Steal Away Jordan

Julia Bond Ellingboe

Steal Away Jordan sisältää paljon vilpitöntä ja empaattista materiaalia Yhdysvaltain orjatalouden historiasta. Julia itse on musta (tai siis, "musta", enemmänkin vaaleanruskea; amerikkalainen rotuoppi on sekin luku sinänsä) ja tässä on selkeästi kyse aiheesta, jonka hän kokee omakseen ihan kulttuuri-identiteetin tasolla. Ihailtavaa pelissä onkin se, miten selkeästi se tekee pesäeroa historian kauheuksia päivittelevään uhrimentaliteettiin - pelaajahahmot ovat toki orjia, mutta he ovat myös sankareita, eikä pelin ole tarkoitus olla historiallisesti rajoittava, vaan nimenomaan orjia protagonisoivaa. Jos peli on synkkä, se on sitä aiheensa vuoksi, eikä siksi että säännöt tai suunnittelija turhaan synkistelisivät. Orjuudesta pakeneminen on koko ajan luonnostaan tapetilla ja peli tukee täysin myös vapaiden ihmisten (tai kuolleiden henkien, sen puoleen) pelaamista.

Julia on siitä mielenkiintoinen suunnittelija, että hänen roolipelihistoriansa on varsin lyhyt - hän on ylipäätään pelannut roolipelejä vasta pari vuotta. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, että millaista suunnittelua tapahtuu, kun taustalla ei ole vuosikausia fantasiaseikkailupelejä. Vastaus on tässä tapauksessa sellainen aika erikoinen sekoitus temaattisia elementtejä: pelin säännöt tekevät kyllä kaiken, mitä roolipeliltä odotetaan, mutta mukana on kaikenlaisia pieniä koukkuja joiden vaikutuksesta peliin en oikeastaan uskalla sanoa enempää ilman syvempää perehtymistä. Noin esimerkistä käy "kallonoppa", joka kellottaa pöydällä, ja jota pelaajan on pakko heittää jos hän ottaa sen käteensä. Ykkösellä pelaajan hahmo kuolee välittömästi (syystä joka kehitetään sitten, kun sitä tarvitaan), mutta korkeammissa tuloksissa on mahdollista saada yllättäviä apuja toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.

Orjuuden teemaan sopivasti kaikilla pelin hahmoilla on "arvo", joka riippuu orjan sivistystasosta, väristä, kunnosta, sukupuolesta, iästä ja muista vastaavista seikoista. (Arvoa lasketaan nopissa, joista muodostuu pelaajalle noppapooli.) Tunnelmallista tässä on se, että pelinjohtaja määrittää hahmon arvon, kun pelaaja itse vain kuvailee, että millainen hänen hahmonsa on. Siinä missä työiässä olevan miesorjan arvo on siinä 12 nopan tietämillä, valkoinen mies (jota mitataan myös arvo-nopilla) on arvoltaan 20 noppaa. Samaa orjien ja isäntien vastakkainasettelua tukee sellainen pieni idea, että pelinjohtaja ei tiedä, mitä pelaajahahmojen tavoitteet pelin tarinassa ovat - pelaajat kirjoittavat ne muistiin ja jakavat ne keskenään, mutta pelinjohtaja ei voi pelata erityisemmin hahmojen tavoitteiden puolesta tai niitä vastaan. Pelaaja vain ilmoittaa, jos hänen hahmonsa onnistuu jossakin tavoitteessaan; tällöin hahmon arvo nousee yhdellä nopalla omanarvontunnon kohotessa.

Steal Away Jordanissa käsitellään paljon orjien kansanperintöä ja kansantaikuutta, onpa siinä erikseen "loitsijan" hahmoluokkakin; pelaajahahmo tai sivuhahmo voi ottaa tämän orjien yhteisössä tärkeän shamanistisen roolin, johon liittyy jonkin verran valtaa, mutta myös vastuuta muita orjia kohtaan.

Steal Away Jordan on taas näitä pelejä, jotka asettavat tavallaan syrjään "hyvän pelin" ja tavoittelevat "peliä, jolla on sanoma". Tässä tapauksessa se sanoma kehottaa yleisöä oivaltamaan, miten orjuus toimii ja mitä se merkitsee orjien ihmisyydelle. Ajatuksia herättävä ja innostava taideteos.