Menneisyyden varjot

Clinton R. Nixon

Clinton R. Nixon on kovapintainen open sourcen kannattaja ja indie-aktivisti. Menneisyyden varjotkin on saatavilla Creative Commons -lisensoituna verkkoversiona. Peli ei kuitenkaan ole tyypillisen ilmaispelin tasoinen, vaan täysipainoinen fantasiaseikkailupeli, joka ottaa monia Forgessa taottuja ideoita ja sovittaa ne hiottuun kuosiin, joka varmasti menee perinteisillekin roolipelaajille paljon paremmin kuin joku Kätyrin osa tai Piruja miehiksi.

Menneisyyden varjoissa on kaikki perinteisen fantasiapelin ainekset: fantastinen taustamaailma erilaisine inhimillisine ja epäinhimillisine mörköineen, voimakkaita ihmisten valtakuntia ja tilaa suurille sankareille. Sääntöjärjestelmä on voimakas, mutta yksinkertainen. Pelitehokkuus perustuu ensisijaisesti erilaisiin bonus-noppiin, joita pelaajat voivat käyttää maksamalla ominaisuuspisteitä (palautuvia), lahjoittaa toisilleen ja pallotella erilaisten D&D-featteja muistuttavien "konstien" läpi kunnon potkua saadakseen.

Mikä sitten tekee Menneisyyden varjot lainkaan erilaiseksi? Pelin kokemusjärjestelmä sallii pelaajien itse määritellä, mistä kunkin hahmo saa kokemusta. Pelaajia suorastaan rohkaistaan kehittämään hahmoaan, ja hahmonkehitys taitojen nostamisen ja salaisuuksien oppimisen muodossa on pitkälti pultattu ajamaan tarinaa; kun sankari muuttuu, se merkitsee aina valintoja ja tarinan käänteitä. Lopputuloksena on paljon perinteistä fantasiaseikkailua nopeammin käynnistyvä, suorastaan addiktiivinen kokemusjahti, jossa tarina ja hahmon "optimoiminen" eivät ole ristiriidassa keskenään. Yksi parhaita pelaamiani fantasiaseikkailupelejä ikinä.

World of Near

Eero Tuovinen

World of Near on itse kirjoittamani uusi laitos Menneisyyden varjoista, Clinton R. Nixonin roolipelistä jonka suomensimme pari vuotta sitten. Clintonin myöntymyksellä kirjoitin pelistä uuden, päivitetyn laitoksen kahdessa osassa: WoN on pelin maailmakirja, kun taas Solar System on Menneisyyden varjojen sääntöjärjestelmän uudistettu, universaalilaitos. Yhdessä näitä kahta teosta voi siis luonnehtia The Shadow of Yesterday -roolipelin kolmanneksi laitokseksi.

Jos Menneisyyden varjoihin ei ole aiemmin tutustunut, kannattaa lukea sen kuvaus ja harkita itse kirjankin hankkimista; suomenkielinen laitos on varsin yhteensopiva tämän uudenkin materiaalin kanssa, ja se on huomattavasti kevyempi, kenties helpommin lähestyttävä; voisin hyvin kuvitella käyttäväni sitä pelaajalähdeteoksena tämän uuden kirjan kanssa, noin esimerkiksi.

Jos toisaalta Menneisyyden varjot on jo ennestään tuttu ja siitä pitää, niin mielestäni tämä uusi laitos on aika selviö hankinta, ainakin jos ei ole aivan eri mieltä kanssani siitä, mikä pelissä on kiinnostavaa. Tässä uudessa laitoksessa on noin kolme kertaa sen verran materiaalia kuin edellisessä (mm. useampi suuri magiajärjestelmä, kokonaan uusitut varustesäännöt ja melko täydellinen yhteenveto Josh Culbertsonin kanssa foorumeilla kehittelemästämme Lähistön eteläisestä mantereesta), ja se on monella tapaa sääntöteknisesti sekä kieroutuneempaa että elegantimpaa kuin aiemmin, mikä tietysti on poppista näin oman makuni kannalta.

Mielenkiintoinen periaatteellinen piirre tässä uudessa TSoY-kirjassani on se, että en kirjoittanut sitä perinteisen roolipelikaanonin näkökulmasta, vaan ennemminkin sillä ajatuksella, että roolipelin "virallinen" totuus tapahtuu vasta ja ainoastaan pelipöydän ääressä. Niinpä kirjassa on runsaasti keskenään ristiriitaista sisältöä ja subjektiivisia totuuksia – ei siis subjektiivisia siinä mielessä, että pelimaailman ihmiset kertoilisivat siinä asioita, vaan niin, että minä kerron siinä siitä miten Menneisyyden varjot toimii minun pelipöydässäni ja mikä minun mielestäni voisi olla mielenkiintoinen tapa pelata peliä. Mitä varsinaiseen viralliseen kaanoniin tulee, niin sellaista kirja ei tarjoa, vaan jos sellaisen haluaa ajatella olevan olemassa, niin sitä pitää hakea Internet-keskusteluista, joissa jatkuvasti kehittelemme TSoY:ta eri suuntiin.

Fudge-nopat

Menneisyyden varjojen perusheitto on kolme fudge-noppaa. Noppia voi kuitenkin olla helposti muutama enemmänkin, ja kahden pelaajan pitää joskus heittää yhtä aikaa. Niinpä käytännössä noppia kannattaa olla kymmenkunta. Äärimmäinen tilanne on jos ryhmä haluaa merkitä Menneisyyden varjoille keskeisiä lahjanoppia kirjaimellisesti nopilla; silloin tarvitaan yhteensä ehkä kolmisenkymmentä noppaa.

Menneisyyden varjoja voi pelata myös ilman fudge-noppia, tavallisilla nopilla, lukemalla 1-2 miinuksena, 3-4 tyhjänä ja 5-6 plussana. Kokemuksen syvä rintaääni sanoo, että tähän kyllä tottuu, ja peliä saa pyöritettyä siedettävästi.

Noppamme ovat valkeita mustalla painatuksella. Valmistaja on Dice & Games, joka tekee valtaosan markkinoilla olevista fudge-nopista.

The Shadow of Yesterday

Clinton R. Nixon