Eero 2011

Maschine Zeit -kuva
Tuote:Maschine Zeit
Tekijä:David A. Hill Jr. & kumpp.
Hinta:25.00 €
Saatavuus:lopussa

Maschine Zeit

David A. Hill Jr. & kumpp.

Selviytymiskauhupeli avaruusasemalla. Tulevan vuosisadan mittaan Maan lähiavaruuteen on perustettu kunnioitettava määrä orbitaaliteollisuutta ja suuria asuinsatelliitteja, joista suuri osa jäi massiivisen gammasäteilyaallon jäljiltä hylätyiksi, ruumiita täynnä oleviksi hiljaisiksi haudoiksi. Nyt rohkeimmat ja epätoivoisimmat ovat palaamassa tutkimaan näitä metallin, teknologian ja kummitusten tyyssijoita.

Kyllä, tämä on Space Hulkin premissi. Synergiaa näiden pelien välillä ei kuitenkaan ole, tämä on enemmänkin sellaista elokuva-vakavaa scifiä, ja sääntöjärjestelmä ei sovellu överiksi vetävään avaruusfantasiaan. Oikeastaan vielä syvämietteisempi vertauskohta on Stalker jonka kanssa peli matsaa agendan ja tyylilajin puolesta, ja tilannekin on käytännössä sama: pelaajahahmot ovat vaaralliselle alueelle tunkeutuvia tutkija-ryöstelijöitä.

Kaksi kolmannesta Maschine Zeitin sääntökirjasta on maailmakuvausta, joka on kirjoitettu kirjeromaanin muotoon, eli erilaisina blogauksina, lehtileikkeinä ja vastaavina. Taustoitus on siis varsin kattavaa, peli käy pitkällisesti läpi kuinka avaruusaikakausi alkoi ja kehittyi, ja kuinka romahdus tapahtui ja missä maailma on nyt. Perinteistä roolipelitarkkuutta tässä, ihan mukiinmenevää fluffia. Ei sen kehnompaa kuin esim. edellämainitussa Stalkerissa, joskaan itse en tykkää yhtään tästä maailmamateriaalin kryptaamisesta hahmonäkökulmaan.

Sääntöpuolella peli on noin näppituntumalta melko pönttö. Paitsi että se käyttää tarpeettoman erikoista sanastoa ihan tavallisille asioille kuten hahmojen taidoille ja ominaisuuksille, niin itse sääntöjärjestelmä on simppeli 1d100<[ominaisuus+taito+sankaripiste]. Ylimääräisiä onnistumisia nopanheitosta aina täydestä 10% erosta nopan ja kohdeluvun välillä. Tätä selitetään sitten sivukaupalla. Pelin omin sanoin, tavoitteena on elokuvalogiikkaa seuraava systeemi, jossa hahmot onnistuvat tärkeissä asioissa. Sankaripisteiden teho on sen verran merkittävä, että sinänsä tämä kyllä onnistuu siinä mitä yrittää tältä osin.

Kaikkiaan meillä on tässä hyvin tunnusmerkillisesti perinteinen peli, aina lähtien pelin luovista tavoitteista. Sikäli kuin tätä tulkitsen, niin tavoitteena on antaa pelaajille kiperiä kauhuseikkailukokemuksia vähän elokuvatyyliin, ja tätä tavoitetta toteutetaan pelinjohtajan valmisteleman seikkailun voimin. Pelaajahahmot muodostavat tiimin, joka yrittää niin kovasti selvitä hengissä. Perinteisen seikkailupelin vahvuudet ja ongelmat siis, ei minun tätä tarvitse rautalangasta vääntää kellekään.

Henkilökohtaisesti en saa tästä pelistä hyvin paljon irti. Jos inspiroituisin, että nyt pitää päästä pelaamaan riivattujen avaruusasemien tutkimusmatkailua, niin ottaisin tästä tämän fluffiosion ja käyttäisin Stalkerin sääntöjärjestelmää – aivan ylivertainen vaihtoehto tälle luovalle agendalle. Suosittelen lähitulevaisuus-scifin ystäville jotka eivät usko sääntöihin, vaan fluffiin; selvästi tämä on pelin suunnittelijoiden tilanne, ja he kirjoittavat kyllä ihan passelia scifiä, menee näin roolipelissä.


Valid XHTML 1.1Valid CSS!
Webmaster:
Eero Tuovinen

Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.

Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.