Uutuudet Genconista 2008

Viilaa sarjanumerot pois Starship Troopersista, niin saa pitkälti tämän pelin. 3:16 - Carnage Among the Stars on erinomainen peli sodasta muukalaisplaneetoilla ja elämästä sotilaana osana sotakonetta sodassa, joka ei liene koskaan tule päättymään. Elleivät pelaajahahmot sitä lopeta, näes.

Kunnianhimoinen, jeepform-tyylinen draamapeli, joka on kirjoitettu improvisaatioteatterin käsitteellisestä näkökulmasta.

Mara oli nainen, joka kuoli, ja nyt näytelmän hahmot pääsevät kertomaan, mitä he hänestä ajattelivat. Käytännössä surevan perheen tausta kehittyy auki näytelmän edetessä, kunnes lopussa kukin hahmo joko luopuu tai pitää kiinni murheestaan.

Pedonmetsästäjät ovat Chel'qhurien alkukantaisen kansan vaeltavaa eliittiä, joka jäljittää ja surmaa kansaa uhkaavia hirviöitä. Hirviöiden verellä piirretyt tatuoinnit antavat pedonmetsästäjille ihmeellisiä voimia.

Tiukka haasteseikkailupeli, jossa voitto ja tappio ovat pääosassa. Huomionarvoista on, että peli on suunniteltu ensisijaisesti kahdelle pelaajalle jotka toimivat vuorotellen pelinjohtajana, joskin useampikin voi osallistua.

Antiikin Kreikan kaupunkivaltiot kamppailevat keskenään paikasta historiankirjoissa. Pelaajat tekevät sopimuksia ja pettävät toisiaan armottomassa taistelussa paikasta auringossa. Illan päätteeksi yksi on noussut voittajaksi, tai kaikki kaatuvat roomalaisten tiellä.

Zombie Cineman hahmokortit irtopakkana. 3x9 korttia zombitarinoihin sopivien hahmojen luomiseen. Englanninkieliset, mutta tyylikkään näköiset.

Komitea on sivistyneen maailman poikkeuksellisimpien yksilöiden muodostama koalitio, joka kokoontuu silloin tällöin hyvän viinin ääressä kertomaan toisilleen seikkailuistaan. Nämä hurjat tarinat (aina menneessä aikamuodossa) sijoittuvat syvimpiin viidakoihin, korkeimmille vuorille, missä vain on tarjolla seikkailuja ja mysteereitä 1800-luvun rohkeimmille herrasmiehille.

Pienen pieni peli Uuden Maailman valloituksesta. Pitkälti tarinankerrontapeli roolipelielementein, monimutkaisuuden puolesta Once Upon a Timen luokkaa. Kukin pelaajista luo hahmon, jolla on yksi tutkimusretkikunnan rooleista, kuten Johtaja, Tiedemies, Lähetyssaarnaaja ja niin edelleen. Kun hahmot tutkivat uutta maailmaa, eri hahmot saavat pisteitä erilaisista löydöistä ja saavutuksista. Pelin lopussa eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Sorcerer on itsessään melko abstrakti peli, jossa pelinjohtajan tai koko ryhmän pitää valita pelille miljöö ja luoda selkeä tilanne ennen kuin peli voi alkaa. Ei siis liene yllättävää, että Sorcereriin on tosiasiassa olemassa joukko maailmalähdeteoksia, jotka soveltavat pelin säännöt valmiiksi mietittyyn kontekstiin, jossa peli voi alkaa nopeammin ja helpommin.

Dictionary of Mu on kenties kunnianhimoisin näistä Sorcererin lisälähdeteoksista, itsessään kokonaisen roolipelikirjan kokoinen. Nimensä mukaisesti Mun sanakirja antaa aakkostetussa järjestyksessä sirpaleisen, värikkään kuvan taikuuden ja raakuuden hallitsemasta Mard-planeetasta, joka kuolee pian ja unohtuu maailmasta.

Don't Rest Your Headin lähdeteos hulluus-voimista: kullakin DRYH:n pelaajahahmoista on tällainen synkkä, absurdi supervoima, mutta se mitä pelin sääntökirja ei ehkä vie perille, on miten outoja nämä voimat voivat olla!

Perinteisen sorttinen roolipeli, jossa pelaajahahmot ovat paholaisia vastaan taistelevia kommandoja, jotka käyttelevät isoja pyssyjä ja saatanallista taikuutta sellaisia hirviöitä vastaan, joista ei ole sanottua että ilkeyskään riittää. Tietysti ensin hirviö on löydettävä, missä kuvioon lisätään kieroutunut etsiväntyö.

