vihollisen.

Ennakkoversio on Michael Millerin vuotta ennen pelin varsinaista julkaisua levittämä kevytversio With Great Powerista. Ennakkoversio on pelattava verkkomateriaalien kanssa, mutta ensisijaisesti suosittelemme pelin täysversiota siitä kiinnostuneille. Ennakkoversio soveltuu ehkä niille, jotka haluavat tutustua peliin halvemmalla, eivätkä harmistu jos joutuvat vähän säätämään sääntöjen parissa.

Englanninkielinen versio Zombeja! Ovella! -pelistäni. Uudet pelikomponentit voivat olla vähän siistimmät (erityisesti upeat hahmokortit), mutta sääntölehtinen on suppeampi ja pelinappulat muoviset. Tykkään itse enemmän suomi-versiosta noin pelaamisen puolesta, joskin tämä on kyllä aika leso kirjahyllyssä.

Seitsemän vuotta sitten kaikki aikuiset nukahtivat; sitä kutsuttiin Autuudeksi. Kaksi kuukautta myöhemmin muukalaisvihollisen jättiläiskoneet alkoivat tuhota kaupungin infrastruktuuria. Sillä ei ollut väliä, sillä lasten hallitsema maailma oli jo suistunut kaaokseen. Nyt ihmiskunnalla on kuitenkin jälleen toivoa: hereillä pysytelleen aikuisen kokoama joukko nuorisoa on kehittänyt aseen, joka pystyy taistelemaan unimaailmasta tulevaa vihollista vastaan; nyt maailman tulevaisuus on kiinni teistä, piloteista ja ankkureista jotka pystyvät valjastamaan ANIMan voimat!

City of Brass on pieni, skenaariopohjainen korttipelin ja roolipelin sekamuoto. Ranskalainen retkikunta tunkeutuu pimeimpään Afrikkaan apunaan vain päättäväisyytensä ja keskinäinen uskollisuus. Kun nälkä, sairaudet ja pimeän mantereen vaarat heikentävät seuruetta kääntyvät matkalaiset väistämättä toisiaan vastaan. Kenen uskollisuus pitää? Kuka uhrataan vaarojen edessä? Syökö sivistynyt herrasmies ruumiita? Vain yksi voi lopuksi löytää tiensä Messinkikaupunkiin...

Pelinjohtamisen ja seikkailunsuunnittelun opaskirja Cold Cityyn. Hyödyllinen resurssi myös muihin saman sorttisiin agenttitrilleri-peleihin, tarjoaa hyvin työkaluja laajempaa taustatietoa kylmän Berliinin alla kytevistä salaisuuksista.

Ohut, räjähdysherkkä opas Conspiracy of Shadowsin kaveriksi. Oleellisesti sama rooli kuin Whitewolfin pelien pelinjohtajan oppailla, eli sekalainen kokoelma esseitä, seikkailuideoita ja muuta materiaalia. Huomionarvoista CoS:n pelaajille ja muillekin kauhufantasian ystäville on esseiden taso - Senkowski pistää paperille poikkeuksellisen terävää analyysia.

Vaihtoehtohistoriassa kreikkalainen filosofi kehittää ruudin Rooman imperiumin ollessa vahvimmillaan. Nyt ukkossauvoin varustautuneet legioonat varmistavat, ettei imperiumi koskaan kuole.

FVLMINATA panostaa historialliseen realismiin ja antiikin maailman kokemiseen. Sääntöjärjestelmä on verrattain tukeva ja perinteinen. Peli loistaa lähdemateriaalillaan, joka toimii missä tahansa roomalaisaikaan sijoittuvassa pelissä.

Selviytymiskauhussa on kyse tuntemattomasta uhasta, epätoivoisesta paosta, nopeasta väkivallasta ja uhreista. Joku saattaa joskus selvitäkin.

