Bliaron

Useita tekijöitä

Tämä Bliaron on paksu ja kovakantinen kirja, mikä osaltaan selittää hintaa. Sisältö on pääosaltaan maailmakuvausta, peli on säännöiltään varsin kevyt ja suoraviivainen. Taikuudelle omistetaan pelimaailman esittelemisen jälkeen toiseksi eniten tilaa; sitä ei sanota tekstissä kovin suoraan, mutta oletusarvoisesti kaikki pelaajahahmot ovat eriasteisia velhoja ja taikureita.

Bliaron on näin pinnallisen tarkastelun puolesta melko mallikas esimerkki pelitekstistä, joka tarjoaa kovasti pelimateriaalia, mutta ei itsessään ole varsinaisesti peli. Mukana on kyllä säännöt ja pelimaailmakuvausta ja pelinjohtamisneuvoja, mutta vaikutelmani on, että näitä tarjoillaan siksi että nämä ovat sen tekijöiden pelaaman pelin välineitä, ei siksi että ne muodostaisivat itsessään jonkin pelin. Tämä kuulostaa nyt vähän zeniltä, mutta veikkaisin vaikutelmani johtuvan siitä, että en ymmärrä miten nämä kirjassa tarjoillut elementit jäsentyvät kokonaiseksi peliksi muuten kuin pelinjohtajan oman järjen varassa; kyllä tällä ehdottomasti pelaa sinänsä, mutta se on pelinjohtajan peli joka vain sattuu käyttämään näitä työkaluja. Ei työkalupakkeus sinällään toki ole mikään ongelma, kunhan sen hyväksyy, ja varmasti kyse on myös kulttuurikontekstista, siitä mitä on tottunut pelinä pitämään.

Suurempi ongelma omasta näkökulmastani tässä on se, että en oikein saa kiinni siitä, miksi Bliaron on kiinnostava. Kirjalla on selvästikin innokas ja rakastava tiimi takanaan, paljon enemmän intoa kuin keskimääräisellä roolipelillä, mutta minulle ei lopputuloksesta oikein välity mitään innostavaa, sellaista mitä haluaisin käyttää omassa pelipöydässäni. Ehkä tämä on joku sukupolvikysymys, mutta minusta peli on mekaanisesti mundaani ja Bliaronin maailma on kuivaa käpyä.

Suomeksi ei julkaista turhan paljoa suurimittaisia fantasiaroolipelejä, mistä syystä osaltaan näkisin Bliaronin hyödyllisenä tämän päivän kotimaisessa pelitarjonnassa eräänlaisena Elhendin korvaajana. 90-luvun alkupuolella julkaistu Elhendi oli oma ensipelini, ja vaikka voisinkin vääntää hieman peistä sen hyveistä, niin uskon kyllä täysin jos se näyttää muiden silmään ihan yhtä yhdentekevältä kuin Bliaron näyttää minusta. Peleillä on kuitenkin samat hyveet, eli suomenkielisyys, helppo fantasiamaailma, yksinkertaiset ja yllätyksettömät säännöt sekä pelinjohtajakeskinen kuva roolipelaamisesta. Elhendiä nämä piirteet palvelivat aikanaan siinä, että ne tekivät pelistä oikein otollisen aloittelijapelin 12-vuotiaalle porukallemme, joka koki Elhendin välittämän kuvan roolipelistä pelinjohtajan mestaroimana seikkailuna helpoksi ja hauskaksi pelata. Voisin varovasti suositella Bliaronia tässä suhteessa esimerkiksi lahjaksi nuoremmille sukulaisille, joskin myönnän että kirjan hinta on vähän suolainen.