Pieniä, kevyitä tarinankerrontapelejä, joissa tuomari määrää tarinan käänteiden todennäköisyyden. Taitava pelaaja pohjaa tarinansa jo aiemmin todettuihin faktoihin ja kertoo uskottavasti, niin hänellä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Englen matriisi soveltuu mihin tahansa tarinankerrontaan, mihin tahansa maailmaan.

Steampunk-peli maailmasta, jossa aurinkopurjein varustetut höyrylaivat kyntävät eetteriä ja brittiläinen imperiumi kurkottaa kohti asteroidivyöhykkeen viimeistä rintamaata. Imperialistinen aika jatkuu avaruudessa, kun englantilaiset, ranskalaiset, venäläiset ja uudet tulokkaat, kuten amerikkalaiset ja japanilaiset, kamppailevat aurinkokuntamme planeettojen hallinnasta. Viktoriaanista scifiä, siis.

Full Light, Full Steam on seikkailupeli, jossa brittiläisen sotalaivan tai avaruussataman miehistö joutuu kaikenlaisiin jännittäviin kommelluksiin ennen teeaikaa. Jos tilanne Venuksen alkuasukkaiden kanssa käy oikein tukalaksi, tee pitää ehkä jättää jopa väliin.

Selviytymiskauhussa on kyse tuntemattomasta uhasta, epätoivoisesta paosta, nopeasta väkivallasta ja uhreista. Joku saattaa joskus selvitäkin.

Näistä asioista on kyse myös Geiger Counterissa, jossa pelaajahahmot pakoilevat yhdessä luotua hirviötä ja kuolevat yksi kerrallaan, kunnes illan päätteeksi harvat selviytyjät saattavat vihdoin voittaa hirviön.

Natsi-Saksan tärkein perintö liittoutuneille sotavoimille oli salainen kirottu tiede - hirviöt, toisten maailmoiden olennot, luonnonlakeja rikkovat aseet, jotka kätkettiin innokkaasti voittajien bunkkereihin ja tutkimusasemille. Nyt, 60-luvun vaihteessa, kylmä sota kääntyy yht'äkkiä kuumaksi. Britannia on liekeissä, ensin hirviöiden ja tautien kohteena - sitten ydinaseen. Jälleenrakennus... mahdollinen?

90-luvulla John Wick työskenteli Alderac Entertainmentin pelien, kuten 7th Sean ja Legend of Five Ringsin, parissa. Nyt 2000-luvulla hän on tehnyt sarjan pienempiä indie-pelejä, alkaen Orcworldista vuonna 2000.

Houses of the Bloodedissa Wick palaa henkisesti 90-luvun työmaalleen, eli massiivisten fantasiapelien pariin. Peli on edelleen omakustanne, mutta muuten se muistuttaa perinteistä suurten linjojen fantasiapeliä: yksityiskohtainen maailma, syväsoutuinen kampanja ja niin edelleen.

Vuoden 2008 Genconin positiivisin yllätys oli How to Host a Dungeon, jonka lelunomaisuutta on vaikea vastustaa jos harrastaa yhtään luolastopelaamista. Premissi on yksinkertainen: soolopeli, jossa seurataan yksinkertaisia ohjeita ja tuotetaan peliprosessin kautta sen sorttinen luolasto, joita D&D:n ja Tunnels & Trollsin tapaiset luolastopelit käyttävät seikkailujen tyyssijoina. How to Host a Dungeon siis tekee itse luolaston suunnittelemisesta lystiä puuhaa ja auttaa pelinjohtajaa tekemään rikkaan, pitkällä historialla varustetun luolaston. Aika kova tikki.

Miekka & magia -aiheinen antologia-roolipeli: pelaajat pelaavat lyhyitä, kiihkeitä tarinoita ihmisistä, jumalista ja demoneista, säännöt määräävät miten tarinat risteilevät ja muodostavat laajemman kokonaisuuden. Säännöt ovat yksinkertaiset ja napakat. Pelin skenaarionrakennusjärjestelmä on erityisen oivaltava, se koostuu neljästä "oraakkelista" eli korttipakasta, joista vetämällä kulloinkin pelattavan tarinan elementit koostetaan.

