Noppaintensiivinen haasteseikkailupeli. Kukin pelaajista luo itselleen kreikkalaisen tarusankarin, jotka kamppailevat yhdessä jumalten antamien tehtävien toteuttamiseksi. Samalla he kilvoittelevat keskenään kunniasta, eli kokemuspisteistä. Mitään ei saa ilmaiseksi ja pelinjohtaja on resurssiensa puitteissa paitsi värikäs tarinankertoja, myös armoton vastustaja, joka pyrkii johdattamaan sankarit kohtaamaan kohtalonsa ennen aikojaan.

Seitsemän vuotta sitten kaikki aikuiset nukahtivat; sitä kutsuttiin Autuudeksi. Kaksi kuukautta myöhemmin muukalaisvihollisen jättiläiskoneet alkoivat tuhota kaupungin infrastruktuuria. Sillä ei ollut väliä, sillä lasten hallitsema maailma oli jo suistunut kaaokseen. Nyt ihmiskunnalla on kuitenkin jälleen toivoa: hereillä pysytelleen aikuisen kokoama joukko nuorisoa on kehittänyt aseen, joka pystyy taistelemaan unimaailmasta tulevaa vihollista vastaan; nyt maailman tulevaisuus on kiinni teistä, piloteista ja ankkureista jotka pystyvät valjastamaan ANIMan voimat!

Runsaalla historiallisella materiaalilla höystetty miljöölähdeteos Burning Wheeliin. Vaikuttavan omaperäinen Japani-lähdeteos ammentaa Heian-aikakaudesta, mikä tekee siitä jo varsin poikkeuksellisen; ninjojen ja miekkakoulujen sijaan peli keskittyy temppelien välisiin uskonsotiin ja jumalallisen keisarin ympärillä pyörivään hovipolitiikkaan, joka joutuu törmäyskurssille provinsseissa kehittyvän bushidon arvomaailman kanssa.

Burning Wheel on vakava fantasiapeli. Monipuoliset, täydelliset säännöt Runequestin ja Rolemasterin syvällisessä traditiossa. Uutta on sääntöjen täydellinen hioutuneisuus ja viimeisimmän teknologian hyödyntäminen: n6-pooleihin perustuva systeemi, oma versio sankaripisteistä, intuitiivinen taistelujärjestelmä joka tuo ennakoimattomuuden ja luonnollisuuden mukaan uudella tavalla. Hahmonluonti perustuu 'elämänpolkuihin' Travellerin malliin, mutta ilman vanhan klassikon bugeja; hahmo voi olla kuka tahansa, ja hänellä on takanaan jo elämänhistoria ennen pelin alkua. Burning Wheelin tuntuma on kuin edellä mainituissa klassikoissa, mutta ilman sääntöjen rusentavaa painoa.

Ohut, räjähdysherkkä opas Conspiracy of Shadowsin kaveriksi. Oleellisesti sama rooli kuin Whitewolfin pelien pelinjohtajan oppailla, eli sekalainen kokoelma esseitä, seikkailuideoita ja muuta materiaalia. Huomionarvoista CoS:n pelaajille ja muillekin kauhufantasian ystäville on esseiden taso - Senkowski pistää paperille poikkeuksellisen terävää analyysia.

kill puppies for satanin luojan toinen peli julkaistiin Genconissa 2004. Jos Vincent Bakerin kuvittelee kpfs:n perusteella olevan jotenkin kieroutunut tai yksinkertainen, vuoden sofistikoitunein indie-peli kertoo toista: DiV:ssa pelaajat ottavat kantaakseen Elämän Kuninkaan raskaan auktoriteetin fantastisessa villissä lännessä, jossa Temppelin rajakaupunkeihin lähettämien Jumalan vahtikoirien täytyy päättää uskovaisten riidoista, oli kyse sitten arkisista rakkaushuolista tahi demonien täysimittaisesta hyökkäyksestä. Peli asettaa pelaajien eteen kysymyksen: "Mikä on oikein?" Siihen ei voi välttyä vastaamasta.

