![]() |
|
|
|
---|
Eero 2011
Tuote: | Noitahovi |
Tekijä: | Tuomas Kortelainen |
Hinta: | 15.00 € |
Saatavuus: | lopussa |
Jäntevästi mekanisoitu draamaseikkailuroolipeli mongolimatriarkkojen hallitsemasta fantasiapohjolasta. Pelaajahahmot ovat dramaattisia protagonisti-tyyppejä, joiden täytyy turvautua taikuuteen tai sotaherrojen peleihin, jos mielivät sanoa sanansa pohjolan elämänmenoon.
Noitahovi kuuluu kaikkiaan terävimpään kärkeen tuoreiden kotimaisten pelien joukossa, mitä tulee suunnittelun kypsyyteen. Pelin sääntöjärjestelmä on tarkoituksenmukainen, kohdistuen siihen mitä peli pyrkii tekemään paremmin kuin tavanomaista. Vertailukohtina mieleen tulevat lähinnä Piruja miehiksi, joka on mekaaniselta estetiikaltaan ja kohdistukseltaan hyvin samankaltainen, ja Menneisyyden varjot, jonka luova agenda ja pelinjohtamisen työkalut ovat pitkälti yhteensopivat Noitahovin kanssa.
Tuomas teki tämän Noitahovi-kirjan kanssa sellaisen itseäni mietityttävän ratkaisun, että pelin maailmamateriaalin juututtua kehitysputkeen hän julkaisi pelin ilman sitä: tässä nyt käsillä olevassa kirjassa on vain pelin sääntöjärjestelmä ja yleinen asetelma. Tarkoitus on myöhemmin julkaista maailmakirja omana niteenään, eli on tästä erillisestä julkaisusta kai se ilo, että saimme valmiin sääntötekstin käsiimme jo tänä vuonna. Toivottavasti maailmakirjaan vain riittää materiaalia, omasta näkökulmastani tässä kirjassa on jo 85% kaikesta, mitä pelin pelaamiseen voisi kaivata – jos pärjää ilman jonkun toisen kirjoittamia fantasiamaailmayksityiskohtia, niin tämänkin pohjalta pelaa oikein hyvin.
Itse pelin mekaaninen sydän on sen maukkaassa selkkaussysteemissä: yksittäinen selkkaus ratkaistaan yksinkertaisella nopanheitolla, joka joko onnistuu tahi ei, mutta pelaaja voi niin halutessaan käyttää hahmonsa Sisu-voimavarasta pisteen jatkaakseen tilannetta ja antaakseen hahmonsa yrittää uudelleen. Tämä on yksinkertaista, mutta niinpä narrativismi on: anna pelaajalle sääntöjärjestelmä, joka sallii hänen arvottaa hahmonsa puolesta sitä, mitkä tilanteet ovat uhrauksien (tässä tapauksessa Sisu-pisteiden) arvoisia, niin siinä onkin oikeastaan jo puolet tarpeellisista työkaluista. Varsinaisesti syy siihen, että vertaan pelin systeemiä eleganssin puolesta Piruihin miehiksi on yllä esitetyn päälle heitetyssä ominaisuusjärjestelmässä, joka on mielestäni ihqu: yksittäisellä selkkauskierroksella heitettävien noppien määrä tietysti määräytyy tilanteeseen kuuluvan ominaisuuden arvon perusteella, mutta se, mikä ominaisuus tilanteeseen kuuluu, nähdään suoraan siitä, monettako kierrosta selkkausta pelataan, eikä suinkaan sellaisen tavanomaisemman fiktioon kuikuilun nojalla; kaikki selkkaukset ratkeavat ensimmäisellä kierroksellaan Valppaus-ominaisuudella, toisella siirrytään perinteisempiin Ruumis/Mieli -ominaisuuksiin (fiktion mukaan) ja jos selkkausta venytetään kolmannelle kierrokselle tai pidemmälle (eli ainakin kahden Sisu-pisteen edestä), niin viimeinen ratkaisu-ominaisuus on aina hahmon Sitkeys! Tämä selkkauksen rakenne tekee aika kiintoisan asymmetrian ominaisuuksien välille ja samalla varmistaa, että myös useammalle kierrokselle venyvillä selkkauksilla on selkeä tarinallinen kehityskaari, jota voi soveltaa kaikenlaisissa fiktiivissä tilanteissa miellyttävään kerrontaan. (Nämä ovat nyt vähän yksityiskohtia joista kohkaan tässä, mutta hyviä sellaisia – kotimaisissa peleissä on harvoin tällaista settiä, jolle nyökyttelen innoissani.)
Todella napakan selkkausrakenteen lisäksi pelissä on myös ehkä hieman karkeammalla kädellä vedeltyjä alijärjestelmiä pelaajahahmojen maagisen ja poliittisen vaikutusvallan mittaamiseen ja vallantavoittelun rytmittämiseen - systeemi siis kiinnittää paljon huomiota siihen, miten ja milloin hahmot saavat valtaa, ja mihin sitä voidaan käyttää. Tämä on oleellisesti se pelin ajateltu ydinsisältö, kuinka pelaajahahmot päätyvät mukaan yhden tahi toisen sortin valtapeleihin, kun pelinjohtaja on ensin horjuttanut heidän yhteiskunnallista asemaansa siinä määrin, että valinta on valtaistuinpelin ja häpeällisen sivuhahmoasemoitumisen välillä; pelissä on myös fiktiivistä tilaa tästä kieltäytymiseen, mitä systeemi ei pahemmin kommentoi – pieni kauneusvirhe, mutta helppo korjata jos häiritsee.
Koska peliin tulee vielä maailmakirja erikseen ja tämä sääntöjärjestelmä on ehdottomasti käyttökelpoinen muidenkin pelimaailmojen kanssa, niin en stressaa tässä nyt enempää Tuomaan kunnianhimoisen maailmamateriaalin kanssa. Riittää todeta, että pelin sääntöosio on vankkaa, kansainvälisen tason forgelaista järjestelmäsuunnittelua, sellaista vanilja-narrativismia josta itse tykkään kovasti. Olen paljon paskempaakin nähnyt anglo-markkinoilla, tätä on helppo suositella jos tietää diggaavansa tämän lajin roolipeleistä tai haluaa muuten vain tutustua yhteen teknisesti kypsimmistä suomalaisista roolipeleistä ikinä.
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.