Suppea skenaariolähdeteos Capes-supersankariroolipeliin. Lady Victory on alistanut maailman Amerikan Imperiumin alaisuuteen ja suunnittelee nyt koko multiversumin valloittamista - kaikki tietysti oikeuden puolesta. Vanhenevan kapteeni Victoryn ja muiden hyvien vastineiden pitäisi nyt pelastaa maailmansa dystopialta.

Peli hankalista ja omituisista ihmissuhteista (lue: romansseista) emo-poikien ja punkkarityttöjen tyyliin.

Itse pelin sääntöjärjestelmä on kyllä, kuvituksesta huolimatta, varsin abstrakti ja miljöövapaa: pelaajahahmojen suhteet kypsyvät ja kipristyvät, kunnes jonkinlaisia ratkaisujakin syntyy, jos on syntyäkseen.

Magic Burner on Burning Wheelin jo muutaman vuoden odotettu lähdeteos taikuudesta sen kaikissa muodoissa. Keskeinen lähdeteos BW:n kannalta.

Arthouse-wuxia on elokuvan genre, jossa intohimo voittaa järjen, voittaa aseet ja joskus kuolemankin. Kun et voi saavuttaa sekä velvollisuutta että halua, kumman valitset?

Mist-Robed Gate on dramaattista kungfu-elokuvaa jäljittelevä pieni roolipeli, jossa pelaajat päästävät sisäisen runoilijansa valloilleen.

Humoristinen, kevyt roolipeli luolamiesten elämästä. Elämä ei ole helppoa, kun pitää taistella sapelihammastiikereiden, dinosaurusten ja muiden luolamiesten kanssa elannosta, eikä osaa kuin 2d6 erilaista sanaa.

Kompakti peli örkkien elämästä. Lyhyt, väkivaltainen elämä, Kohtalo odottaa joka nurkan takana. Saalis pitää sen loitolla, mutta örkeillä on taipumus ryöstää toisiaan siinä kuin muitakin. Horjuva yhteisö pysyy pystyssä vain, kun ryöstösaalista piisaa.

Voimakkaasti mekanisoitu näkemys örkeistä ja örkkeilystä, hauska roolipelattava. Pelinjohtajalla on rajatusti resursseja pelaajahahmojen kiusaamiseen, mutta pelaajat kyllä tuottavat toisilleenkin ihan riittävästi harmaita hiuksia. Peli soveltuu hyvin niin komediaan kuin tragediaankin; örkit ovat varsin monimuotoisia.

Merirosvo-roolipeli, joka alkaa yhdestä skenaariosta: kapteeni Brimstone Jack on juuri kuollut myrkytykseen kokkinsa käsissä, jonka kuninkaan miehet ostivat edellisessä satamassa. Nyt miehistön pitää valita uusi kapteeni ja tehdä jotain kokille. Mieluummin pian, sillä kuninkaan laiva HMS Resolute lähestyy täysin purjein.

Kunhan merirosvot selviävät tästä alkupisteestä, koko Karibianmeri on avoin seikkailulle. Poison'd on kuitenkin ilkeä ja tekstuuriltaan rikas peli, se ei peittele merirosvouden synkkiä puolia. Tätä ei voi suositella lapsille.

Roanoken kolonia oli yksi brittikruunun ensimmäisiä asutushankkeita uudessa maailmassa. Vuonna 1587 sata perhettä perusti kylän Roanoken saarelle Chesapeaken lahden eteläpuolelle. Vuonna 1590, laivojen palatessa, koloniasta ei näkynyt jälkeäkään. Vain sana "Croatoan" raapustettuna puunkuoreen.

Krausen peli aiheesta soveltaa Wushu-sääntöjärjestelmää ja sisältää sopivasti historiallista tietoa ja ideoita siitä, mitä kolonialle saattoi todella tapahtua. Kun pelaajahahmot astuvat uuden maailman kamaralle osana tuhoon tuomittua siirtokuntaa, voi ryhmä itse päättää, riittääkö tässä ainesta yhteen sessioon vai kokonaiseen kampanjaan.

Menneisyyden varjojen sääntöjärjestelmä yleiseksi universaalisysteemiksi irrotettuna. Halpa, vihkomuotoinen ratkaisu.

Pelaajahahmot ovat "solipsisteja", ihmisiä joita maailmankaikkeuden rakennuspalikat kuuntelevat. Hahmot pystyvät tekemään mitä tahansa, mutta ovat samalla vaarassa menettää kosketuksensa konsensustodellisuuteen: vedä liian kovaa ja todellisuus repeää, jättäen sinut omaan maailmaasi. Tasapainoilu voiman ja tukevan jalansijan välillä käy vain vaikeammaksi, mitä kiperämmäksi tilanne käy.