Don't Rest Your Headin lähdeteos hulluus-voimista: kullakin DRYH:n pelaajahahmoista on tällainen synkkä, absurdi supervoima, mutta se mitä pelin sääntökirja ei ehkä vie perille, on miten outoja nämä voimat voivat olla!

Tunnelmallista urbaanifantasiaa kevyellä sääntöjärjestelmällä. Liian kauan valvovat ihmiset napsahtavat Hereille ja löytävät tiensä Hulluun Kaupunkiin, jota hallitsevat neulapäiset byrokraatit, kynttiläsilmäiset ritarit ja muut runolliset kummajaiset. Hahmojen on kamppailtava hulluuden ja hengenvaarojen kanssa löytääkseen rauhan uuden maailmansa kanssa.

Kotimainen roolipeliartikkelikokoelma melko teoreettisella otteella. Käsittelee pääosin erilaisia yleisluontoisia tekniikoita, joita asianharrastaja voi soveltaa omaan pelaamiseensa. Ihannoi sveitsiläistä jalkaväkeä.

Menneisyyden varjot käyttää mekaniikkansa pohjalla vähän eriskummallisia noppia, ns. fudge-noppia. Niissä on kaksi plus-sivua, kaksi miinus-sivua ja kaksi tyhjää sivua. Samoja noppia käytetään Fudge-roolipelissä, FATE:ssa ja muutamassa muussa pelissä.

Periaatteessa Fudge-noppia on helppo tehdä tavallisistakin nopista esimerkiksi värittämällä tussilla nopan kylkiä. Siistein ratkaisu on kuitenkin ostaa erikseen tarkoitusta varten painettuja noppia.

Selviytymiskauhussa on kyse tuntemattomasta uhasta, epätoivoisesta paosta, nopeasta väkivallasta ja uhreista. Joku saattaa joskus selvitäkin.

Näistä asioista on kyse myös Geiger Counterissa, jossa pelaajahahmot pakoilevat yhdessä luotua hirviötä ja kuolevat yksi kerrallaan, kunnes illan päätteeksi harvat selviytyjät saattavat vihdoin voittaa hirviön.

Miekka & magia -aiheinen antologia-roolipeli: pelaajat pelaavat lyhyitä, kiihkeitä tarinoita ihmisistä, jumalista ja demoneista, säännöt määräävät miten tarinat risteilevät ja muodostavat laajemman kokonaisuuden. Säännöt ovat yksinkertaiset ja napakat. Pelin skenaarionrakennusjärjestelmä on erityisen oivaltava, se koostuu neljästä "oraakkelista" eli korttipakasta, joista vetämällä kulloinkin pelattavan tarinan elementit koostetaan.

saatanalla ei ole varaa isoihin kirjaimiin eikä hänellä myöskään riitä aikaa sinulle, surkeimmalle häviäjälle joka koskaan on kohottanut krusifiksiä väärinpäin. demonit eivät pidä siitä jos amatöörit houkuttavat ihmisiä syntiin joten et voi edes tehdä mitään parantaaksesi asemiasi ainoa mihin kelpaat on koiranpentujen tappaminen.

kpfs on aidoin punk-peli koskaan. Häikäilemättömässä in-your-face-asenteessa ei ole mitään teennäistä. WoD ei ole enää koskaan entisensä tämän pelin jälkeen. KPFS on nyt varastossamme uutena Gencon 2004 -versiona, jossa kaupan päälle pelin toistaiseksi (luojan kiitos) ainoa laajennus, cockroach souffle: mukana säännöt zombeille (luuranko sopii henkivartijaksi, koska se menee kätevästi matkalaukkuun), jaetulle pelinjohtamiselle kpfs:n malliin ja monelle muulle.

Magic Burner on Burning Wheelin jo muutaman vuoden odotettu lähdeteos taikuudesta sen kaikissa muodoissa. Keskeinen lähdeteos BW:n kannalta.

"Meksikolainen patti" on tilanne, jossa kaksi tai useampia aseistettuja osapuolia uhkaa toisiaan välittömällä tuholla. Vain valmiutesi ampua hillitsee toista osapuolta, ja jos molemmat haluavat toisen kuolemaa, aseita tuskin onnistutaan laskemaan ilman verenvuodatusta.

