Under the Bed

Joshua Newman

Luulin ensiksi, että tein vikahankinnan kun tilasin sokkona Under the Bedia ja sain pieniä korttipakkoja, joissa ei ollut edes kuvitusta. Kuka näitä ostaa? Pelattuani muutaman pelin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitään ongelmaa ei ole: en pysty varsin vakuuttamaan ketään näin verkon välityksellä pelin laadusta, mutta pelin testaamisen jälkeen tämä menee kyllä. Minimalistinen ulkoasu tukee nimittäin pelin tarkoituksia alusta loppuun.

Under the Bedissä pelaajat ottavat roolin pikkulapsen leluina, jotka auttavat tätä vaikeuksien voittamisessa. Tyyli vaihtelee satumaisesta fantasiasta raastavaan kauhuun. Ei pelinjohtajaa, vain pelikortteja, pelimerkkejä ja jonkin verran noppia. Hahmot koostetaan korteista, joten ei myöskään kyniä ja paperia. Aika erilainen roolipeli, toisin sanoen.

UtB:n varsinainen vahvuus on tavassa, jolla korttipelimäinen rakenne ottaa pelinjohtajan roolin. Samaan tapaan kuin City of Brassissa korttipelimäiset säännöt varmistavat, että pelaajien tarvitsee ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan. Niinpä peli etenee jouhevasti. Esimerkiksi hahmonluonti: nostat kolme korttia, jotka edustavat pelaamasi lelun piirteitä. Toisin sanoen, millainen lelu soveltuu näihin piirteisiin?

Lelut kilpailevat pelissä lapsen suosiosta. Kun peli loppuu, yksi leluista on lapsen suosikki, joka tulee säilymään hänen muistoissaan aina aikuisuuteen asti. Ja tämän lelun piirteet tulevat olemaan myös lapsen luonteenpiirteitä. Tämä kerronnallinen idea tekee pelistä hyvin syvällisen: pelaamme leluja, mutta pelaamme myös lapsen kehittyvää luonnetta ja mieltä. Jotkut taipumukset osoittautuvat lopulta voittajiksi, ja lapsesta tulee "Vahva", "Tyhmä" ja "Päättäväinen", noin esimerkiksi.

Sääntömekaanisesti peli tapahtuu sarjana haasteita, joissa lelut osoittavat tarpeellisuutensa lapselle. Edellisen haasteen voittaja kertoo seuraavan haasteen muille pelaajille. Suositummat lelut pääsevät vastaamaan haasteeseen useammin kuin vähemmän suositut, joten ne ovat myös suuremmassa vaarassa vahingoittua. Pelin edetessä haasteet käyvät vaarallisemmiksi ja vaarallisemmiksi leluille. Pelaajat voivat valita, kehittääkö lelu uusia luonteenpiirteitä vai kasvaako sen suosio lapsen silmissä; edellinen on järkevää alussa, kun taas loppua kohden kaikki yrittävät vuorollaan mustamaalata muita leluja ja korostaa itseään.

Journeying West

Ben Lehman

Xuanzang-munkin legenda on siis tässä työn alla - munkki on matkalla Intiaan hakemaan pyhiä kirjoituksia kiinalaisille. Lyhyesti ja mutkia suoristaen kyse on kansansaduista tutusta ihmeellisten apulaisten teemasta, eli itse munkki pysyy valtaosin syrjässä tielleen tulevien haasteiden edessä ja antaa pelaajien ihmeellisten apulaisten ratkaista ongelmat. Pelaajat voivat luoda UtB:n korteilla omat ihmeelliset apulaisensa tai pelata wuxia-faneille kenties muualta tuttuja Apinakuninkaan, Zhu Bajien ynnä muiden hahmoja.

Lehman ottaa tässä tosiaan merkittäviä vapauksia UtB:n säännöistä, niin että peli tuntuu oikeastaan ihan omalta asialtaan. Kun hintakaan ei ole kummoinen, niin suosittelen kelle hyvänsä UtB:n omistajalle jolle kiinalainen aihe ei tunnu vieraalta. Tai jos tuntuukin, niin tämä voisi olla hyvä tilaisuus paikata yleissivistystä.