![]() |
|
|
|
---|
Eero 2010
Tuote: | Mud Dragon |
Tekijä: | Ben Lehman |
Hinta: | 10.00 € |
Saatavuus: | runsaasti |
Lisää koriin: | ![]() |
Lohikäärmeet ovat mahtavia petoja, mutta evoluution valintapaine on julma, ja aikojen saatossa kahinoista ritarien kanssa selvinneet lohikäärmeet ovat lisääntyessään jättäneet jälkeensä alati kitukasvuisempaa jälkikasvua, kunnes nykypäivään tultaessa kohtuullisen menestyvät mutalohikäärmeet ovat sellaisia puutarhatontun kokoisia tyhmiä ja laiskoja otuksia, jotka vain harvoin saavat lohikäärmeille ominaisia ahneuden ja megalomanian puuskia.
Pelin koko nimi on tosiasiassa On the Ecology of Mud Dragon, ja pelaajahahmot ovat juurikin tällaisia mutalohikäärmeitä. Genre on näennäisesti sellaista lastenpiirrettyjen halinalleosastoa jossa jokaisella lohharilla on hassu nimi ja yksi erityinen luonteepiirre suhteessa muihin; todellisuudessa pelaajat tietysti tekevät itseään puhuttelevaa komediaa, eli peli menee lienee astetta roisimmaksi ja mustemmaksi.
Kysymyksessä on eittämättä kevyt peli, joka toimii hyvin yksittäisinä sessioina tai korkeintaan lyhyinä kampanjoina. Pelin keskiössä on lohikäärmeiden kyvyttömyys, voimakkaasti Elfsin tyyliin: tehdessään asioita lohikäärmeiden täytyy ylittää omat heikkoutensa, kuten ahneus tai laiskuus. Vitsi on siinä, että aina onnistuessaan lohikäärme alentaa käyttämänsä paheen arvoa, ja epäonnistuessaan kasvattaa sitä, eli hahmojen ominaisuudet ovat luonnostaan kiikkeriä. Yksittäinen pelisessio päättyykin todennäköisesti siihen, kun joku lohhareista joko nostaa paheensa eeppisiin mittoihin ja sössii tilanteen tarpeeksi perinpohjaisesti, tai sitten siihen kun joku mutalohikäärmeistä oivaltaa toden lohikäärmeperimyksensä ja lentää pois suolta, hoitaen mennessään lohhareiden pikku ongelmat.
Ehkä haastavin osa peliä sekä suunnittelun että toteutuksen kannalta on tapa, jolla komedialle kehitetään sisältöä: pelisession alussa pelaajat arpovat joukosta satunnaistaulukoita, mikä saa lohharien hännät vipattamaan tällä kertaa. Kun hahmonluontikin on satunnainen, tekee tämä pelin esiin ottamisesta hetken mielijohteesta helppoa.
Tämä on vankkaa settiä tämä peli, eikä myöskään hinnalla pilattu, eli sitä voi suositella jos vain tällainen pelaajalähtöinen komedia nappaa. Tästä voi saada hyvin hauskan, jos pelaajat tykkäävät maalailla tyyppikaraktäärejä ja repiä komediaa hahmojensa puuhista. Enpä vähempää odottanutkaan Ben Lehmanilta, se ottaa pelisuunnittelunsa kuitenkin sen verran tosissaan.
Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.
Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.