Kaupparaivio

Magus on vuosina 1989-2001 ilmestynyt suomalainen roolipelilehti. Lehden viidessäkymmenessä numerossa julkaistiin useita satoja seikkailuita, artikkeleita, novelleita ja arvosteluja. Se on kokonaisuutena tarkasteltuna edelleen ylivoimaisesti merkittävin suomalainen roolipelijulkaisu.

Arkkimagus on yksinkertaisesti täysi kokoelma (numerot 1-50) Magusta, kattaen suomalaisen roolipelaamisen "kultaiset vuodet" ja niitä seuranneen keräilykorttipelien villin aikakauden.

Menneisyyden varjot on geneerinen, hahmovetoinen fantasiapeli. Sääntöjärjestelmä keskittyy kertomaan yksilön noususta sankariksi, eli kokemusjärjestelmä ja hahmon kehittäminen ovat kaiken ytimessä. Kyse ei ole kuitenkaan semmoisesta D&D-tyyppisestä hahmonkehityksestä, vaan sellaisesta joka ajaa tarinaa.

Raa'an väkivaltainen, dramaattisen koskettava tulkinta lännengenrestä. Villin uudisraivausrintaman pyssysankarit ja lainsuojattomat selvittelevät keskinäisiä välejään ja taistelevat omien paholaistensa kanssa. Uusi suomenkielinen versio soveltuu erinomaisesti 1-5 session peleihin sekä uusille että vanhoille roolipelaajille. Sääntöjärjestelmä on yksinkertainen, mutta voimakas.

Kurosawa-vaikutteinen samuraidraama. Pelaajat luovat samuraijoukkion, joka nousee pyhälle Fuji-vuorelle tehtävänään surmata vuorta hallitseva noita O-Yanma. Pelin säännöt keskittyvät luottamuksen käsittelyyn, ja pian osoittautuukin että niin rohkealta ja uskolliselta vaikuttanut seurue on täynnä salaisia motivaatioita, epätoivoa, pelkoa ja petturuutta. Vuoren velho on matka ulkoisesta sisäänpäin, kun pelin edetessä pelaajat paljastavat toisilleen hahmojensa salaisuudet.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroima tarinankerrontapeli. Pelaajat luovat itselleen hahmot, joilla on kullakin virka sulttaanin hovissa. Toiset ovat ylhäisiä, toiset alhaisia, toiset tyytyväisiä asemaansa ja useimmat kateellisia toisilleen. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikki kertovat ja kuuntelevat mielellään ihmeellisiä tarinoita. Tarinoiden kautta hahmot voivat kritisoida sulttaania tai toisiaan, tunnustaa rakkautensa, pilkata ja neuvoa toisiaan kiertoteitse. Paras tarinankertoja saavuttaa kunnioitusta ja voi jopa voittaa vapautensa, paeten hovin ikuista rutiinia ja palaten ulkomaailmaan.

Noppaintensiivinen haasteseikkailupeli. Kukin pelaajista luo itselleen kreikkalaisen tarusankarin, jotka kamppailevat yhdessä jumalten antamien tehtävien toteuttamiseksi. Samalla he kilvoittelevat keskenään kunniasta, eli kokemuspisteistä. Mitään ei saa ilmaiseksi ja pelinjohtaja on resurssiensa puitteissa paitsi värikäs tarinankertoja, myös armoton vastustaja, joka pyrkii johdattamaan sankarit kohtaamaan kohtalonsa ennen aikojaan.

Pelaajahahmot ovat tyttöjä, jotka ovat ystäviä keskenään. Best Friends taipuu tästä peruslähtökohdasta vähän joka suuntaan, niin Sinkkuelämään kuin nuortenkirjallisuuteen. Pelin ytimessä ovat ystävyyden siteet, ja kenties se, miten miessuunnittelija näkee naisten ystävyyden.

Seitsemän vuotta sitten kaikki aikuiset nukahtivat; sitä kutsuttiin Autuudeksi. Kaksi kuukautta myöhemmin muukalaisvihollisen jättiläiskoneet alkoivat tuhota kaupungin infrastruktuuria. Sillä ei ollut väliä, sillä lasten hallitsema maailma oli jo suistunut kaaokseen. Nyt ihmiskunnalla on kuitenkin jälleen toivoa: hereillä pysytelleen aikuisen kokoama joukko nuorisoa on kehittänyt aseen, joka pystyy taistelemaan unimaailmasta tulevaa vihollista vastaan; nyt maailman tulevaisuus on kiinni teistä, piloteista ja ankkureista jotka pystyvät valjastamaan ANIMan voimat!

Breaking the Ice on yhdessä sessiossa pelattava kahden pelaajan romanttinen parinmuodostuspeli: pelaajat luovat molemmat oman hahmon ja pelaajat yrittävät yhdessä saada hahmojensa suhteen toimimaan. Aina se ei onnistu, mutta myös epäonnistuneiden suhteiden tarinat osaavat olla koskettavia, kun kaksi ihmistä epäonnistuu keskinäisten väärinkäsitysten ja mielipideristiriitojen setvimisessä.

Raskas ja yksityiskohtainen avaruusooppera-peli, joka perustuu Christopher Moellerin scifi-sarjakuvaan. Pelin suunnittelija on Luke Crane, joka tunnetaan fantasiahitistään Burning Wheel. Burning Empires käyttää samaa perusjärjestelmää kuin Burning Wheel.

Burning Empiresin maailma koostuu muinaisen imperiumin rippeistä, jotka ovat joutuneet muita elämänmuotoja orjuuttavien Vaylen-symbioottien invaasion kohteeksi. Yksittäinen kampanja kertoo yhden planeetan taistelusta muukalaisvalloittajaa vastaan.

