Best Friends

Gregor Hutton

Best Friends on varsin salaviisas peli, vähän Death's Doorin tapaan. Päällisin puolin se vaikuttaa myös huomattavan vapaamuotoiselta sellaisessa pohjoismaisessa mielessä, pelissä kun ei ole juuri muita sääntöjä kuin hahmonluonti ja simplistiseltä vaikuttava selkkauksenratkaisu. Noppaakaan ei heitellä ja peli etenee "ihan vaan roolipelaamalla".

On Best Friendsissä kuitenkin myös purtavaa, varsinkin kun selkkauksenratkaisujärjestelmän oivaltaa. Hahmojen ominaisuudet nimittäin, vaikka ilmaistaankin numeroina, ovat samaan aikaan sekä kvalitatiivisia että resurssinkäytön filttereitä. Kerrassaan nokkelaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hahmosi joutuu käyttämään resursseja sen mukaan, miten hyvät ominaisuudet hänellä on tilanteeseen katsoen. Ja jos hahmot ovat riidassa keskenään, ratkaisevaa on ominaisuusten keskinäinen järjestys, pelaajien halu käyttää resursseja ja muiden pelaajien puolenvalinta. Vähän kuin Amber, itseasiassa.

Pelin hahmonluonti on siitä jännä, että se määrittää samaan aikaan sekä resurssien liikkeen että hahmojen ominaisuudet, ja vieläpä niin että pelaaja ei itse päätä oman hahmonsa ominaisuuksia. Kukin pelaaja nimittäin valitsee, kenen toisen pelaajan hahmoa kohtaan hänen hahmonsa on kateellinen tämän kauneudesta, fiksuudesta tai muista ominaisuuksista. Hahmosi arvo kussakin ominaisuudessa on sitten kiinni siitä, kuinka moni muista hahmoista on kateellinen juuri hänelle. Nämä kateussuhteet lisäksi määräävät resurssien virtaussuunnat: kun hahmosi haluaa käyttää pelimerkin ollakseen vaikkapa fiksumpi, annat sen sille pelaajalle, jonka suuntaan hahmosi kateus kohdistuu. Tämä taas tarkoittaa, että saat eniten pelimerkkejä, jos muut pelaajat joutuvat niihin haasteisiin, joissa sinun hahmosi on hyvä. Itse et yleensä joudu käyttämään pelimerkkejä hahmon vahvuuksien tiimoilta, koska merkkejä joutuu käyttämään vain kun hahmo kohtaa ominaisuuttaan kovemman haasteen.

Best Friends kuuluu pohjimmiltaan "keskipitkien" pelien kategoriaan Pirujen miehiksi ja vastaavien kanssa. Se käynnistyy yhdessä sessiossa ja menee ehkä luonnostaan turhan pitkäksi kolmannen session paikkeilla. Pystyisin näkemään kyllä pidempiäkin rupeamia, jos pelin miljöö vain kiinnostaa riittävästi ja pj:aa ei haittaa tehdä vähän valmistelutyötä sessioihin. Tässä suhteessa olisin erityisen kiinnostunut yhdistämään pelin Tähteen; äkkiseltään tyttöbändipeli kaipaa nimenomaan jotain tällaista kitkerää, mutta kevyttä ravinnelisää.