Ganakagok

Bill White

Ganakagok on myyttinen eepos kansasta, jonka elämä jääkenttien keskellä on päättymässä tähtien sammuessa ja auringon noustessa. Jos tämä kuulostaa Polarikselta, niin se todennäköisesti johtuu pelien yhteisestä menneisyydestä vuoden 2004 Iron Game Chef -kisassa.

Ganakagok on voimakkaasti rakenteellinen proseduuripeli, mihin nähden siinä on hämmästyttävän voimakas ja ainutkertainen tunnelma. Peli alkaa hahmonluontiprosessilla, jonka jälkeen pelaajat rakentavat kaksi karttaa, toisen Ganakagokin maantieteestä ja toisen hahmojensa heimosuhteista ihmissuhdekartaksi. Kukin prosessin vaihe nojaa vahvasti pelin käyttämään Ganakagok-tarottiin, erityisvalmisteiseen korttipakkaan joka vihjaa erilaisista voimista, jotka hallitsevat Gankagokin elämää. Paitsi korttien käyttämistä oraakkelina, niiden numeroarvoista kehrätään pelin resurssijärjestelmä, joka lopunperin hallitsee etenemistä: pelissä voi tapahtua vain tietyn verran asioita ennen kuin aurinko nousee ja maailma muuttuu ikiajoiksi. Kirjasta löytyy ohjeita tämän prosessin nopeuttamiseksi ja hidastamiseksi, mutta luontevimmillaan Ganakagok on nimenomaan sellainen 2-3 session peli.

Kaikkiaan pidän Ganakagokia näin ensilukemalta yhtenä vuoden kiinnostavimmista uutuuksista tässä melko vakiintuneessa strukturoidun tarinapelin lajityypissä. Jos Zombeja! Ovella! -tyylinen selkeä vuoropohjaisuus yhdistettynä Legends of Alyrian esteettiseen rikkauteen miellyttää ajatuksena, niin tässä on paha mennä vikaan. Peli on selkeästi sieltä strukturoidun lajityypin raskaammasta päästä proseduuriensa puolesta (Capesin tasoa), joten en osaa sanoa vielä näin tuoreeltaan tarkalleen, että miten helppokäyttöinen se on, mutta päällisin puolin pelin pitäisi toimia hyvin, ja olen kuullut luotettavilta tahoilta positiivisia raportteja.