Burning Wheel on vakava fantasiapeli. Monipuoliset, täydelliset säännöt Runequestin ja Rolemasterin syvällisessä traditiossa. Uutta on sääntöjen täydellinen hioutuneisuus ja viimeisimmän teknologian hyödyntäminen: n6-pooleihin perustuva systeemi, oma versio sankaripisteistä, intuitiivinen taistelujärjestelmä joka tuo ennakoimattomuuden ja luonnollisuuden mukaan uudella tavalla. Hahmonluonti perustuu 'elämänpolkuihin' Travellerin malliin, mutta ilman vanhan klassikon bugeja; hahmo voi olla kuka tahansa, ja hänellä on takanaan jo elämänhistoria ennen pelin alkua. Burning Wheelin tuntuma on kuin edellä mainituissa klassikoissa, mutta ilman sääntöjen rusentavaa painoa.

Capes on supersankaripeli, jossa pelaajien hahmot joutuvat todistamaan olevansa voimiensa arvoisia. Pelissä ei ole pelinjohtajaa, vaan pelaajat kontrolloivat toistensa toimia nykyaikaisen sääntöjärjestelmän voimin. Kukin pelaaja voi hallita useampaa hahmoa tarinan tarpeiden mukaan. Peli rohkaisee pelaajia kamppailemaan tarinan suunnasta tosissaan; tässä ei haeta konsensusta, vaan kilpailuhengen valjastamista luovaksi energiaksi. Lopputuloksena on vikkeläliikkeinen ja kipinöivä tulkinta perinteisestä supersankarigenrestä.

Rocky-roolipeli, noin oleellisesti. Pelaajat luovat kukin oman köyhän nyrkkeilijän, jotka toivovat selviytyvänsä köyhyydestä ja muista ongelmistaan nyrkkeilyn kautta. Treenit, hanttihommat, läheisten auttaminen rahallisesti tai muuten, sekä tietenkin ottelut, täplittävät nyrkkeilijän arkea.

Kevyt, 2-3 sessiota kerrallaan syövä verrattain eläytymispainotteinen salaliittotrilleri. Covenant eli liittokunta on muinainen, maailmaa hallitseva salaseura, joka kontrolloi taloutta, politiikkaa ja kulttuuria. He eivät ole mitenkään pahoja miehiä, heillä vain sattuu olemaan joukko kirjoituksia, jotka ennustavat tulevaisuuden. He ovat viettäneet 4000 vuotta luotsaten maailmaa kohti maailmanloppua (siis, Jumalan laskeutumista maan päälle, kaikkien virheiden oikaisemista, jne.), joka ennustettiin vuodelle 2000 jkr.

Peli sijoittuu vuoden 2001 ensimmäiselle neljännekselle. Maailma ei loppunut. Liittokunta on sekaisin. Sinun hahmosi on yksi heistä. Mitä teet, kun ennustukset eivät enää ohjaa tietäsi?

B-tyylin hirviökauhuelokuvien maailmaan sijoittuva, genreä emuloiva peli. Kukin pelisessio on palttiarallaa elokuvamittainen; elokuvasarjakin onnistuu, joskin valtaosa hahmoista tuskin selviytyy episodista toiseen. Mielenkiintoiseksi pelin tekee modernin rakenteellinen sääntöjärjestelmä, joka ei hae narrativistista pähkäilyä, vaan ihan reilua leirinuotiokauhua, eläytymistä uhrin, sankarin ja pedon rooleihin.

Death's Door on semmoinen pieni, ilkeä piikki, joka jäytää pelaajaansa. Vähän kuin alkuperäinen underground-sarjakuva tai punk-musiikki, Death's Door on yksinkertainen idea, yksinkertainen toteutus.

Pelin alussa kukin pelaaja kirjoittaa paperilapuille viisi asiaa, jotka haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Nämä sekoitetaan. Kukin pelaaja nostaa kolme ja tekee hahmonsa näistä unelmista.

Pelin alussa hahmo saa tietää kuolevansa pian. Pystyykö hän toteuttamaan unelmansa?

Tunnelmallista urbaanifantasiaa kevyellä sääntöjärjestelmällä. Liian kauan valvovat ihmiset napsahtavat Hereille ja löytävät tiensä Hulluun Kaupunkiin, jota hallitsevat neulapäiset byrokraatit, kynttiläsilmäiset ritarit ja muut runolliset kummajaiset. Hahmojen on kamppailtava hulluuden ja hengenvaarojen kanssa löytääkseen rauhan uuden maailmansa kanssa.

Auteuris-simulationistinen kauhuroolipeli! Dreadissa peli-isäntä tarjoilee kauhukertomuksen, jossa erilaiset paineet ajavat pelaajahahmot riskitilanteisiin. Pelaajat taas joutuvat vetämään palikoita huojuvasta tornista, jonka ennemmin tai myöhemmin tapahtuva romahtaminen merkitsee hahmon kuolemaa. Syvällisen psykologinen peli, josta valtaosa on näkemyksellisiä neuvoja auteur-pelinjohtajaksi mielivälle harrastajalle.

Ron Edwardsin (Sorcerer; Forge; GNS) toinen peli! Siinä missä Sorcerer oli rakentava ja vallankumouksellinen katsaus nykyaikaiseen kauhuroolipeliin, on Elfs jotakin aivan muuta: armoton potku persuuksiin vanhalle D&D-traditiolle, peli joka soveltaa viimeisintä pelisuunnittelua kevyen, hauskan ja tarkoituksenmukaisen pelikokemuksen luomiseen. Luolastot eivät ole olleet näin hauskoja sitten Tunnels & Trollsin. Täysin yhteensopiva vanhojen D&D-moduulien kanssa, jos et välitä pienestä virittämisestä. Hienosti sanottuna Elfs ja Vincent Bakerin kpfs muodostavat dekonstruktiivisen roolipelisuunnittelun ytimen; molemmat ottavat kohteekseen instituutioksi muodostuneen pelin ja vääntävät sitä, kunnes se näyttää joltakin aivan muulta.

