Eero 2007

Zombeja! Ovella! on saatavissa omasta verkkokaupastamme.

Zombeja! Ovella!

Zombeja! Ovella! on lautaroolipeli, eli se tähtää lautapelien vahvuuksien toisintamiseen: ennakoitava pituus, helppo käynnistää, luotettavan toisiintuva pelikokemus... Siinä on tietysti myös pelilauta, nopat ja niin edelleen.

Tarinankerrontapelinä Z!O! on optimoitu elokuvan rakenteita ja mittoja ajatellen, mikä näkyy myös pelin pakkaamisessa VHS-koteloon. Pelin tarinassa joukko enemmän tai vähemmän tavallisia ihmisiä joutuu kamppailemaan selviytyäkseen zombien noustessa uhkaamaan inhimillistä elontietä. Hahmot joutuvat päättämään, mitä ovat valmiita tekemään selviytyäkseen, ja lopunperin myös, minkä puolesta ovat valmiit uhraamaan oman selviytymisensä. Kauhutarinan tapaan vain harvat selviytyvät, mutta mahdollista se toki on jos hahmon elämäntahto vain riittää.


Draamaan on opittava

Suunnittelin Zombeja! Ovella! vuoden 2006 joulukuussa. Pelin alkuperäinen inspiraatio oli pedagoginen: moderneille tarinankerrontapeleillä on hyvin tyypillistä, että ne vaativat pelaajiltaan tietynlaista draamallista "vaistoa". Tämä ei ole mikään vaikea asia, eikä sitä kai valtaosin tarvitse erityisesti oppiakaan, mutta ajattelin että voisin tehdä lyhyen peliharjoitteen joka osoittaa konkreettisesti sen, mitä "draamallinen mielenkiinto" noin esimerkiksi tarkoittaa.

Peleissä kuten Vuoren velho tai Parhaaseen katseluaikaan pelin viihdyttävyys on ihan oleellisesti sen varassa, että pelaaja pystyy arvioimaan omaa hahmoaan ja tapaa, jolla hahmon tarinaa edistetään. Esimerkiksi Vuoren velhossa ei yksinkertaisesti tapahdu yhtikäs mitään, jos pelaaja ei osaa paljastaa hahmostaan mielenkiintoisia seikkoja ja provosoida tarinaa. Joskus pelaajilla on vaikeuksia tämän kanssa esimerkiksi muista peleistä opittujen tottumusten takia, mutta pohjimmiltaan kysymys on luonnollisesta vaistosta.

Tarkoitin Zombeja! Ovella! alunperin harjoitteeksi, joka auttaa pelaajia konkreettisesti näkemään, miten kiinnostavana ja protagonistisena muut pelaajat pitävät hänen luomaansa hahmoa. Tylsät ja sivuhenkilömäiset hahmot siis syödään ja jäljelle jäävät vain kiinnostavat hahmot, joiden sisäisissä ja ulkoisissa ristiriidoissa on päähenkilöainesta. Jos siis pelaavalla ryhmällä olisi kommunikointivaikeuksia, se näkyisi konkreettisesti siinä, kun pelaajat eivät tue toistensa hahmoja.

Tämä on nyt melko kuivaa taustaa. Oleellista on se, että innostuin tekemään peliin myös selkkausjärjestelmän ennen ensimmäistä testiä. Siinä sitten osoittautui, että peli, jota en erityisesti tarkoittanut viihdyttäväksi vaan opettavaiseksi, olikin mitä mainiointa ajanvietettä: tarinat, joita se tuotti, olivat sessio sessiolta jännittäviä, hauskoja, ajatuksia herättäviä ja jopa koskettavia. Peli julkaistiin sitten Roolipelaaja-lehden kasinumerossa kevättalvesta, ja nyt olemme hioneet siitä lautapeliversion.

3-6 pelaajalle, ikä 12+, pelin kesto 30 minuuttia per pelaaja

Lautapelin tyyliin zombipeli etenee vuoroissa. Alussa pelaajat kuitenkin luovat hahmonsa. Käytännössä tämä on liki triviaali prosessi, sillä hahmoista ei tarvita alussa juuri muuta tietoa kuin ikä, sukupuoli ja mahdollisesti jonkinlainen ajatus ammatista tai muusta yhteiskunnallisesta roolista. Kaikki muu kehitetään ja paljastetaan pelin mittaan.

Vaikkei olekaan erityisen vaikeaa, hahmonluonti on kuitenkin ehkä pelin suurin töyssy aloittelijoille. Siksi tässä laatikoidussa versiossa on hahmotikkuja, jotka ovat semmoinen arvontatyökalu hahmonluontiin. Pelaaja voi vetää tikuista erilaista osviittaa ja vinkkejä zombigenreen sopivien hahmojen luomiseen.

