Don't Rest Your Head

Fred Hicks

Don't Rest Your Head on klassisen linjan urbaanifantasiaa. Sitä voisi oikeastaan luonnehtia yhdellä lauseella synkemmäksi vedokseksi Neil Gaimanin Neverwherestä. Pelissä on kokonaan kyse yksittäisistä, ajatuksella karakterisoiduista ihmiskohtaloista toden ja fantasian rajapinnalla.

Pelin sääntöjärjestelmä on forgelaisella mittapuulla pätevä ja konventionaalinen: pelaajat käyttävät eri värisiä noppia noppapooleissa, joissa korkeimman nopan tulos kertoo hahmon onnistumisesta tiukassa tilanteessa ja väri tilanteen sävystä: hahmot voivat vahingoittua, menettää järkensä ja joskus jopa selvitä melko ehjin nahoinkin. Mukana on resurssisykli joka pitkällä tähtäimellä tasaa mahdollisuuksia ja varmistaa, että pelinjohtaja ei rusenna protagonisteja mekaanisesti liian voimakkaalla vastuksella. Vertaisin kokonaisuutta Piruihin miehiksi, mitä tulee selkkausjärjestelmän keskeiseen rooliin ja tapaan ratkaista selkkauksia.

Pelin maailma on tarkoitushakuisella tavalla poeettinen: Hullusta kaupungista on kirjoitettu kirjassa melko taajaan, mutta käytännössä teksti on ennen kaikkea ehdotuksia pelinjohtajalle; parhaat tulokset saavuttaa valikoimalla poeettiset miljöönsä ja absurdit hirviönsä hahmojen omia pelkoja ja käsityksiä heijastellen, urbaanifantasian tapaan.

Don't Rest Your Head on mielestäni tasokas esimerkki perusformalistisesta narrativismista, sen pitäisi toimia hyvin useimmille ryhmille joita kauhufantasiadraama puhuttelee. Jos Mortal Coil ja Nine Worlds (myöskin hyvin samantapaisia pelejä) eivät ole vielä aivan iskeneet riittävän urbaania tai kenties synkkää sointua, niin tämä voisi olla ratkaisu.