Fastlane on Alexander Cherryn narrativistinen rulettipeli. Se kuuluu selkeästi pelilajin "kolmanteen polveen", joka on ottanut selviä vaikutteita Sorcererista ja Piruista miehiksi. Fastlanen aiheena on nopea elämä: peli ei ole sidottu mihinkään tiettyyn miljööseen tai genreen, vaan sitä hallitsee ajatus kovista panoksista, kärsimättömistä antisankareista ja sattumasta, joka hallitsee kaikkea.

Kolmen session mittainen peli teini-ikäisistä puolalaisista partiolaisista kahden kuukauden mittaisen Varsovan kansannousun aikana vuonna 1944. Aiheesta ei saa tekemälläkään kevytmielistä, mutta peli onnistuu kuitenkin olemaan traagisessa historiallisuudessaan dramaattinen ja sujuva pelattava. Sodan varjossa on tilaa myös rakkaudelle.

Narrativistinen fantasiapeli, joka venyy sukupolvikronikaksi. Kukin sankari kärsii vaihtoehtoisten elämänpolkujen välillä, epävarmana tulevaisuudestaan. Pelin edetessä valinnat eri arvojen välillä käyvät yhä raastavammiksi, kunnes lopulta hahmon on pakko sitoutua yhteen kohtaloon muiden kustannuksella. Kampanjassa hahmot muodostavat sukupolvien ketjun, jossa menneet valinnat innoittavat tai varoittavat tulevia sankareita.

Peli kahdesta ihmisestä, jotka käyvät läpi avioeroa. Peliryhmän miehet pelaavat suhteen naista, naiset miestä. Hahmojen on usein vaikeaa suhtautua henkiseen peliin, joka liittyy pitkäaikaisen suhteen purkautumiseen: onko ero oikeutettu? Kenen syytä se oli? Onko puolisoni tosiasiassa saastainen, murhanhimoinen ihmisrotta? Kuka tietää...

Pitkään kehityksessä ollut, indie-skenessä varhain vaikutusvaltainen fantasiadraamapeli, joka sijoittuu omalaatuiseen ja runolliseen Alyrian maailmaan. Lohikäärmeet ja yksisarviset käyvät mustavalkoista sotaansa, jossa ihmisten on valittava hyvän ja pahuuden välillä silloinkin, kun se on vaikeaa.

Toisin kuin useimmat tuotteemme, Mechaton ei ole roolipeli, vaan miniatyyritaistelupeli. Suunnittelija Vincent Baker on kuitenkin vahva roolipelisuunnittelija, joka on nyt tehnyt hauskan miniatyyrisotapelin: legoista kootut mechat, jättiläisrobotit, kohtaavat tiiviissä parin tunnin yhteenotossa ja hajoavat kappaleiksi toistensa tulituksesta.

Joustava ja kevyt fantasiaseikkailujärjestelmä, joka soveltuu erityisen hyvin urbaanifantasiaan. Pelin ydinkuvioita on magiajärjestelmä, jossa pelaajat kehittävät taikuuden lainalaisuuksia tarpeen mukaan pelin kuluessa. Mielenkiintoinen on myös nopaton selkkauksenratkaisusysteemi, jossa pelaajien on paitsi tehtävä valintoja siitä, mikä on tärkeää, myös arvioitava vastustajien tavoitteita. Kaikkiaan vankka kokonaisuus dramaattisen fantasiaseikkailun perustarpeisiin.

Jos Gurps olisi tarkoitettu rajattomaan multiversumihyppelyyn, se näyttäisi tältä. Multiverser on suunnattu rajattomaan seikkailuun, jossa pelaajat siirtyvät maailmasta toiseen vähintään kerran sessiossa. Keskeisenä ideana pelaajat pelaavat kuolematonta versiota itsestään, versiota joka kehittyy ja oppii kokemuksistaan loputtomalla matkallaan. Seikkailun lomassa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi nousee: mikä on tämän elämän tarkoitus?

Nine Worlds on Matt Snyderin (Piruja miehiksi, Daedalus) kosminen seikkailupeli. Pelin ytimessä on pelaajaohjautuva seikkailu: sääntöjärjestelmä antaa pelaajille voimakkaat valtuudet valita omat seikkailunsa, ja jopa pakottaa nämä puhumaan toisilleen toiveistaan.

Nine Worldsin "yhdeksän maailmaa" ovat aurinkokuntamme yhdeksän planeettaa, jotka pelin villissä fantasiamaailmassa ovat muinaisten kreikkalaisten jumalten valtaistuinmaailmoja. Maailmojen välillä purjehtivat eetterilaivat yhdistävät yhdeksän maailmaa yhdeksi seikkailun universumiksi, jossa pelaajien sankarit joutuvat valitsemaan jumalten, titaanien ja oman vankkumattoman tahtonsa välillä.

Kahdeksan indie-pelin kokoelma. Mukana wuxiaa (Pagoda), 60-luvun agenttitoimintaa (The Agency), WoD kutistettuna pariinkymmeneen sivuun (Pretender) ja niin edelleen. Joukossa on taatusti vähintään kaksi peliä, joita inhoat. Onneksi mukana on myös ainakin yksi, joka yksinään on kirjan hinnan arvoinen, olit kuka hyvänsä.