Nopeatempoinen toiminta-tarinankerrontapeli Amerikan vapaussodasta steampunk-värillä. Yksittäisessä taistelussa yksi pelaajista pelaa kuningasmielisiä, muut valitsevat kukin yhden vapaussodan historiallisista sankareista hahmokseen. Itse peli pelataan pelikorteilla nopeatempoisena sananvaihtona, jossa tarinan vetävyys on tärkeintä.

Peli on kirjoitettu tietoisesti videopelimäiseksi noin tempon ja rytmityksen puolesta. Yksi taistelu kestää pari tuntia.

Spione on ennenkaikkea Ron Edwardsin vakava yritys ymmärtää kylmää sotaa. Se on myös kertomus hänen suhteestaan Berliiniin. Ja on siinä tosiaan mukana pelikin, kirjan lopussa.

Peli kertoo ihmisistä, jotka vakoilevat, päätöksistä, joita he tekevät ja seurauksista, joita kylmällä sodalla ja vakoilulla on ihmisille.

Spirit of the Centuryn pieni skenaariokirja, joka esittelee Nick Saintin ja hänen hilpeät poromiehensä (Petteri Punakuono, jne.), sekä näiden katalat vastustajat, kuten Jacques Frost, tohtori Scrooge ja paronitar Mustasydän. Materiaali riittää helposti ilmeisen joulu-aiheeseen kampanjaankin, jos yksittäinen seikkailu ei vielä riitä tätä lajia.

Peli orjuudesta sisällissotaa edeltäneissa Yhdysvalloissa. Pelaajahahmot ovat orjia, joilla on tavoitteita, unelmia ja velvollisuuksia siinä kuin muillakin ihmisillä. Ylhäältä ja ulkoa päin orjien yhteisö ja elämä näyttää ohuelta, yksinkertaiselta ja rajoitetulta, mutta orjallakin on mahdollisuus uskollisuuteen, rakkauteen, kulttuuriin, valintoihin - ja mahdollisuus pakoon.

Suloinen Agatha on kadonnut. Hän oli ystäväsi, ja olet varma että hän ei ole sellaista sorttia, joka noin vain häipyisi ilmoittamatta. Nyt sinun pitää selvittää, mihin Agatha katosi.

Polariksen sääntöjärjestelmää soveltava vaihtoehtoinen kampanja, jossa muslimiritarit puolustavat Espanjan pirstoutunutta kalifaattia kristittyjen barbaarien vääjäämätöntä etenemistä vastaan. Ritarien usko murtuu, kun heille paljastuu, että Jumala on valinnut vihollisen.

Emily Bossin "rakkaustrilogian" kolmas peli on valtava harppaus edellisten linjoilta. Emily innostui viime vuonna Jeepform-pelaamisesta, josta tässäkin pelissä on oleellisesti kyse: se on peli rakkaudesta ja uskollisuudesta näytelmäroolipelimuodossa.

Urchin perustuu tosiaan saman nimiseen elokuvaan vuodelta 2007. Sekä peli että elokuva kertovat syrjäytyneistä ja kodittomista New Yorkin kujilla ja viemäreissä, joissa avautuu toinen maailma: Scum Cityn tunneleissa elämä on kovaa, mutta asukkailla riittää toivoa paremmasta. Aihetta voisi pitää vakavanakin, jos kyseessä ei olisi puhdasoppinen urbaanifantasia Rottakuninkaineen ja morlokkeineen. Kauhua ja fantasiaa, huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin uskoisi.

Ohut, parin sivun vihkonen. Peli aiheesta, joka tuhoaa ystävyyksiä: fantasiaseikkailijoiden loputon jorina siitä kerrasta, kun tapettiin lohikäärme ja kääpiö melkein putosi saippuapataan, on parasta jättää pelin aiheeksi, sen sijaan että pitkästyttää sillä tuttuja ja ventovieraita pelikaupassa.

Englanninkielinen versio Zombeja! Ovella! -pelistäni. Uudet pelikomponentit voivat olla vähän siistimmät (erityisesti upeat hahmokortit), mutta sääntölehtinen on suppeampi ja pelinappulat muoviset. Tykkään itse enemmän suomi-versiosta noin pelaamisen puolesta, joskin tämä on kyllä aika leso kirjahyllyssä.