![]() |
|
|
|
---|
Eero 2009
Tuote: | Green Devil Face #1 |
Tekijä: | James Edward Raggi IV (toim.) |
Hinta: | 2.00 € |
Saatavuus: | lopussa |
Ensimmäinen numero James Raggin yhteisöfanzinea. Lehden konsepti on eri pelinjohtajien mielivaltaisten, monimutkaisten ansojen esitteleminen valmiiksi käytettävässä muodossa.
GDF on tosiaan Raggin päätoimittama yhteisöfanzine, joka julkaisee varhaiselle D&D:lle ominaisia "ansahuoneita", eli rajatun luolastoalueen vieviä, monimutkaisia puzzle-rakenteita. Nämä eivät ole siis sellaisia taitoheitolla purettavia ansoja joita myöhemmissä D&D-laitoksissa käytetään, vaan monipolvisesti toimivia viritelmiä, joista pelaajahahmot selviävät tuurilla ja hahmottamalla pelinjohtajan kuvauksen fyysisestä tilasta tarkasti.
Ihan yleisesti näistä GDF-tyylisistä ansoista voisi sanoa, että en suosittele tätä zineä muille kuin yleisesti uteliaille ja nimenomaan tästä aiheesta kiinnostuneille, sen verran esoteerinen erikoisalue tämä on. Jos tätä genreä tuntee yhtään, niin tietää että tämän tyyppiset ansarakennelmat ovat pelimaailman laajemman fiktion kannalta mielivaltaisia ja lopunperin puhtaasti metatasolla operoivia juttuja: luolastossa on akvaarioon vangittu haikala, jonka kitaan pelaajahahmo uhkaa pudota, eikä tälle ole mitään sen suurempaa selitystä kuin se, että pj koki tämän huvittavaksi asiaksi panna luolastoon. Tekninen termi on "funhouse dungeon", eikä se ole välttämättä mikään paras paikka aloittaa tutustuminen vanhan koulun D&D:iin. Itseänikin tämä GDF inspiroi ennenkaikkea siitä näkökulmasta, että millaisen kampanjaraamin tarvitsisin käyttääkseni tätä kamaa mielekkäästi ja omalta kannaltani riittävän uskottavasti roolipelissä. Ehkä helpoin tapa olisi käyttää ihan vain yksittäisiä ideoita säästeliäästi ja huolella pohjustaen; kunnianhimoisempaa olisi postuloida jonkinlainen rajusti fantastinen ja vieras maailmankaikkeus, johon pelaajahahmot matkustavat luolastoseikkailuitaan varten, ja jossa nämä epätodennäköiset ja luonnonlakeja rikkovat viritelmät ovat arkitodellisuutta.
Tämä siis taustaa. GDF:n ensimmäinen numero on selkeästi sieltä paksummasta päästä sisältöä, se nimittäin koostuu kokonaisuudessaan Raggin itse kirjoittamasta funhouse-tyylilajin luolastosta, jonka kukin huone on siis oleellisesti fiktion kannalta mielivaltainen koukku pelaajahahmojen päiden menoksi. Mukana on näin minun näkökulmastani ehdottomasti kiehtovia yksittäisiä ideoita, mutta kokonaisuuden pelaaminen tuntuisi vähän oudolta, kun fiktiivinen konteksti kaikelle on niin hatara. Nähtävästi mukana on vieläpä aimo annos sisäpiirihuumoria: luolaston yksittäiset osat viittaavat kai eri tavoin Raggin oman old school -skenen nimihenkilöihin ja keskustelunaiheisiin (esimerkkinä huoneen 16 "toiling scribe" nimeltään Iggar Vi, mutta varmaan mukana on paljon sellaistakin minkä minä missaan). Satunnaisen lukijan kannalta tämä ei ole yhtä hyvä kuin zinen myöhemmät numerot, mitä tulee lehden ydinsisältöön.
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.