Näistä asioista on kyse myös Geiger Counterissa, jossa pelaajahahmot pakoilevat yhdessä luotua hirviötä ja kuolevat yksi kerrallaan, kunnes illan päätteeksi harvat selviytyjät saattavat vihdoin voittaa hirviön.

saatanalla ei ole varaa isoihin kirjaimiin eikä hänellä myöskään riitä aikaa sinulle, surkeimmalle häviäjälle joka koskaan on kohottanut krusifiksiä väärinpäin. demonit eivät pidä siitä jos amatöörit houkuttavat ihmisiä syntiin joten et voi edes tehdä mitään parantaaksesi asemiasi ainoa mihin kelpaat on koiranpentujen tappaminen.

kpfs on aidoin punk-peli koskaan. Häikäilemättömässä in-your-face-asenteessa ei ole mitään teennäistä. WoD ei ole enää koskaan entisensä tämän pelin jälkeen. KPFS on nyt varastossamme uutena Gencon 2004 -versiona, jossa kaupan päälle pelin toistaiseksi (luojan kiitos) ainoa laajennus, cockroach souffle: mukana säännöt zombeille (luuranko sopii henkivartijaksi, koska se menee kätevästi matkalaukkuun), jaetulle pelinjohtamiselle kpfs:n malliin ja monelle muulle.

Värikoordinoitu noppasetti suosittuun Kätyrin osaan: 12 yhdenväristä neljäsivuista noppaa ja pelin sääntöjen suosittelemat bonusnopat: karmiininpunainen n4, oranssi n6 ja valkoinen n8.

Isäntä on väkevä pimeyden voima, inhimillisten rajoitusten yläpuolelle nouseva varjo. Kätyrin osassa Isännän rammat, mielipuoliset ja harhautuneet kätyrit joutuvat täyttämään herransa ja mestarinsa vääristyneimmätkin toiveet.

Pelin alussa pelaajat luovat Isännän ja kätyrit, joiden tarinasta pelissä on kyse. Kun kätyrit löytävät rakkauden kyläläisten keskuudesta, he löytävät myös sydämestään rohkeuden vastustaa Isäntää. Lopussa Isäntä tuhoutuu, kun hänen kätyrinsä kääntyvät häntä vastaan.

"Meksikolainen patti" on tilanne, jossa kaksi tai useampia aseistettuja osapuolia uhkaa toisiaan välittömällä tuholla. Vain valmiutesi ampua hillitsee toista osapuolta, ja jos molemmat haluavat toisen kuolemaa, aseita tuskin onnistutaan laskemaan ilman verenvuodatusta.

Timothy Kleinertin samannimisessä pelissä joukko rikollisia kohtaa toisensa ison ryöstösaaliin tiimoilta. Kaikki epäilevät toisiaan ja joku varmaankin kuolee, ennen kuin rahat saadaan jaettua.

Amerikka, jossa kieltolakia ei koskaan kumottu. Konservatiivisempi, vanhanaikaisempi, rikollisempi. Korruptio rehottaa ja järjestäytyneet rikollisjärjestöt hallitsevat maata. Pelaajien hahmot ovat gangstereita, jotka joutuvat sellaisiin kummisetämäisiin draaman ja suurten intohimojen tarinoihin kunniasta, rikoksesta, nopeasta elämästä ja petturuudesta.

octaNen suunnittelija, Jared Sorensen, on yksi kuuluisimpia indie-pelisuunnittelijoita, joka tunnustetaan valtavirtayhtiöidenkin suunnalta. octaNe on hänen ensimmäinen "iso" pelinsä, sisarteos kohutulle InSpectresille. Pelin erikoinen aihe on psykotrooninen elokuva, eli yksinkertaisesti sanottuna lentävät apinat vs. Elvis-imitaattorit. Koko peli on kuin Amerikka rusennettuna säilykepurkkiin, kokemusta ei voi oikein kuvata lyhyesti.

octaNen sääntöjärjestelmä on Sorensenin I-system, joka omalla erikoisella tavallaan jakaa pelaajien kerrontavaltaa tapahtumien yli: heitä noppaa hyvin, ja saat päättää mitä tapahtuu, heitä huonosti niin pelinjohtaja keksii jotakin ikävää. Yksinkertaista, ja toimii hyvin octaNe-kohtaisilla lisäyksillään, kuten pelin oudoilla hahmoluokilla (meksikolainen vapaapainija, metallimusiikkivelho ja rullaluistelijababe ovat sieltä ymmärrettävämmästä päästä), joita on tusinoittain. Ihan tosi, peli on hintansa arvoinen jo hahmoluokkiensa takia...