Polariksessa pelaajat sytyttävät kynttilän ja kertovat tarinan kaukaisesta ajasta, jolloin ihmeellinen kansa asutti vielä maailmaa. Se kansa on kadonnut jo kauan sitten, tuhoutunut omaan Virheeseensä, mutta tarina elää yhä... Polariksessa ei ole pelinjohtajaa ja noppiakin käytetään vain nimeksi; sen sijaan peliä ohjaa kiehtova väittelyjärjestelmä, joka hallitsee neuvottelua tarinan etenemisestä. Peli tuottaa erittäin luotettavasti taianomaisia, koskettavia tarinoita jään ja tähtivalon kansasta, jota ei enää ole.

Pieni, käsin koottu vihkonen, joka sisältää kiehtovan pelin luolamiehistä. Hahmot muodostavat heimon, joka elää kielellisyyden partaalla ja koittaa selviytyä kivikautisen maailman vaaroista ja arjesta. Heimo tarvitsee sekä sivistyneitä että eläimellisiä jäseniä, mutta valtataisteluakin on vaikeaa välttää.

Push on indie-aktiivi Jonathan Waltonin vetämä lehtiprojekti. Lehden olisi tarkoitus olla kokeellisesta roolipelaamisesta älyllistävään sävyyn kertova "journal", eli artikkelivetoinen laatujulkaisu. Kussakin numerossa on myös peli tai pari, jotka pyrkivät valottamaan roolipelisuunnittelun kokeellisempia mutkia.

Shab-al-Hiri Roach on yhdessä tai kahdessa sessiossa pelattava virkeä musta komedia, jonka pääasiallinen hyve on pelin letkeydessä. Skenaario sijoittuu 1900-luvun alkuun, perinteikkääseen yliopistoon jonka käytävillä sympaattiset (ahneet, pikkumaiset) lehtorit ja professorit juonittelevat asemansa parantamiseksi yliopiston hierarkiassa. Tilanteen terä tulee muinaisesta sumerialaisesta kuoriaisesta, jonka pahaa arvaamaton entomologi tuo mukanaan Lähi-Idästä. Shab-al-Hirin kuoriainen ryömii ihmisten nenäonteloihin ja ottaa nämä valtaansa, joten yliopistolla on edessään villi lukukausi...

Yhdessä sessiossa pelattava 2-3 pelaajan romanttinen seikkailupeli Breaking the Icen tekijältä. Kyseessä on noppien ohjaama kolmiodraama, jossa kaksi hahmoista kamppailee kolmannen huomiosta ja suosiosta. Pelin lopussa selviää, kuka kilpakosijoista saavuttaa päämääränsä sekä ehkä vielä oleellisemmin: onnistuuko kilpailijoiden unelmien kohde oman elämänsä järjestämisessä?

Peli joka aloitti sen kaiken... Ron Edwardsin ensimmäinen roolipeli, joka todisti vastaansanomattomasti indie-konseptin mahdolliseksi myös roolipeliteollisuudessa. Armottoman moraalinen ja kauhistuttavan henkilökohtainen peli ihmisistä, jotka ovat valmiita kutsumaan paholaisia toteuttamaan toiveensa. Vihattu ja rakastettu klassikko.

Myyttinen, tarot-pakkaan perustuva sääntöjärjestelmä sankarilliseen fantasiapeliin. Ei sisällä pelimaailmaa, mutta menee mainiosti myyttiseen keskiaikaan, ehkäpä jonkinlaiseen luovempaan Keskimaa-peliin, ja vastaaviin. Suurin rajoite on pelin draamallinen rakenne, jossa hahmot saavat tietää "pimeyden ruhtinaan" aikeista ja päätyvät kampanjan mittaan asettumaan häntä vastaan. Kysymys kuuluukin, onko se heidän joutsenlaulunsa?

Dogs in the Vineyardin sääntöjärjestelmää soveltava peli, joka on ajateltu erityisesti lapsia varten. Hahmot ovat alle 12-vuotiaita pikkuprinssejä Islandian kuningaskunnassa, jossa he purjehtivat saarelta toiselle ja pyrkivät parhaansa mukaan soveltamaan kuningasisänsä yksinkertaisia lakeja erilaisten saarten monituisiin ongelmiin.

James West on erikoinen tapaus: hän on sarjakuvapiirtäjä, joka on myös suunnitellut yhden kuuluisimmista indie-peleistä, Poolin. Pool on erittäin yksinkertainen kerrontavallan jakosysteemi, ja yksi ensimmäisiä pelejä, joissa pelaaja saattaa saada osan pelinjohtajavaltaa tietyissä sääntöolosuhteissa. Ilmainen, tärkeä osa viime vuosien roolipelihistoriaa.

The Questing Beast puolestaan on Poolin sääntöjärjestelmää käyttävä laajennettu peli. Sääntöjä on laajennettu ja tarkennettu käsittelemään pelin erikoista maailmaa, joka kuvataan kirjassa elävästi. Maailma? Kuten nimestä saattaa arvata, TQB sijoittuu englantilaisen Arthur-myytin Britanniaan. Tai sen sarjakuvaversioon, jossa kaikki ihmiset ovat eläimiä. "Furry"-versio, kuten sanotaan. Outoudestaan huolimatta konsepti toimii, ja peli on erittäin värikäs lukukokemus ja helppo pelattava. Erityisen sopiva lapsille ja roolipelaamisen kerronnallisiin puoliin viehättyneille.

