Eero 2004

Roudan maa -kuva
Tuote:Roudan maa
Tekijä:Wille Ruotsalainen
Hinta:15.00 €
Saatavuus:runsaasti
Lisää koriin:lisää koriin
Tämä meillä nyt myynnissä oleva versio Roudan maasta on Myrrysmiesten uusintapainos vuodelta 2010. Tämä vanha arvioni sinänsä pitää paikkansa - kirja on sama, mitä nyt uusi laitos on liimasidottu ja hieman pienempi mittasuhteiltaan. Useimpien silmään tämä varmasti on paremman näköinen näin paksumpana ja tanakampana, vaikka sisältö ei olekaan muuttunut.

Roudan maa

Wille Ruotsalainen

Roudan maa on Wille Ruotsalaisen lähdeteos kalevalaista roolipelaamista varten. Kalevalalla on roolipeleissa vaikea ja häpeällinenkin historia, minkä korjaamiseksi Roudan maan vakavamielinen ja kunnioittava ote tekee paljon. Ruotsalainen hylkää eeppisyyden ja pitää kuvauksensa kalevalaisesta Suomesta kansantieteellisenä ja maanläheisenä. Roudan maan suurin puute on sääntöjärjestelmän puute, se kun on pelkkä maailmakirja. Sellaisenaankin se on kuitenkin paras meillä koskaan julkaistu Kalevala-roolipeliteos.

Tunnustan heti alkuun, että olen melkoinen kansanperinnefani. Suosikkifantasiaani ovat Eino Leinon nietzscheläiset kalevalavisiot ja kirjoitan itsekin mielelläni kansanperinteestä ammentavaa kamaa. Sitä suuremmalla syyllä olen melko armoton aihetta käsitteleville kirjoille: jos joku kokeekin tarvetta sotkea kalevalaista symboliikkaa ja matalamielistä luolastokomppausta, ei siitä tarvitsisi sentään peliä tehdä. Vatsassa vääntää katsoa miten pyöreää palikkaa tungetaan neliskulmaiseen reikään.

Avasin siis Roudan maan lähinnä pelonsekaisin tuntein. Yllätys oli kuitenkin positiivinen: Roudan maa on puhtaasti lähdeteos, eli siinä ei ole sääntöjä lainkaan. Sen sijaan kirja sisältää lavean kuvauksen myyttisestä Kalevalasta sukupolvea Väinämöisen lähdön jälkeen. Erilaiset oletukset siitä, millaista peliä materiaalilla pitäisi vetää on onneksi häivytetty melko tarkkaan kirjan loppuun, joten se ei aiheuta ollenkaan niitä tavanomaisia pahoinvoinnin tunteita.

Roudan maa on siis selkeästi uusi kuningasteos kalevalaiselle fantasiapelaamiselle, minkä kruunun se voittaa tietysti melko helposti. Ehkä tässä onkin sen salaisuus: Wille ei ole kurkottanut kuuseen, vaan tyytynyt juurimaan katajan eli tarjoamaan kivenkovat perusteet joita itse kukin voi käyttää, täysin riippumatta oman pelin säännöistä tai painotuksista.

Kaikkiaan Roudan maa on siis helposti hintansa väärti. Sitä voi käyttää perinteisen seikkailupelin tai eeppisen tarinankerronnan pohjana yhtä helposti: kirja tarjoaa perustietoa ja harkittuja ratkaisuja joiden kompakti muoto on arvokas myös niille, jotka pystyvät jo omalta tietopohjaltaan pelaamaan kalevalaista peliä. Pelkästään kirjan sisäkansille levittäytyvä kartta on helposti kympin arvoinen.

On tasan kaksi kysymystä jotka Kalevalasta kiinnostuneen roolipelaajan tarvitsee kysyä. Ensimmäinen on, tarvitseeko hän kirjaa joka ei tarjoa sääntöjä ja pelaamisen tapaa, ja toinen, tarvitseeko hän roolipelilähdeteosta kun vaihtoehto olisi hyvä historiankirja.

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on helppo: jättämällä säännöt pois Wille vapauttaa itse kunkin tekemään omat päätöksensä pelin tyylistä ja suunnasta. Hän toki sulkee aloittelijat pois yleisöstään, mutta meille muille kirja on vapauttava tuulahdus. Kirjaa lukiessani tasapainoilin jatkuvasti kahden vaiheilla: Burning Wheel vai HeroQuest, Burning Wheel vai HeroQuest... BW olisi aivan messevä pohja immersiolle ja hahmopelille, mutta HQ tuntuu olevan kuin luotu tähän.... Roudan maa kiihottaa pelaamaan, mutta jättää lukijan asiaksi miten hän lähestyy materiaalia.