Itse pelin mittaan pelaajat raamittavat vuorotellen kohtauksia, joissa pelaajat pyrkivät luomaan mielenkiintoisia ristiriitoja hahmojensa välille. Zombeja vastaan ei pelin alussa voi kamppailla, joten huomio keskittyy hahmojen välisiin kiistoihin. Oman hahmon eteneminen pelilaudalla on kiinni menestyksestä näissä kiistoissa; onnistuminen "oikeuttaa" hahmon selviytymisen, kun taas häviäjät joutuvat ennemmin tai myöhemmin zombien ateriaksi.

Muuten tämä olisi kaikki aika mielivaltaista, mutta pelin kaksi keskeisintä mekaniikkaa varmistavat, että sympaattisilla hahmoilla on taipumus selviytyä muiden suistuessa. Ensinnäkin, hahmojen riidellessä keskenään muut pelaajat voivat lainata noppia sille puolelle, jonka toivovat selviytyvän. Toisekseen, kuka hyvänsä pelaaja saa niin halutessaan uhrata hahmonsa asemaa suhteessa zombeihin parantaakseen toisen hahmon asemaa. Käytännössä nämä mekaniikat tarkoittavat, että mielenkiintoisimmiksi osoittautuvat hahmot selviytyvät pisimpään ja heidän tarinansa löytää täyttymyksensä.

Elävistä ja kuolleista

Pelaajahahmot siis joutuvat useimmiten syödyksi Zombeissa! Ovella!. Pelastuminenkin on sen verran mahdollista, että toivo säilyy, mutta useimmiten peli loppuu synkkään kohtaukseen, jossa zombit piirittävät viimeisenkin, rättiväsyneen ja epätoivosta nyyhkyttävän pelaajahahmon. Positiivista tässä synkässä tilanteessa on se, että yleensä kaikki pelaajat toivovat ratkaisevassa nopanheitossa sen viimeisen hahmon selviytyvän. Hahmo kun on valikoitunut muiden joukosta sympaattisimpana yksilönä, jonka tarina halutaan nähdä loppuun saakka.

Pelaaja, jonka hahmo syödään, on mielenkiintoisessa tilanteessa: hän jatkaa pelissä täsmälleen samoilla säännöillä kuin muutkin pelaajat, mutta koska hänellä ei nyt ole omaa hahmoa kehitettävänään, hän toimii tavallaan pelinjohtajana, jonka tehtävä on luoda muiden pelaajien hahmoille mielekkäitä etenemissuuntia. Hahmojen kuolema tasapainottaa peliä siltä osin, että hahmottoman pelaajan vuoroilla muut hahmot saavat viimein tilaisuuden taistella zombeja vastaan ja edetä siis hieman tehokkaammin laudalla.

Pelin lähetessä loppuaan panokset kovenevat: pelilaudan ruuduissa olevat tekstit määrittelevät, millä tavoin zombit voivat uhata ihmisyhteisöä ja erityisesti pelaajahahmoja. Vaikka ne ovatkin alussa tyhmiä ja hitaita, loppua kohden zombit murtautuvat läpi järeimmistäkin ovista ja lopuksi uhkaavat jopa koko ihmiskunnan turvallisuutta, jos pelaajat niin päättävät kertoa.


Että semmoisen pelin tein. Olen pohtinut kevään mittaan pitkällisesti sitä, että mistä zombipelissäni on kysymys, ja tulin siihen tulokseen, että se on peli kriisitilanteista. Zombienhan ei tietenkään tarvitse pelissä olla zombeja, vaan yhtä hyvin hahmojen yhteinen uhka voi olla ulkoavaruuden hirviö, pandemia, maanjäristys tai muu katastrofielokuvien klassikko. Tärkeää on se, että tilanne on pelissä liki epätoivoinen ja painostaa pelaajien hahmot paljastamaan todellisen luonteensa: mitä tämä hahmo on valmis tekemään selviytyäkseen? Missä olosuhteissa tämä hahmo on valmis uhraamaan itsensä? Nämä ovat pelin kysymyksiä.

Valid XHTML 1.1Valid CSS!
Webmaster:
Eero Tuovinen
Tätä sivua on viimeksi kehitelty:
27.10.2009.

Tekstisisältö on Eero Tuovisen kädestä, graafinen suunnittelu Jari Tuovisen.

Sivut on kehitetty Firefox-selaimen näkökulmasta, käyttäen niin evästeitä kuin Javascriptiä; Internet Explorer brakaa paikoin karmivasti.