Yhdessä sessiossa pelattava korttipelimäinen roolipeli. Under the Bedin pelaajat luovat hahmoikseen joukon leluja, jotka auttavat yhteisesti pelattua lasta tämän ongelmissa. Lopussa lapsi valitsee yhden leluista kaikista rakkaimmaksi ja kasvaa aikuisuuteen korostaen juuri tämän lelun hyveitä. Peli on salaviisas ja syvällisempi kuin miltä näyttää, koska pelin säännöt sallivat pelaajien käsitellä vakaviakin asioita lelujen ja lapsuuden kautta.

Kaikista Arkkikiven peleistä Universalis on erikoisin. Ei pelinjohtajaa, ei valmista tarinaa, ei hahmoja... pelaajat luovat nämä kaikki ja enemmän pelin kehittyessä, käyttäen todellista universaalijärjestelmää sääntöjen muuttamiseen mielensä mukaan. Kukin pelaaja saa karkeasti ottaen yhtä paljon valtaa tarinan suunnan suhteen, mutta viime kädessä oikea ajoitus ja nokkela kerronta voivat hyvinkin tehdä ratkaisevat päätökset.

Supersankarifanit tietysti osaavat täydentää pelin nimen lainauksen: "... comes great responsibility," kuten Hämähäkkimiehen Ben-setä sanoi. Siitä tässä Michael Millerin pelissäkin on kyse: klassisen kauden supersankaritarinoista, toteutettuna nykyaikaisella narrativistisella pelirungolla. Välineinä korttipakka ja yksinkertainen, mutta voimakas sääntöjärjestelmä. WGP tunnustaa, että supersankarin tunteet, ihmissuhteet ja arvot voivat olla aivan yhtä tärkeitä kuin hänen voimansakin.

Magiaa on aina ollut olemassa, mutta se on mystinen voima jota harvat hallitsevat ja kukaan ei ymmärrä. Historiallisesti se on seurannut sosiaalisia liikkeitä ja järjestäytynyt sorrettujen puolelle. Wyrd is Bondin maailmassa media on vihdoin saanut vihiä ilmiöstä, ja Amerikan suurkaupunkien ghettojen loitsunheittäjät ovat saaneet tilaisuutensa nousta parrasvaloihin.

Taikuus on siis pelissä metafora maineelle ja mammonalle. Hahmosi on köyhä slummien asukas, joka yrittää selvitä, näyttää kovalta ja suojella lähimmäisiään asfalttiviidakon armottomassa elämänmenossa.

Runsaalla historiallisella materiaalilla höystetty miljöölähdeteos Burning Wheeliin. Vaikuttavan omaperäinen Japani-lähdeteos ammentaa Heian-aikakaudesta, mikä tekee siitä jo varsin poikkeuksellisen; ninjojen ja miekkakoulujen sijaan peli keskittyy temppelien välisiin uskonsotiin ja jumalallisen keisarin ympärillä pyörivään hovipolitiikkaan, joka joutuu törmäyskurssille provinsseissa kehittyvän bushidon arvomaailman kanssa.

Menneisyyden varjot käyttää mekaniikkansa pohjalla vähän eriskummallisia noppia, ns. fudge-noppia. Niissä on kaksi plus-sivua, kaksi miinus-sivua ja kaksi tyhjää sivua. Samoja noppia käytetään Fudge-roolipelissä.

Periaatteessa Fudge-noppia on helppo tehdä tavallisistakin nopista esimerkiksi värittämällä tussilla nopan kylkiä. Siistein ratkaisu on kuitenkin ostaa erikseen tarkoitusta varten painettuja noppia.

Scifistinen miljöölähdeteos fantasiaroolipeli Burning Wheeliin. Pääosa fiktiivisestä materiaalista on ammennettu varsin suorana lainana Frank Herbertin scifiklassikosta Dyyni: kilpikenttiä, mentaatteja, salaperäinen sisarkunta, aateliston hallitsema avaruusimperiumi, ikuista nuoruutta lupaava salaperäinen aavikkomineraali Suola ja niin edelleen. Poliittinen sanoma on kuitenkin uusi: fremenien sijaa toimittava aavikkopaimentolaiskulttuuri Fellahin on noussut pyhään sotaan muuta maailmankaikkeutta vastaan pyhien kirjanoppineidensa johdolla, eikä vertausta Yhdysvaltojen nykypolitiikkaan Lähi-Idässä ole peitelty kovin tarkkaan.

Miljöölähdeteos Joshua Newmanin korttiroolipeliin Under the Bed. Pieni, itse korttien mittakaavassa oleva vihkonen, joka selittää lyhyesti Tripitaka-munkin legendan ja säännöt, joilla klassisen kiinalaisen romaanin voi muuttaa roolipelitarinaksi. Pelin sääntöjä rukataan merkittävästi, joten UtB tuntuu tässä jo osin eri peliltä.

Monster Burner on täysin sidoksissa emopeliinsä Burning Wheeliin, jonka pelaajille se tarjoaa yleisluontoiset säännöt hirviöiden ja uusien elämänpolkujen luomiseen. Mukana on myös joukko kiehtovia "hirviömäisiä" elämänpolkuja, kuten peikkoja, jättiläishämähäkkejä ja susihukkia. Varsin hyödyllinen opus, jos pelissä on paljon epäinhimillisiä otuksia.

Multiverser rakentuu alati vaihtuvien pelimaailmoiden varaan; multiversumissa kaikki maailmat ovat mahdollisia, ja hahmot liikkuvat niiden välillä joskus nopeastikin. Pelinjohtajalle tämä merkitsee jatkuvaa maailmoiden rakentelua, ja vaikka tehtävä helpottuukin ajan kanssa kun maailmoita pääsee kierrättämään, alkuun se voi olla haastavaa. Tässä Multiverserin maailmakirjat auttavat: kukin sisältää joukon erilaisia, erikoisia ja pelattavia maailmoita, joista jotkut riittävät kokonaisten kampanjoiden, toiset omituisten yksittäissessioiden ainekseksi.

