![]() |
|
|
|
---|
Eero 2005
Tuote: | No Press Anthology |
Tekijä: | toimittanut Luke Crane |
Hinta: | 20.00 € |
Saatavuus: | lopussa |
Kahdeksan indie-pelin kokoelma. Mukana wuxiaa (Pagoda), 60-luvun agenttitoimintaa (The Agency), WoD kutistettuna pariinkymmeneen sivuun (Pretender) ja niin edelleen. Joukossa on taatusti vähintään kaksi peliä, joita inhoat. Onneksi mukana on myös ainakin yksi, joka yksinään on kirjan hinnan arvoinen, olit kuka hyvänsä.
No Press Anthology syntyi, kun Burning Wheelin kehittäjä Luke Crane keräsi Forgessa yhteen joukon pikkupelejä kokoelmajulkaisua varten. Ihan noin kokeeksi, että miten roolipelikokoelma myisi. NPA:ssa on 8 pientä indie-peliä laidasta laitaan: toiset ovat loppuun asti pelivalmiita, toiset sääntöjärjestelmiä ilman maailmaa, toiset enemmänkin kampanjarunkoja. Mukana on perinteistä simulationismia, hyvin pohjoismaisen oloista sosiaalista kokeellisuutta ja toki myös ripaus narrativismia ja sitä stuffia, mitä nyt voi odottaa Forgessa kootulta kokoelmalta.
NPA on siis roolipelien novellikokoelma: pelien suhde isoihin julkaisuihin on kuin novellin suhde romaaniin. Erikoinen idea, ja ehdottomasti harkitsemisen arvoinen; jos tykkäät opetella ja kokeilla uusia pelejä, NPA:sta voi hyvinkin saada pökköä pesään.
Jos NPA:sta hakee nimitekijöitä, niin mukana ovat puuhamies Luke Cranen lisäksi mm. Mike Holmes (Universalis) ja Michael Miller (Fulminata, With Great Power...). Muuten nimet eivät ole aivan etulinjaa, mutta ehkäpä NPA toimiikin ponnistuslautana uusille tekijöille? Kirjan kahdeksan peliä ovat täysin toisistaan riippumattomia, joten niitä tulee itse kunkin arvioida yksilöinä. Joku tykkää Discernmentin formalistisesta otteesta, toinen Pretenderin WoD-variaatiosta ja niin edelleen. Pagoda on ehkä paras julkaistu wuxia-peli, josta useimmat saanevat jotain irti. Toisaalta Ben Lehmanin Over the Bar ja Daniel Solisin WTF? ovat vähän hajalaukauksia, eli niistä pitää vain, jos sattuu tarvitsemaan juuri ryyppyroolipeliä tai "skitsotarinankerrontapeliä".
Kirjan taso siis heittelehtii, haki siitä mitä tahansa. Toisaalta pelien täydellisyysaste on hyvä, eli yksinäänkin kukin olisi vähintään kahden euron (Over the Bar, ehkäpä) arvoinen, ja joukossa on todennäköisesti jokaiselle joku peli, josta maksaisi likemmäs parikymppiä. Veikkaan, että Discernment, Pretender, Pagoda ja Mike Holmesin Cell Gamma jo sisältävät vähintään yhden pelin, josta pidät. (Tai jos haet hervotonta hupipeliä, niin sitten se on Over the Bar the WTF?.) PTA:n ongelmana voi pitää sitä, että melko todennäköisesti noissa neljässä on myös 1-2 sellaista, jotka ovat sinulle täysin arvottomia.
En viitsi tässä käydä kutakin NPA:n peliä yksityiskohtaisesti läpi. Seuraavassa sen sijaan parin lauseen luonnehdinta kustakin...
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.