Charnel Crypt of the Sightless Serpent

Jeffrey P. Talanian

Tarkalleen ottaen tämä seikkailu on Talanianin omaa Astonishing Swordsmen & Sorcerers of Hyperborea -peliä varten, mutta se näyttäisi tämän seikkailun perusteella olevan kyllä oleellisilta osin yhteensopiva näiden muiden D&D-kloonien kanssa, joten kuka näitä laskee. En ole siis tutustunut itse peliin, mikä tilanne on tämän seikkailun perusteella korjattava; tämä on kenties paras yksittäinen seikkailu koko tässä OSR-sumassa jota olen nyt nuotannut, ja jos peli on samaa tasoa niin siinä meillä on pulp-fantasian kätketty helmi.

Tykkään tässä seikkailussa ensinnäkin sen maailmasta, jonka nimi on "Hyperborea" ja joka on oleellisesti tätä Howard/Lovecraft-linjan teatraalista, dekadenttia pulp-settiä. Ei seikkailussa maailmaa hyvin paljoa käsitellä, mutta eipä tuota tarvitsekaan, hengitän tätä settiä kyllä ilman apujakin. Itse seikkailu sopii tähän tyylilajiin kuin naula päähän, siinä on myyttistä hirviötä, paha velho ja ei oikeastaan lopunperin lainkaan D&D:ismejä ellei seikkailijaseurueen konseptia lasketa.

Seikkailun ytimessä oleva luolasto/mausoleumi onnistuu olemaan yhtä aikaa uskottava hautana ja epälineaarinen, mikä on saavutus sekin. Seikkailu on tätä itselleni paremmin uppoavaa "vähemmän on enemmän" -lajia vähän Raggin tyyliin, joten luolasto ei ole hirmu iso, eikä siinä ole turhia huoneita tai täytekohtaamisia. Jos seikkailussa ei olisi paria varsin kuolettavaa kohtaa jotka ovat liikaa ykköstason hahmoille, niin se sopisi hyvin aloittelijoille, ja voisi jopa olla pelattavissa yhdessä sessiossa. Kompakti setti siis, mitä itse pidän hyveenä.

Kun itse vedän tätä peliä, niin taustatutkimus ja ennakkotiedon kerääminen on tärkeä osa tunnelmaa ja pelikirjan rakentamista seikkailijaseurueelle. Näissä valmisseikkailuissa on harvoin tätä ulottuvuutta, mutta niinpä tässä vain on selvitetty tarkkaan, että millaisia asioita hahmot voivat saada selville penkomalla vähän ennen kuin menevät ruokkimaan maagista dinosaurusta. Hyvin saman sorttista kamaa kuin omassa pöydässäni, mikä varmaankin selittää tykästykseni.