Mitä tulee siihen, tarvitseeko tällaista kirjaa kukaan edes lähdeteoksena, on kysymys monimutkaisempi. Jos minulta olisi kysytty asiaa ennen kirjan avaamista, olisin vastannut kieltävästi: jos ei ole lukenut tai pysty lukemaan puolta tusinaa kirjaa suomalaisesta mytologiasta ja historiasta, niin en näe miksi kiinnostus riittäisi myöskään näin marginaalisessa maailmassa pelaamiseen, varsinkin kun kyse ei ole siitä että säännöt pakottavat. Kyllä minä aina itse Kalevalan rakennan, jos siltä tuntuu.

Luettuani Roudan maan näen asian kuitenkin toisin: kyse ei ole siitä, että tarvitsisin roolipelilähdeteosta, vaan siitä että se hyvin tehtynä vähentää työtä ihan kummasti. Kirjan kartta on messevä, nimistö valmiiksi mietitty ja suuret linjat kaikin puolin paikallaan. Kirjassa ei ollut mitään, mitä en olisi tiennyt ennestään, mutta mikään muu kirja ei ole tehnyt samanlaista ristiriidatonta katsausta, joka yhdistää mytologian, historian, kansantieteen ja perinteistä roolipelimateriaalia kompaktiksi kokonaisuudeksi, joka ei huku yksityiskohtiin. Koska kirja on tehty hyvällä maulla, se säästää työtä.

Kuten sanottu, Roudan maa pelastaa hyödyllisyytensä olemalla hyvin tehty: kirjassa on samoja ratkaisuja, jotka itsekin tekisin. Historian ja myytin tasapaino on tasoa "Mythic Europe", eli noin puolet ja puolet. Elämäntapoja käsitellään lavean realistisesti, mutta taikuudellakin on sijansa. Kirja ei sorru yksinkertaistuksiin, vaan Suomi ja Karjala, Häme ja Pohjola ovat kaikki erotellut sellaisin terävin vedoin joita itsekin tekisin. Kirja kykenee tarjoamaan Kalevalaista maata ihan vakavana fantasiamiljöönä, jossa useampi kuningaskunta odottaa tarinointia, eikä maata ole mitenkään eristetty idän ja lännen kansoista.

Kirjan roolipelimateriaali on sekin aivan passelia, jos ei aivan niin täydellisen kiitettävää. Wille tarjoaa sen perinteisen kiertueen kalevalaisiin maihin ja esittelee matkan varrella niitä pakollisia EPH:ita ja "mielenkiintoisia paikkoja". Nämä on kuitenkin kaikkinensa hyvin tehty, ja eivät saa minua repimään niitä sivuja kirjasta. Jos Roudan maa joskus kutsuu, voin yhtä hyvin käyttääkin Willen yksityiskohtia, vaikkeivat ne palavasti innostakaan.

Lopuksi vielä sanottakoon, että en pidä Roudan maata suinkaan joka asiassa täydellisenä. Se on helposti hintansa arvoinen, mutta tulevilla yrittäjilläkin on vielä tilaa petrata. Päätös käsitellä haltijoita haltioina ja hiisiä örkkeinä häiritsee noin esimerkiksi minua henkilökohtaisesti. Samoin kirjan eksyessä käytännön pelaamisen alueelle se tuntuu vähän banaalilta - sen sijaan että kehottaisi pelaamaan raskaita eepoksia sankareista Wille tarjoilee perinteisiä "velho käskee hakemaan taikaesineen" -tyyppisiä tarinoita, mikä tietenkin myös opastaa käyttämään perinteistä sääntöjärjestelmää ja menemään muutenkin siihen suuntaan mistä tultiin. Tämä materiaali on niin vähäistä, ettei se vähennä kummemmin kirjan arvoa, mutta on se kumminkin ruma arpi siihen nähden että kirja olisi voinut myös kohota käsittelemään kalevalaisen maailman mielenkiintoisia aiheita - miehen uskollisuutta suvulleen, kalevalan kohtaloa ruotin ja ryssän puristuksessa, Väinämöisen selittämätöntä lähtöä, kristinuskon asemaa, suomalaisuuden syvintä olemusta ja muita vastaavia, jotka ovat se syy miksi esimerkiksi minä ylipäätään haluaisin pelata kalevalaista peliä.


Valid XHTML 1.1Valid CSS!
Webmaster:
Eero Tuovinen

Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.

Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.