Itse pelin mittasuhteita myötäilevä pieni lähdeteos Primitiveen. Teos on suunnattu pelinjohtajille, jotka hakevat näkemystä kivikautiseen seikkailupelaamiseen: hirviöitä, liittolaisia, mahtiesineitä (seinämaalausmaalit noin muiden ohessa) ja seikkailuraameja.

Ron Edwardsin Sorcererin kolmas ja tällä hetkellä viimeinen lähdeteos on kiistelty Sex & Sorcery. Siinä Edwards perehtyy tarkemmin kuoleman, seksin ja hulluuden elementteihin, jotka ovat keskeisessä osassa Sorcerer-tarinoissa. Hän esittää myös ajatuksensa pelaajien välisestä sukupuolidynamiikasta, väittäen että ihmisten väliset suhteet muodostavat väistämättömän pohjan roolipelitapahtumalle. Kirjassa on toki myös kevyempää sisältöä, kuten kungfu-säännöt Sorcereriin ja kolme erillistä kampanjamaailmaa.

Ron Edwardsin Sorcerer on monen mielestä parhaimmillaan ensimmäisen lähdeteoksensa Sorcerer & Swordin kanssa. Kirja on selvästi paras olemassaoleva opas miekka & magia -roolipelaamiseen ja osoittaa, että Sorcerer sopii myös fantasiapeliin saumattomasti. Uusina sääntöinä mukana on mm. nekromantia ja lyhytikäisten sopimusten tekeminen demonien kanssa, eli pelaajat pääsevät kaivamaan itselleen vielä syvempää kuoppaa.

Ron Edwardsin Sorcererin toinen lähdeteos Sorcerer's Soul käsittelee narrativistisen seikkailusuunnittelun jaloa taitoa. Kirja peilaa keskeistä teesiään draaman ja ihmissuhteiden yhteydestä dekkarikirjallisuuden kautta; luonnollisesti mukana on myös joukko kuuluisista dekkareista sovitettuja valmisseikkailuita. Muita merkittäviä materiaaleja ovat ihmisyysmekanismin lähempi analyysi ja säännöt enkelien, demonien vastaparin, pelaamiselle.

Suositun mustan komedian lähdeteos, joka esittelee kaksi vaihtoehtoista miljöötä alunperin Uuden Englannin vuosisadan alun yliopistomaailmaan sijoittuneeseen peliin. Darker on 1800-luvun lopun englantilaiseen yliopistoon sijoittuva näkemys, kun taas Overlord sijoittuu amerikkalais-englantilaiseen sotilasyhteisöön toisen maailmansodan loppupuolella. Mukana myös uusia kortteja!

Meillä on vielä muutama kappale The Shadow of Yesterdayta, joka on Menneisyyden varjojen alkuperäinen englanninkielinen versio. Peli on säännöiltään sama, mutta suosittelemme suomenkielistä, koska se on meidän mielestämme tietysti selkeämmin kirjoitettu. Lisäksi suomenkielisessä versiossa on jonkin verran lisättyä materiaalia.

Ennakkoversio on Michael Millerin vuotta ennen pelin varsinaista julkaisua levittämä kevytversio With Great Powerista. Ennakkoversio on pelattava verkkomateriaalien kanssa, mutta ensisijaisesti suosittelemme pelin täysversiota siitä kiinnostuneille. Ennakkoversio soveltuu ehkä niille, jotka haluavat tutustua peliin halvemmalla, eivätkä harmistu jos joutuvat vähän säätämään sääntöjen parissa.

Bacchanal on lyhyt, intiimi tarinankerrontapeli antiikin Puteolista, jonka kuumassa kesäyössä viininjumala Bacchus ja hänen kohorttinsa kohtaavat riettaissa, koko kaupungin kattavissa festivaaleissa. Pelaajien hahmot ponnistelevat paetakseen kaupungista ennen kuin viinin ja himon hulluus vie heidät mennessään. Peli on voimakkaan eroottinen, eikä siksi ehkä sovellu kaikille.

Sotapeli Platoonin ja Full Metal Jacketin hengessä. Pelaajat ottavat kukin pelattavakseen yhden amerikkalaisen merijalkaväen sotilaan keskellä Vietnamin sotaa. Pelin nimi tulee paitsi varusteista, jotka sotilaiden on kannettava tiettömien maastojen läpi, myös taakasta, jota kukin hahmoista kantaa mukanaan sotaan. Sodan stressi ja kipu nostavat miehen todellisen luonteen pintaan, joten pelin kaari antaa pelaajille mahdollisuuden tuomita, tai ainakin muodostaa mielipiteensä, näistä miehistä ja heidän teoistaan.

City of Brass on pieni, skenaariopohjainen korttipelin ja roolipelin sekamuoto. Ranskalainen retkikunta tunkeutuu pimeimpään Afrikkaan apunaan vain päättäväisyytensä ja keskinäinen uskollisuus. Kun nälkä, sairaudet ja pimeän mantereen vaarat heikentävät seuruetta kääntyvät matkalaiset väistämättä toisiaan vastaan. Kenen uskollisuus pitää? Kuka uhrataan vaarojen edessä? Syökö sivistynyt herrasmies ruumiita? Vain yksi voi lopuksi löytää tiensä Messinkikaupunkiin...

Torakkapirtelö on lyhyesti sanottuna toinen mokoma kpfs:in omituisuutta. Aivan kuten pelikin, myös lähdeteos on sen arvoinen jo lukukokemuksena - Vincentin vetämä rooli puhuu värikkäästi ja monipuolisesti aaveista, pelinjohtamisesta, zombeista, taikuudesta ja vähän kaikesta muustakin. Mukana on torakkapirtelön resepti, minipeli blow Jonathan Tweet's head off for puppies!!!!! ja niin edelleen. Jopa toinen valmisseikkailu jatkoksi pääteoksen seikkailulle.

