The Prison of Meneptah

Alphonso Warden

Tykkään tässä seikkailussa kovasti sen maasto-osiosta: pelaajahahmot seikkailuun värväävä ulottuvuusmatkaavien velhojen kilta lähettää heidät keskellä erämaata, joka pohjustaa mukavasti itse pääkohdetta erilaisilla sivuoptioilla - rauniokaupunkia ja vastaavaa settiä, auttaa kummasti elävöittämään kokonaisuutta. Tuo rinnakkaismaailmankaikkeus-juttu on vähän härö, mutta jos Planescape tai muu vastaava D&D-multiversumifantasia on tuttua, niin tämä uppoaa kyllä.

Mitä itse temppeli-vankityrmään tulee, niin en ole itse kovin innoissani - tämä on tiukasti AD&D-fantasian ydinsettiä, joka tuntuu kovasti keinotekoiselta jos siinä ei ole syvästi mukana. Hautavankilan ideana on, että pelaajahahmojen on läpäistävä joukko kokeita, jotka on eksplisiittisesti valikoitu erikseen kutakin pelin päähahmoluokkaa varten; kokeissa ei ole mitään sen suurempaa logiikkaa, jostain syystä vain täällä haudassa sattuu olemaan gladiaattoriareenaa, varkaiden kiltaa ja muita vastaavia huoneita siistinä helminauhana. Pelaajilta tämä ei vaadi muuta kuin nopanheittoja ja systeemiasiantuntemusta, sillä mitään vaihtoehtoisia reittejä ei ole, eikä mitään otetta siihen kuinka tämä epäuskottava haasteympäristö on rakennettu - ei voi siis tehdä muuta kuin tanssia pj:n pillin mukaan.

Ei tämä täysin toivotonta kamaa ole tuosta haudasta huolimatta - sitä voi järkevöittää, voisin vaikkapa kuvitella pelaavani sen ironisesti näyttämällä, mitä tällaiselle ylinokkelalle koejärjestelylle "oikeasti" käy kun se muhii jokusen vuosisadan ilman ylläpitoa jossain erämaahaudan pohjalla. Hautaa ympäröivä aavikkomaailma on miellyttävä ja tarjoaa jännittäviä valintoja, ja hahmot värväävä velhojen kilta on hyvä koukku jatkoseikkailuita varten. Silti, harkintaa pitää käyttää ja täytyy sietää tätä AD&D-fantasiaa, jos tätä meinaa käyttää.