The Lost Pyramid of Imhotep

Alphonso Warden

Tässä vaiheessa peliä alan jo erottaa vähän näiden Expeditious Retreat Pressin eri suunnittelijoiden kädenjälkeä. Tämä Warden tuntuu tekevän seikkailuita, joiden tyylilliset elementit tuntuvat minusta paikoin melko keinotekoiselta. Tässäkin tapauksessa seikkailu on melko lineaarinen ja koostuu joukosta hyvin keinotekoisia, metapeliltä tuntuvia huoneita, jotka pelaajien pitää vain niellä. Tämä on siis juuri tätä "tässä huoneessa pelaajat pelaavat shakkia pelinjohtajaa vastaan" -settiä, jossa ei ole mitään holttia fiktion puolesta, vaan kyse enemmänkin kevyestä vaihtelun ja vapaamielisen fantasian hakemisesta. Jos mekaanisilla koppakuoriaismechoilla ajeleminen ei häiritse noin tyylillisesti, niin tämä ei tietenkään ole mikään ongelma.

Tämä on lyhyemmästä päästä tekstinä ja tosiaan huomattavan lineaarinen luolastona, joten en suosittele tätä jos pj tykkää taktisesta liikkeestä ja pelaajien kontrolloimasta seikkailun etenemisestä. Jos kuitenkin seurue pääsee luolan pohjalle asti, niin tavallaan annan aika paljon itse haudan rakenteesta anteeksi: itse Imhotepin kohtaaminen on sen verran yllättävää settiä kampanjan tasolla, että tämän seikkailun voi nähdä oikeastaan ihan vain tekosyynä saattaa Thothin kirja hahmojen haltuun. Erityisen herkullista on, että hahmojen työnantaja nimenomaan teki sopimuksen kaikkien löytyvien papyrusten toimittamisesta hänelle - vähän epäilen, että kun hahmoille selviää mistä tässä on kyse, niin siinä on miettiminen että mitä kirjalle tekee. Pelastaa paljon seikkailusta, jos sen seuraukset panevat asioita tällä lailla uusiksi.