Hellboy. Toinen maailmansota eteni kohti loppuaan niin kuin olemme oppineet historiankirjoista. Mutta: mitä lähemmäksi Berliiniä liittoutuneiden joukot pääsivät, sitä selvemmin kävi ilmi, että saksalainen sotakone oli sodan edetessä turvautunut yhä enenevässä määrin "kieroon teknologiaan", okkulttisiin salaisuuksiin ja muihin kauheisiin keinoihin. Vasta sodan loputtua sen selittämättömät tapahtumat löysivät ratkaisunsa. Ja nyt Berliini on jaettu kaupunki, keskellä kylmää sotaa jonka sydämessä käydään salaista kamppailua mysteereistä, joiden olisi parempi jäädä pimentoon.

Pelinjohtamisen ja seikkailunsuunnittelun opaskirja Cold Cityyn. Hyödyllinen resurssi myös muihin saman sorttisiin agenttitrilleri-peleihin, tarjoaa hyvin työkaluja laajempaa taustatietoa kylmän Berliinin alla kytevistä salaisuuksista.

CoS on Keith Senkowskin kauhufantasiapeli. Se muistuttaa Burning Wheeliä, Call of Cthulhua ja ylipäätään vakavalinjaista, perinteistä roolipelisuunnittelua. Uudenaikaiset ideat pelaajavetoisista tarinankaarista, abstrakteista konfliktinratkaisuista ja muista vastaavista on rakennettu vankan perinteisen ominaisuus+taito-systeemin päälle.

Ohut, räjähdysherkkä opas Conspiracy of Shadowsin kaveriksi. Oleellisesti sama rooli kuin Whitewolfin pelien pelinjohtajan oppailla, eli sekalainen kokoelma esseitä, seikkailuideoita ja muuta materiaalia. Huomionarvoista CoS:n pelaajille ja muillekin kauhufantasian ystäville on esseiden taso - Senkowski pistää paperille poikkeuksellisen terävää analyysia.

Raymond Chandlerin, James Ellroyn ja Ross McDonaldin tyylistä kovaksikeitetty dekkaria emuloiva narrativistis-dramatistinen roolipeli. Yhteiskuntakriittinen, psykologisesti luotaava ja toivottomuutta huokuva murhamysteeri. Yksi pelaajista toimii Etsivänä, joka on samalla tarinaa kokoon kutova pelinjohtaja ja sen tapahtumia todistava päähenkilö. Muut pelaajat pelaavat sotkuista ihmissuhteiden verkkoa, jossa yksilöt yrittävät suojella likaisia salaisuuksiaan ja tekemiään rikoksia päivänvalolta.

kill puppies for satanin luojan toinen peli julkaistiin Genconissa 2004. Jos Vincent Bakerin kuvittelee kpfs:n perusteella olevan jotenkin kieroutunut tai yksinkertainen, vuoden sofistikoitunein indie-peli kertoo toista: DiV:ssa pelaajat ottavat kantaakseen Elämän Kuninkaan raskaan auktoriteetin fantastisessa villissä lännessä, jossa Temppelin rajakaupunkeihin lähettämien Jumalan vahtikoirien täytyy päättää uskovaisten riidoista, oli kyse sitten arkisista rakkaushuolista tahi demonien täysimittaisesta hyökkäyksestä. Peli asettaa pelaajien eteen kysymyksen: "Mikä on oikein?" Siihen ei voi välttyä vastaamasta.

Vaihtoehtohistoriassa kreikkalainen filosofi kehittää ruudin Rooman imperiumin ollessa vahvimmillaan. Nyt ukkossauvoin varustautuneet legioonat varmistavat, ettei imperiumi koskaan kuole.

FVLMINATA panostaa historialliseen realismiin ja antiikin maailman kokemiseen. Sääntöjärjestelmä on verrattain tukeva ja perinteinen. Peli loistaa lähdemateriaalillaan, joka toimii missä tahansa roomalaisaikaan sijoittuvassa pelissä.

saatanalla ei ole varaa isoihin kirjaimiin eikä hänellä myöskään riitä aikaa sinulle, surkeimmalle häviäjälle joka koskaan on kohottanut krusifiksiä väärinpäin. demonit eivät pidä siitä jos amatöörit houkuttavat ihmisiä syntiin joten et voi edes tehdä mitään parantaaksesi asemiasi ainoa mihin kelpaat on koiranpentujen tappaminen.

kpfs on aidoin punk-peli koskaan. Häikäilemättömässä in-your-face-asenteessa ei ole mitään teennäistä. WoD ei ole enää koskaan entisensä tämän pelin jälkeen. KPFS on nyt varastossamme uutena Gencon 2004 -versiona, jossa kaupan päälle pelin toistaiseksi (luojan kiitos) ainoa laajennus, cockroach souffle: mukana säännöt zombeille (luuranko sopii henkivartijaksi, koska se menee kätevästi matkalaukkuun), jaetulle pelinjohtamiselle kpfs:n malliin ja monelle muulle.

Värikoordinoitu noppasetti suosittuun Kätyrin osaan: 12 yhdenväristä neljäsivuista noppaa ja pelin sääntöjen suosittelemat bonusnopat: karmiininpunainen n4, oranssi n6 ja valkoinen n8.

Isäntä on väkevä pimeyden voima, inhimillisten rajoitusten yläpuolelle nouseva varjo. Kätyrin osassa Isännän rammat, mielipuoliset ja harhautuneet kätyrit joutuvat täyttämään herransa ja mestarinsa vääristyneimmätkin toiveet.