Timothy Kleinertin samannimisessä pelissä joukko rikollisia kohtaa toisensa ison ryöstösaaliin tiimoilta. Kaikki epäilevät toisiaan ja joku varmaankin kuolee, ennen kuin rahat saadaan jaettua.

Amerikka, jossa kieltolakia ei koskaan kumottu. Konservatiivisempi, vanhanaikaisempi, rikollisempi. Korruptio rehottaa ja järjestäytyneet rikollisjärjestöt hallitsevat maata. Pelaajien hahmot ovat gangstereita, jotka joutuvat sellaisiin kummisetämäisiin draaman ja suurten intohimojen tarinoihin kunniasta, rikoksesta, nopeasta elämästä ja petturuudesta.

Monster Burner on täysin sidoksissa emopeliinsä Burning Wheeliin, jonka pelaajille se tarjoaa yleisluontoiset säännöt hirviöiden ja uusien elämänpolkujen luomiseen. Mukana on myös joukko kiehtovia "hirviömäisiä" elämänpolkuja, kuten peikkoja, jättiläishämähäkkejä ja susihukkia. Varsin hyödyllinen opus, jos pelissä on paljon epäinhimillisiä otuksia.

Vapaapainipeli, jossa pelaajat luovat painiliigan ja painijat ennen kuin peto pääsee irti. Peli kohtelee vapaapainin kayfabea totena, eli kulissien taakse ei mennä, vaan uskomattomat ihmiskohtalot ja elämää suuremmat vihollisuudet ovat täyttä totta pelaajahahmoille.

Merirosvo-roolipeli, joka alkaa yhdestä skenaariosta: kapteeni Brimstone Jack on juuri kuollut myrkytykseen kokkinsa käsissä, jonka kuninkaan miehet ostivat edellisessä satamassa. Nyt miehistön pitää valita uusi kapteeni ja tehdä jotain kokille. Mieluummin pian, sillä kuninkaan laiva HMS Resolute lähestyy täysin purjein.

Kunhan merirosvot selviävät tästä alkupisteestä, koko Karibianmeri on avoin seikkailulle. Poison'd on kuitenkin ilkeä ja tekstuuriltaan rikas peli, se ei peittele merirosvouden synkkiä puolia. Tätä ei voi suositella lapsille.

Tulevaisuusshokki on vierauden tuntu, jonka teknologia aiheuttaa. Siitä on kyse Shock:ssa, klassiseen scifi-kirjallisuuteen nojaavassa temaattisessa pelissä. Pelaajat valitsevat itse pelin alussa mistä aiheista haluavat pelinsä kertovan; toiset pelaajat luovat näitä aiheita koskevia "shokkeja" eli teknologisia edistysaskelia, jotka asettavat perinteiset käsityksemme asiasta kyseenalaisiksi.

Pulska pulp-seikkailupeli FATE-sääntöjärjestelmällä. Kevyt, dramaattisia käänteitä rohkaiseva sääntöjärjestelmä vähän Menneisyyden varjojen tyyliin. Valtava määrä pulp-ideoita ja sääntömateriaalia keksijöiden, tutkimusmatkailijoiden, apinamiesten, kungfu-sankareiden ja muiden pulp-heerosten pelaamiseen.

Myyttinen, tarot-pakkaan perustuva sääntöjärjestelmä sankarilliseen fantasiapeliin. Ei sisällä pelimaailmaa, mutta menee mainiosti myyttiseen keskiaikaan, ehkäpä jonkinlaiseen luovempaan Keskimaa-peliin, ja vastaaviin. Suurin rajoite on pelin draamallinen rakenne, jossa hahmot saavat tietää "pimeyden ruhtinaan" aikeista ja päätyvät kampanjan mittaan asettumaan häntä vastaan. Kysymys kuuluukin, onko se heidän joutsenlaulunsa?

