The Chasm of the Damned

James C. Boney

Pidän rotkon epälineaarisuudesta - se koostuu joukosta yksittäisiä luolia, joihin seikkailijat voivat mennä vapaassa järjestyksessä, ja joilla on jokaisella vähän omat aiheensa. Mukana on myös rotkon synnyn aiheuttanut velho ja eräänlainen lopputaistelukin, vangittu haltiajumalatar ja muuta kivaa. Monipuolista kamaa, ja aikaraja maustaa tehtävää hyvin: kaikkeen ei välttämättä ehdi ja lepotauot pitää miettiä tarkkaan.

Tykkään siitä, että tämä seikkailu voisi olla ovi multiversumikampanjakaareen, jos hahmot juuttuvat rotkoon tai päättävät mennä sen mukana minne se meneekään. Tältä osin tyylikästä settiä.

Seikkailussa on iso rooli ajatuksella siitä, että seikkailijat ovat integraalinen osa AD&D-fantasiamaailman yhteiskuntaa, ja kun rotko ilmestyy maailmaan niin sinne on varmaankin tuppaamassa useammankin seurueen verran onnenonkijoita. Vaikka en ole itse mitenkään hirmu innoissani tällaisesta keinotekoisen tuntuisesta yhteiskunnallisesta oletuksesta (oletan mieluummin, että pelaajahahmot ovat "seikkailijaseurueena" ainutlaatuinen poikkeus), niin se on selvää että nämä kilpailevat seurueet tuovat seikkailuun kummasti strategista syvyyttä: rotkoon pääsee laskeutumaan helposti parista eri kohdasta ja seurueet kohtaavat helposti toisensa useampaankin otteeseen, kun mönkivät rotkossa, joten vuorovaikutukseen on paljon tilaisuuksia. Hyvää settiä, jos saa tämän ajatuksen runsaista EPH-seikkailijaseurueista toimimaan.