Pelin alussa pelaajat luovat Isännän ja kätyrit, joiden tarinasta pelissä on kyse. Kun kätyrit löytävät rakkauden kyläläisten keskuudesta, he löytävät myös sydämestään rohkeuden vastustaa Isäntää. Lopussa Isäntä tuhoutuu, kun hänen kätyrinsä kääntyvät häntä vastaan.

"Meksikolainen patti" on tilanne, jossa kaksi tai useampia aseistettuja osapuolia uhkaa toisiaan välittömällä tuholla. Vain valmiutesi ampua hillitsee toista osapuolta, ja jos molemmat haluavat toisen kuolemaa, aseita tuskin onnistutaan laskemaan ilman verenvuodatusta.

Timothy Kleinertin samannimisessä pelissä joukko rikollisia kohtaa toisensa ison ryöstösaaliin tiimoilta. Kaikki epäilevät toisiaan ja joku varmaankin kuolee, ennen kuin rahat saadaan jaettua.

Amerikka, jossa kieltolakia ei koskaan kumottu. Konservatiivisempi, vanhanaikaisempi, rikollisempi. Korruptio rehottaa ja järjestäytyneet rikollisjärjestöt hallitsevat maata. Pelaajien hahmot ovat gangstereita, jotka joutuvat sellaisiin kummisetämäisiin draaman ja suurten intohimojen tarinoihin kunniasta, rikoksesta, nopeasta elämästä ja petturuudesta.

octaNen suunnittelija, Jared Sorensen, on yksi kuuluisimpia indie-pelisuunnittelijoita, joka tunnustetaan valtavirtayhtiöidenkin suunnalta. octaNe on hänen ensimmäinen "iso" pelinsä, sisarteos kohutulle InSpectresille. Pelin erikoinen aihe on psykotrooninen elokuva, eli yksinkertaisesti sanottuna lentävät apinat vs. Elvis-imitaattorit. Koko peli on kuin Amerikka rusennettuna säilykepurkkiin, kokemusta ei voi oikein kuvata lyhyesti.

octaNen sääntöjärjestelmä on Sorensenin I-system, joka omalla erikoisella tavallaan jakaa pelaajien kerrontavaltaa tapahtumien yli: heitä noppaa hyvin, ja saat päättää mitä tapahtuu, heitä huonosti niin pelinjohtaja keksii jotakin ikävää. Yksinkertaista, ja toimii hyvin octaNe-kohtaisilla lisäyksillään, kuten pelin oudoilla hahmoluokilla (meksikolainen vapaapainija, metallimusiikkivelho ja rullaluistelijababe ovat sieltä ymmärrettävämmästä päästä), joita on tusinoittain. Ihan tosi, peli on hintansa arvoinen jo hahmoluokkiensa takia...

Pushin ensimmäinen numero sisältää kaksi peliä ja joukon muita artikkeleita: Shreyas Sampatin Mridangam on peli intialaisista temppelitanssijoista, jotka kommunikoivat keskenään käsieleillä. Jonathan Waltonin Waiting for the Queen/Tea at Midnight on verkkopeliksi sopiva, tekstiseikkailuja emuloiva roolipeli.

Roudan maa on Wille Ruotsalaisen lähdeteos kalevalaista roolipelaamista varten. Kalevalalla on roolipeleissa vaikea ja häpeällinenkin historia, minkä korjaamiseksi Roudan maan vakavamielinen ja kunnioittava ote tekee paljon. Ruotsalainen hylkää eeppisyyden ja pitää kuvauksensa kalevalaisesta Suomesta kansantieteellisenä ja maanläheisenä. Roudan maan suurin puute on sääntöjärjestelmän puute, se kun on pelkkä maailmakirja. Sellaisenaankin se on kuitenkin paras meillä koskaan julkaistu Kalevala-roolipeliteos.

Tulevaisuusshokki on vierauden tuntu, jonka teknologia aiheuttaa. Siitä on kyse Shock:ssa, klassiseen scifi-kirjallisuuteen nojaavassa temaattisessa pelissä. Pelaajat valitsevat itse pelin alussa mistä aiheista haluavat pelinsä kertovan; toiset pelaajat luovat näitä aiheita koskevia "shokkeja" eli teknologisia edistysaskelia, jotka asettavat perinteiset käsityksemme asiasta kyseenalaisiksi.

Pulska pulp-seikkailupeli FATE-sääntöjärjestelmällä. Kevyt, dramaattisia käänteitä rohkaiseva sääntöjärjestelmä vähän Menneisyyden varjojen tyyliin. Valtava määrä pulp-ideoita ja sääntömateriaalia keksijöiden, tutkimusmatkailijoiden, apinamiesten, kungfu-sankareiden ja muiden pulp-heerosten pelaamiseen.

The Swing on peli realistisesta okkultismista. Vähän pelottavaa, kun Keith Taylor ei kirjassa sano, että se on peli. Tokihan se on, hyvinkin perinteinen roolipeli, mutta kun kirja on alusta asti kirjoitettu ihan kuin se kuvaisi todellisuutta.

Swingin maailmassa TAHTO hallitsee todellisuutta. Ihmiskunnan tahto on heilurin lailla liikahtanut viidensadan vuoden välein mekanistisesta maailmankatsomuksesta mystiseen. Nyt ollaan taas menossa kohti mystistä, ja pelaajahahmot pääsevät katsomaan todellisuuden verhon toiselle puolen. Mukana runsaasti "realistista" taikuutta wiccasta voodooseen ja O.T.O:sta kaaosmagiaan.