Dirty Secrets

Seth Ben-Ezra

Itse peli muistuttaa mekaanisesti Universalista (suunnittelijat ovatkin kavereita keskenään) siinä, miten voimakkaasti mekaanisten resurssien manipulointi ja fiktioon kartoittaminen hallitsee peliä. Käytännössä murhamysteerin edistäminen merkitsee Etsivän tepastelua eräänlaisella bingo-kortilla, jossa edetessään hän avaa ja sulkee mahdollisia ratkaisuja käsillä olevaan tilanteeseen. Pelin alussa selvillä on vain rikos ja joukko tilanteeseen sekaantuneita hahmoja; pelaajien tehtävä on kutoa hahmoista kuvio, jonka puitteissa Etsivän pelin loppua kohti tekemät paljastukset tuntuvat merkityksellisiltä. Merkittävä osa pelin hauskuutta on tarinan käänteiden muovaaminen hyväksi kertomukseksi tavalla, joka on tuttu esimerkiksi Zombeista! Ovella!.

Temaattisesti peli on hyvin uskollinen kovaksikeitetyn dekkarin tyylilajille: pelin ehkä kouriintuntuvin sisältö genren ulkopuolelta tulevalle pelaajalle on ajatus siitä, että pelissä kurkistetaan oman yhteiskunnan ja yhteisön pinnan alla kuplivaan maailmaan; vaikka peli olettaakin tämän maailman olevan amerikkalaisen pienen tai suuremman kaupungin todellisuus pinnallisine statuskulttuureineen ja rikkonaisine perheineen, niin sääntöjä ei sinällään ole vaikeaa sovittaa myös esimerkiksi Suomeen. Viime kädessä kyse on kuitenkin ihmiskohtaloista, jotka päätyvät iltapäivälehtiin paremman väen päiviteltäväksi kunhan Etsivä on paljastanut kodin seinien sisäpuolelle piilotellut salaisuudet.

Mekaaninen formalismi on likaisissa salaisuuksissa isosti mukana. Käytännössä kaikki pelipäätökset on mekanisoitu ja jaettu tasaisesti pelaajien kesken niin, että kaikilla on selkeästi määritelty rooli peliprosessissa. Pelin ytimessä käytetty noppamekaniikka on abstraktisti sovellettu valehtelijanoppa, jonka bluffielementit toki soveltuvat hyvin pelin tyylilajiin.

Suosittelen peliä voimakkaasti yhteiskuntakriittisestä roolipelaamisesta tai dekkari-genrestä kiinnostuneille pelaajille, sekä formalistisen pelisuunnittelun ystäville. Epäilen, että muiden kannattaa lähestyä Dirty Secretsiä kriittisesti ja lukien enemmänkin arvioita; pelin mekaniikka vaatii kaksikin läpilukua ennen kuin sen saa käytännössä käyntiin, sen verran abstrakti se paikoin on, vaikka käykin sinällään järkeen.