Push on indie-aktiivi Jonathan Waltonin vetämä lehtiprojekti. Lehden olisi tarkoitus olla kokeellisesta roolipelaamisesta älyllistävään sävyyn kertova "journal", eli artikkelivetoinen laatujulkaisu. Kussakin numerossa on myös peli tai pari, jotka pyrkivät valottamaan roolipelisuunnittelun kokeellisempia mutkia.

Pushin ensimmäinen numero sisältää kaksi peliä ja joukon muita artikkeleita: Shreyas Sampatin Mridangam on peli intialaisista temppelitanssijoista, jotka kommunikoivat keskenään käsieleillä. Jonathan Waltonin Waiting for the Queen/Tea at Midnight on verkkopeliksi sopiva, tekstiseikkailuja emuloiva roolipeli.

Roudan maa on Wille Ruotsalaisen lähdeteos kalevalaista roolipelaamista varten. Kalevalalla on roolipeleissa vaikea ja häpeällinenkin historia, minkä korjaamiseksi Roudan maan vakavamielinen ja kunnioittava ote tekee paljon. Ruotsalainen hylkää eeppisyyden ja pitää kuvauksensa kalevalaisesta Suomesta kansantieteellisenä ja maanläheisenä. Roudan maan suurin puute on sääntöjärjestelmän puute, se kun on pelkkä maailmakirja. Sellaisenaankin se on kuitenkin paras meillä koskaan julkaistu Kalevala-roolipeliteos.

Pulska pulp-seikkailupeli FATE-sääntöjärjestelmällä. Kevyt, dramaattisia käänteitä rohkaiseva sääntöjärjestelmä vähän Menneisyyden varjojen tyyliin. Valtava määrä pulp-ideoita ja sääntömateriaalia keksijöiden, tutkimusmatkailijoiden, apinamiesten, kungfu-sankareiden ja muiden pulp-heerosten pelaamiseen.

Myyttinen, tarot-pakkaan perustuva sääntöjärjestelmä sankarilliseen fantasiapeliin. Ei sisällä pelimaailmaa, mutta menee mainiosti myyttiseen keskiaikaan, ehkäpä jonkinlaiseen luovempaan Keskimaa-peliin, ja vastaaviin. Suurin rajoite on pelin draamallinen rakenne, jossa hahmot saavat tietää "pimeyden ruhtinaan" aikeista ja päätyvät kampanjan mittaan asettumaan häntä vastaan. Kysymys kuuluukin, onko se heidän joutsenlaulunsa?

The Swing on peli realistisesta okkultismista. Vähän pelottavaa, kun Keith Taylor ei kirjassa sano, että se on peli. Tokihan se on, hyvinkin perinteinen roolipeli, mutta kun kirja on alusta asti kirjoitettu ihan kuin se kuvaisi todellisuutta.

Swingin maailmassa TAHTO hallitsee todellisuutta. Ihmiskunnan tahto on heilurin lailla liikahtanut viidensadan vuoden välein mekanistisesta maailmankatsomuksesta mystiseen. Nyt ollaan taas menossa kohti mystistä, ja pelaajahahmot pääsevät katsomaan todellisuuden verhon toiselle puolen. Mukana runsaasti "realistista" taikuutta wiccasta voodooseen ja O.T.O:sta kaaosmagiaan.

Magiaa on aina ollut olemassa, mutta se on mystinen voima jota harvat hallitsevat ja kukaan ei ymmärrä. Historiallisesti se on seurannut sosiaalisia liikkeitä ja järjestäytynyt sorrettujen puolelle. Wyrd is Bondin maailmassa media on vihdoin saanut vihiä ilmiöstä, ja Amerikan suurkaupunkien ghettojen loitsunheittäjät ovat saaneet tilaisuutensa nousta parrasvaloihin.

Taikuus on siis pelissä metafora maineelle ja mammonalle. Hahmosi on köyhä slummien asukas, joka yrittää selvitä, näyttää kovalta ja suojella lähimmäisiään asfalttiviidakon armottomassa elämänmenossa.