Bliss Stage

Ben Lehman

ANIMa eli Alien Numina Inversion Machine on sitten tosiaan sellainen jättiläismecha, ainakin unimaailmassa, jossa sota muukalaisvihollista vastaan pääasiassa käydään. Nuori pilotti muodostaa sotakoneensa omista suhteistaan kanssaihmisiinsä, jotka suojelevat hänen verrattain haurasta identiteettiään vihamielisessä ympäristössä joka on vihollisen kotikenttää. Vahinko ANIMalle on myös vahinkoa pilotti-hahmon ihmissuhteille, joten sodan edetessä hahmon suhteet murtuvat ja katkeilevat, samalla kun hän itse yrittää epätoivoisesti pitää kiinni niistä tärkeimmistä. Varsin konseptuaalista ja spesifiä kamaa - tässä saisi tehdä jonkin verran töitä jos haluaisi muuntaa pelin sääntöjärjestelmän johonkin toiseen maailmaan tai muuta vastaavaa.

Ben Lehmanille, pelin suunnittelijalle, melko voimakas kokeellisuus pelien oleellisessa pelaamisen tavassa on tyypillistä. Bliss Stagessa on pelinjohtaja, mutta hänen tehtävänsä on lähinnä kertoa sodan yleisestä kulusta - kaikki sivuhahmot ja yksittäisten kohtausten raamittaminen on jaettu pelaajien välillä melko tarkasti tasan, siinä määrin että mitään eroa pelaajahahmojen ja sivuhahmojen välillä ei oikeastaan ole mielekästä tehdä. Pelin ytimessä on kahden erityisen hahmoroolin välinen ristiveto: toinen pelaajista pelaa pilottia, jonka vastuulla on tehdä päätöksiä unimaailman taistelukentällä omasta ja tehtävänsä kohtalosta, toinen taas pelaa ankkuria, pilottihahmon ystävää ja rakastettua joka yrittää ohjata tämän unta ja auttaa tehtävän toteuttamisessa ulkopuolelta käsin. Käytännössä ankkuri kuvailee unimaailman ulkonäön ja pelinjohtaa unimaailmassa tapahtuvaa toimintaa.

Tehtävärutiinien ulkopuolella pelissä tulee voimakkaasti esille se, että hahmot ovat monella tapaa vielä kasvuiässä olevia, vanhan maailman tuhoutumisen traumatisoimia teinejä. Pelin maailman on lohduton urbaani erämaa, jossa ihmiskunta on tuomittu lyhyeen ja primitiiviseen olemassaoloon. Pilotit, ankkurit, heidän aikuiset ohjaajansa ja muut vastarintaryhmän ympärille takertuvat ihmiset kietoutuvat epätoivossaan toisiinsa; riitelevät, rakastavat ja työskentelevät yhdessä rakentaakseen jonkinlaisen elämän uudessa, mahdottomassa tilanteessa.

Kuten yllä kirjoitetusta voi ehkä päätellä, Bliss Stagea on vähän vaikeaa kuvailla muuten kuin pitkällisesti, sen verran omaleimainen se on niin pelin maailman kuin sääntöjenkin osalta. Osallistuin itse pelin testailuun muun muassa pitkän kampanjan tiimoilta ja voin siksi vakaumuksella sanoa, että korkeinta laatuahan tämä on, jos sattuu pitämään joko mecha-animesta tai kokeellisista indie-roolipeleistä. Jos pitää molemmista, niin kyseessä on pakko-ostos.

(Sanottakoon vielä pelin sääntöjärjestelmästä sen verran, että Bliss Stagea on helpompi pelata Fudge-noppien kanssa. Suosittelen noin 20 noppaa, systeemi kun on noppapooli-vetoinen.)