S/lay w/ me

Ron Edwards

S/lay w/ me on lyhyt teksti, ja kirjoitettu hieman sekavasti – pelin idea esimerkiksi selviää vasta sen viimeisestä kappaleesta. Kun tekstin kuitenkin opiskelee, niin siitä paljastuva peli on yksi vuoden kiinnostavimpia uutuuksia.

Ydinideana tässä kahden pelaajan seikkailupelissä on se, että pelaajat käyvät vuorotellen läpi toisen pelaajan ohjaamia lyhyitä fantasiaseikkailuita. Kussakin seikkailussa on aina seikkailevan hahmon omien tavoitteiden lisäksi Hirviö, joka uhkaa hänen elämäänsä ja Rakastaja, myönteinen hahmo jota pelinjohtovuorossa oleva pelaaja tarjoilee seikkailijalle. Homman kärki on tämä: seikkailujen sarja tulee päättymään vain, jos seikkailija menehtyy tai päättää jäädä Rakastajan luo. Pelinjohtajan tavoitteena on saada aikaan jälkimmäinen. Onnistuminen on epätodennäköistä ensimmäisessä seikkailussa tai parissakaan, mutta kun pelaajat oppivat tuntemaan toistensa estetiikan ja seikkailijapelaaja oivaltaa, mistä hänen hahmossaan on kyse, niin asioilla on mahdollisuus loksahtaa paikalleen ja lopulla olla onnellinen. Sinne kuitenkin päästään vain monen vaarallisen paikan, eksoottisen kaunottaren ja kauhistuttavan hirviön jälkeen, jos päästään. Koen itse, että pelin tavoite on paitsi innostava ja haasteellinen, myös täydellinen kompassi kiinnostavalle kahden pelaajan pelille; haparointi on periaatteessa tarpeetonta, kun voi miettiä hyvin suoraviivaisesti vastausta kysymykseen: mitä kanssapelaajani arvostaisi fiktiossa niin paljon, että hän tekisi tämän valinnan?

Edwards iskee siis tietynlaisen primitiivisen fantasiatarinan ytimeen varsin kevyesti rakennetulla ja fokusoidulla pelillä. Minun piti esimerkiksi lukea teksti kaksi kertaa, ennen kuin oivalsin että vaikka pelin säännöt eivät kommentoikaan muuta kuin seikkailijan, Hirviön, Tavoitteen ja Rakastajan suhteita, niin mikään ei sinällään estä pelattavia tarinoita sisältämästä kaikkia muitakin genreen kuuluvia elementtejä. Käytännön pelissä homman oivaltaa sitten paljon helpommin.

Mielenkiintoisesti pelillä on sivumennen sanoen myös oma, implisiittinen pelimaailmansa. Tämä maailma tulee esiin lähinnä siinä, miten eri hahmot ja tapahtumapaikat luodaan valikoimalla erityisistä luetteloista, joista tehtyjen valintojen yksityiskohdat pelaajat sitten luovat. Itse koin lähestymistavan inspiroivaksi, mikä voi johtua siitä että tykkään tästä esitolkienistisesta underground-fantasiasta, johon pelin tyylitaju perustuu.

Sanottakoon vielä, että S/lay w/ metä voi pelata myös isommalla joukolla; itse tapaan olla aika skeptinen kahden pelaajan roolipelien suhteen, mutta tässä tapauksessa sanoisin, että kumpikin ovat yhtäläisen valideja ratkaisuja; kaikkiaan tämä on paras kohtaamani kahden pelaajan roolipeli, en ole nähnyt ennen samanlaista harkittua huomiota nimenomaan ja erityisesti kahden pelaajan pelin haasteita kohtaan.