Fiasco

Jason Morningstar

Jason Morningstar on tehnyt nyt jo kolme tarinaroolipeliä, joita yhdistää pelinjohtajattomuus, nopea pelattavuus ja pelimateriaaleista mukaan tulevat tarinankerronnan rajoitteet. Jos Shab-al-Hiri Roach tai zombipeli nappaa, niin tämä Fiasco on selkeästi samaa genreä. Vastaanotto maailmalla on ollut hyvin innostunutta, Fiasco on viimeisen vuoden mittaan saanut paljon huomiota, aina Diana Jones -palkintoa myöten.

Itse peli on mekaanisesti yksinkertainen: alussa pelaajat aivoriihittelevät satunnaistaulukoiden avulla tiukan setin pelaajahahmoja, joilla on usein keskenään ristiriitaisia tavoitteita, ja sitten itse peliprosessi on pitkälti siitä äänestämistä, kuinka kullekin hahmoista käy näiden usein kaoottisessa ja surkuhupaisassa ponnistuksessa selvitä ongelmistaan. Pelin teema on veijarikomediaa, eli tyypillisiä elementtejä ovat omiin ansoihinsa lankeavat huijarit, viekkaiden naisten pauloihin jäävät yksinkertaiset äijät, luiskaotsaisen lyhytnäköiset duudsonit ja suhteettomat summat rahaa anonyymisti salkkuun pakattuna.

Pelaaminen tapahtuu vuorokohtauksin pelaajien kesken, niin että kukin pelaaja valitsee kohtauksensa alussa, että raamittaako vai ratkaiseeko kohtauksen. Muut pelaajat kollektiivisesti tekevät toisen tehtävistä. Raamittaja saa päättää, millaiseen tilanteeseen hahmo seuraavaksi päätyy, kun taas ratkaisija valitsee kohtauksen aikana joko mustan tai valkoisen nopan pöydän keskeltä aktiivista pelaajaa varten; musta noppa merkkaa, että kohtaus pelataan päähahmon kannalta tappiolliseen lopetukseen, valkoinen taas voitolliseen. Selkeää strukturoitua freeformia siis, kuten tämän tyylistä peliä joskus kutsutaan.

Valtaosa peliprosessista on siis joko mustien tai valkoisten noppien jakamista muille pelaajille ja välillä itsellekin. Notionaalinen tavoite tässä on kerätä jompaakumpaa väriä selkeästi toista enemmän, koska pelin lopussa pelaajat heittävät noppansa, vähentävät mustat valkoisista ja koittavat saada summan mahdollisimman loitolle nollasta. Käytännössä pelissä on aika paljon luovaa jännitettä: välittääkö pelaaja hahmonsa kohtalosta? Välittääkö pelaaja tapahtumista fiktiossa? Ryhmän kemiat vaikuttavat omalta osaltaan valintoihin tämän sorttisessa pelissä, mutta Fiasco näkee kyllä paljon vaivaa pelaajien saattamiseksi samalle sivulle.

Tuotteena Fiasco on tuollainen liimasidottu kirja, jonka oikea hinta olisi oikeastaan viitosen halvempi, mutta täysväriset sisukset ovat varmaankin nostaneet tuotantokustannuksia jonkin verran. Pikku juttu tietenkin, jos tämän tyylinen nopea tarinaroolipeli nappaa; Fiasco on genressään ihan validi peli, helppoa suositella jos tietää tykkäävänsä tällaisista. Jos lajiin tutustuu ensi kertaa, niin kannattaa ehkä panna joku 20 € tikki ennemmin, silläkin hinnalla lähtee aivan vertailukelpoisia nimikkeitä.