Fight On!

Ignatius Ümlaut (toim.)

Jos puhutaan nyt tästä OSR-ilmiöstä kokonaisuutena, eli siitä miten vanhan D&D:n harrastajat ovat alkaneet yhä järjestelmällisemmin kirjoittamaan kokemuksistaan, kehittämään peliään ja vaihtamaan ajatuksia keskenään, niin tämä on varmaankin koko ilmiön tärkein kirjallinen julkaisu: FO on ilmestynyt vuodesta 2008 asti ja pitänyt yllä kohtuullisen säännöllistä julkaisuaikataulua, minkä lisäksi sen yksittäisen numeron laajuus takaa, että suunnilleen kaikki tähän OSR-ilmiöön aktiivisesti osallistuvat kirjoittajat ja pelisuunnittelijat ovat tehneet lehteä varten jotakin jossain vaiheessa. Lisäksi FO:n toimituskunta on onnistuneesti hakenut lehteen väriä kutsumalla mukaan kirjoittajia, joiden D&D-suhde on satunnaisempi tai muuten marginaalisempi, joten lehti todellakin tuntuu kokeelliselta, uskaliaalta ja avoimelta kaikille ideoille.

Yksittäinen FO:n numero on reilusti yli satasivuinen, mustavalkoinen lehti, jossa on oikeastaan aika hirmuinen määrä sisältöä. Monet artikkelit ovat seikkailuita, minkä lisäksi mukana ruukkaa olla sääntöartikkeleita, uusia hirviöitä, taikaesineitä, keskustelua pelinjohtamisesta ja artikkeleita D&D:n historiasta: Hyvin monipuolista kamaa, siis. Paras osa omasta mielestäni on laaja kirjoittajakunta, joka oleellisesti johtaa siihen että artikkelit ovat paitsi persoonallisia, myös innokkaita: useimmat kirjoittajat panevat parastaan ja tarjoavat artikkelissaan oman pelikokemuksensa parhaat ideat ja ajatukset.

Kenties oma suosikkini lehden sisällössä on Darkness Beneath megaluolasto, eli sellainen valtava luolasto, jonka osia lehden kussakin numerossa julkaistaan. Tässä vaiheessa luolastosta on julkaistu ehkä jonkin verran yli puolet, ja nyt siinä on jo sen verran paljon tasokasta pelattavaa, että siinä on helposti yhden kampanjan tarpeiksi.

Toinen hauska piirre lehdessä on se, että joka numerossa ruukkaa olemaan artikkeleita omilta tutuiltani Forge-piireistä: Vincent Bakeria, Paul Czegeä, Ron Edwardsia ja sitä rataa. Mukana on toki paljon ihmisiä joista en ole koskaan kuullut, mutta vaikutelmani on että he ovat noin ylipäätään hyvin erilaisia roolipelaajia, joita lähinnä yhdistää tämä jonkinlainen suhde vanhaan D&D:iin.

Ylipäätään lehdessä on tietysti niin paljon ideoita ja sisältöä, että sitä on mahdotonta kaikkea nostaa tässä esiin. Itselleni lukemisesta jäi parhaiten mieleen muistaakseni lehden ensimmäisessä numerossa ollut, täysin vakavalla naamalla tarjoiltu pingviini-hahmoluokka, ikäänkuin vastineena Gloranthan ankka-hahmoille. Yllättävän uskottavaa settiä, ja pelinjohtaja jonka pitkäikäisestä kampanjasta pingviinit tulevat osasi hyvin selittää ja perustella tätä näennäisen outoa ratkaisua.