Fastlane

Alexander Cherry

Fastlane on Alexander Cherryn ensimmäinen indie-julkaisu, ja yksi näistä uuden sukupolven Forge-peleistä; innoittajina mainitaan Kätyrin osaa, Sorcereria ynnä muita, ja pelistä on keskusteltu Forgessa siitä ensimmäisestä viestistä lähtien, joka pohdiskeli rulettipyörän käyttämistä roolipelissä...

Rulettipyörä on tosiaan Fastlanen valtti, hyvässä ja pahassa. Peli käyttää ruletin sääntöjä, pyörää, pelimerkkejä ja luonnetta kokonaisvaltaisesti hyväkseen. Sitä voi toki pelata nopillakin, mutta... suoraan sanottuna ostin pyörän heti luettuani pelin, se on niin keskeisenä siellä mukana. Tämä on myös Fastlanen heikkous: peli ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota syvemmällä tasolla, koska kaikki keskittyvät rulettipyörän erinomaisuuteen tai idioottimaisuuteen pelivälineenä.

Fastlane on jälleen yksi ns. formalistis-narrativistinen peli, eli se muistuttaa perusratkaisuiltaan mm. Kätyrin osaa ja Dust Devilsiä. Kuten muutkin tiukasti suunnitellut narrativistiset pelit, Fastlanen teema on hyvin voimakas. Jotakin pelin saamasta vastaanotosta kertoo se, että pelin parasta osaa, sen teemaa, ei yleensä pahemmin käsitellä.

Mielestäni Fastlanen teema/tyyli on nimittäin erittäin hyvä! Kyseessä on geneerinen sääntöjärjestelmä, joka soveltuu niin fantasia-, scifi- kuin moderneihinkin peleihin. Teema on "Everything, All the Time", eli pelin säännöt keskittyvät kuvaamaan nopeaa elämää, onnen vaihtuvuutta, kohtalon väistämättömyyttä ja niin edelleen. Kyseessä on kaikille tuttu aihelma (esim. pulp-fantasiassa, "heist movie"-jännäreissä, Han Solossa ja vastaavissa tavattu), jota ei ole ennen nostettu tietoisesti pelin aiheeksi. Hyvin abstrakti aihe, jos vertaa genre-peleihin tai vastaaviin. Mitä on onni? Mihin ihmisen tulisi pyrkiä? Onko vapaus tärkeää? Kaikki kysymyksiä, jotka linkittyvät asiaan läheisesti.

Ja todellakin, täysin irrallaan siitä rulettipyörästä, Fastlanen säännöt tukevat väitettyä teemaa. Hahmoille määritellään "Life"-ominaisuuksia, jotka kertovat mikä näille on tärkeää. "Purjehtiminen on elämäni" ja sitä rataa. Pelaajat pääsevät vaarantamaan ja puolustamaan näitä Elämä-ominaisuuksia, ja hahmon lopullinen kohtalo on kiinni tavasta, jolla elämät tuhoutuvat. Ja ne kyllä tuhoutuvat, sillä kukaan ei voi voittaa pitkällä tähtäimellä ruletissa! Jokainen hahmo palaa ennemmin tai myöhemmin, näin sanoo todennäköisyyslaskennan laki.

Kaikki konfliktit tosiaan ratkotaan rulettipyörän avulla. Hahmoilla on erinäisiä ominaisuuksia jotka rajoittavat panosten määrää, pelaajilla on pelimerkkivarasto, ominaisuuksia voidaan polttaa uusia pelimerkkejä varten ja niin edelleen. Hyvin luontevaa, joskin kirja pitää lukea pari kertaa ennen kuin kaikki vuorovaikutussuhteet avautuvat. Melko monimutkaista, siis.

Elämien ja rulettipyörän lisäksi hahmoja hallitsevat palvelukset, joita nämä ovat velkaa toisilleen. Säännöt toimivat siltään nimenomaan high life -tyyppisten tarinoiden suhteen, kuten mafiagenren tai erilaisten huijarielokuvien mukailemiseen. Näissä elokuvissahan luottamus ja palvelukset ovat se verkko, johon ihmiset sotkeutuvat.

Pisteenä i:n päällä Fastlane on ottanut onkeensa Kätyrin osan ehkä tärkeimmän vinkin: pelinjohtajalla ei enää ole rajatonta valtaa (ja siis rajattomasti vaikeuksia), vaan rulettipöydän säännöt koskevat häntäkin. PJ:n pankki on suurempi kuin muiden, mutta hänen on poltettava pelimerkkejä siinä missä muidenkin saadakseen asioita aikaan. Uusien EPH:jen tuominen peliin maksaa pelimerkkejä aivan samoin kuin hahmojen ominaisuuksien parantaminenkin. Pelinjohtaja pääsee siis myös pelaamaan, sen sijaan että hänen tarvitsisi ylläpitää näyttämöä.