![]() |
|
|
|
---|
Eero 2011
Tuote: | Little Fears |
Tekijä: | Jason L. Blair |
Hinta: | 25.00 € |
Saatavuus: | lopussa |
Kauhuseikkailupeli lasten maailmasta. Pelaajahahmot ovat 6-12-vuotiaita rohkelikkoja, jotka panevat hanttiin Kaappimaan hirviöille, joita aikuiset eivät näe. Rohkeus, lapsenusko ja nokkeluus toivottavasti auttavat tenavia, koska hirviöt ovat kauhistuttavia ja haluavat viedä lapset mennessään, niin etteivät nämä enää koskaan palaa kotiin.
Tämän odottaisi olevan lapsiystävällinen peli, mutta huolimatta kuvaston tietynlaisesta lapsekkuudesta en itse oikeastaan rupeaisi tähän kuin aikuisella porukalla. Tämä ei ole siksi, että pelissä olisi varsinaisesti lapsille sopimattomia osia, vaan siksi että veikkaan ettei tämä ole niin kovin kiinnostava lasten näkökulmasta. Little Fearsin ensisijainen esteettinen koukku on nimittäin lapsuus genrenä, enkä oikein usko että lapset osaavat ymmärtää että miten hirmu nostalgista se on kun pikku-Jepen skeittilauta onkin maaginen artefakti, ja miten hienoa se on kun on vielä lapsenuskoa jäljellä. Hyvä vertailukohta on Stephen Kingin Se, siinä on tämä sama genre-fetissi, jonka pointtina on enemmänkin puhua aikuisille lapsuudesta kuin lapsille itsestään.
Tämä on siis monella tapaa perinteinen roolipeli: pelaajilla on omat hahmokonseptinsa, pelinjohtaja valmistelee pelottavia hirviöitä ja jännittäviä seikkailuita, peli etenee prosessina ja pelaajahahmot koittavat parhaansa mukaan kamppailla, selviytyä ja suojella toisiaan pimeydessä lymyäviltä hirviöiltä. Sääntöjärjestelmä on modernilla tavalla virtaviivainen, mutta tarjoaa nämä ysäriherkut kuten erikoisvahvuudet ja heikkoudet, jne. Kokonaisvaikutelmani on, että peli toimii parhaiten immersiivisestä partisipationisminäkökulmasta, eli annetaan pelinjohtajan sumplia seikkailun kulkusuunta ja eläydytään tähän lapsinäkökulmaan.
Kuten tämän sorttisille urbaanifantasiapeleille on ominaista, mukana on jonkin verran mytologiaa Kaappimaasta ja sitä hallitsevasta Möröstä; tyylilaji on aikuinen ja melodramaattinen, sinänsä ihan uskottavaa lyyristä kauhuestetiikkaa. Mukana on jonkin verran omasta mielestäni aika pönttöäkin settiä, kuten "Pyhän Nikolauksen pojat" -niminen aikuisten, lapsuutensa hirviöt muistavien hirviönmetsästäjien organisaatio. Peli on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että näitä ideoitahan käyttää tai pudottaa ihan miten tykkää; oleellista yksittäisen kampanjan kannalta on se, millä tavoin yliluonnollinen tunkeutuu pelaajahahmojen koulunkäynnin ja leikin täplittämään arkeen, ja tätä pelinjohtaja kontrolloi täysin.
Kaikkiaan tämä on ihan passeli peli aiheestaan, joskin hieman vanhahtavan tuntuinen minun näpeissäni; mukana on toki mekaanisesti ihan moderneja ajatuksia, kuten se miten hirviöt keräävät pelko-polttoainetta pelaajahahmojen epäonnistuessa rohkeusheitoissa, mutta kokonaisuus on tavoitteiltaan ja yleiseltä lähestymistavaltaan varsin perinteinen. Jos näissä puitteissa on valmis operoimaan ja ajatus lapsihahmoilla pelattavasta kauhuseikkailusta toimii, niin siitä vain sitten.
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.