James West on erikoinen tapaus: hän on sarjakuvapiirtäjä, joka on myös suunnitellut yhden kuuluisimmista indie-peleistä, Poolin. Pool on erittäin yksinkertainen kerrontavallan jakosysteemi, ja yksi ensimmäisiä pelejä, joissa pelaaja saattaa saada osan pelinjohtajavaltaa tietyissä sääntöolosuhteissa. Ilmainen, tärkeä osa viime vuosien roolipelihistoriaa.

The Questing Beast puolestaan on Poolin sääntöjärjestelmää käyttävä laajennettu peli. Sääntöjä on laajennettu ja tarkennettu käsittelemään pelin erikoista maailmaa, joka kuvataan kirjassa elävästi. Maailma? Kuten nimestä saattaa arvata, TQB sijoittuu englantilaisen Arthur-myytin Britanniaan. Tai sen sarjakuvaversioon, jossa kaikki ihmiset ovat eläimiä. "Furry"-versio, kuten sanotaan. Outoudestaan huolimatta konsepti toimii, ja peli on erittäin värikäs lukukokemus ja helppo pelattava. Erityisen sopiva lapsille ja roolipelaamisen kerronnallisiin puoliin viehättyneille.

Magiaa on aina ollut olemassa, mutta se on mystinen voima jota harvat hallitsevat ja kukaan ei ymmärrä. Historiallisesti se on seurannut sosiaalisia liikkeitä ja järjestäytynyt sorrettujen puolelle. Wyrd is Bondin maailmassa media on vihdoin saanut vihiä ilmiöstä, ja Amerikan suurkaupunkien ghettojen loitsunheittäjät ovat saaneet tilaisuutensa nousta parrasvaloihin.

Taikuus on siis pelissä metafora maineelle ja mammonalle. Hahmosi on köyhä slummien asukas, joka yrittää selvitä, näyttää kovalta ja suojella lähimmäisiään asfalttiviidakon armottomassa elämänmenossa.

Magus on vuosina 1989-2001 ilmestynyt suomalainen roolipelilehti. Lehden viidessäkymmenessä numerossa julkaistiin useita satoja seikkailuita, artikkeleita, novelleita ja arvosteluja. Se on kokonaisuutena tarkasteltuna edelleen ylivoimaisesti merkittävin suomalainen roolipelijulkaisu.

Arkkimagus on yksinkertaisesti täysi kokoelma (numerot 1-50) Magusta, kattaen suomalaisen roolipelaamisen "kultaiset vuodet" ja niitä seuranneen keräilykorttipelien villin aikakauden.

City of Brass on pieni, skenaariopohjainen korttipelin ja roolipelin sekamuoto. Ranskalainen retkikunta tunkeutuu pimeimpään Afrikkaan apunaan vain päättäväisyytensä ja keskinäinen uskollisuus. Kun nälkä, sairaudet ja pimeän mantereen vaarat heikentävät seuruetta kääntyvät matkalaiset väistämättä toisiaan vastaan. Kenen uskollisuus pitää? Kuka uhrataan vaarojen edessä? Syökö sivistynyt herrasmies ruumiita? Vain yksi voi lopuksi löytää tiensä Messinkikaupunkiin...

Torakkapirtelö on lyhyesti sanottuna toinen mokoma kpfs:in omituisuutta. Aivan kuten pelikin, myös lähdeteos on sen arvoinen jo lukukokemuksena - Vincentin vetämä rooli puhuu värikkäästi ja monipuolisesti aaveista, pelinjohtamisesta, zombeista, taikuudesta ja vähän kaikesta muustakin. Mukana on torakkapirtelön resepti, minipeli blow Jonathan Tweet's head off for puppies!!!!! ja niin edelleen. Jopa toinen valmisseikkailu jatkoksi pääteoksen seikkailulle.

Pelinjohtamisen ja seikkailunsuunnittelun opaskirja Cold Cityyn. Hyödyllinen resurssi myös muihin saman sorttisiin agenttitrilleri-peleihin, tarjoaa hyvin työkaluja laajempaa taustatietoa kylmän Berliinin alla kytevistä salaisuuksista.

Vaihtoehtohistoriassa kreikkalainen filosofi kehittää ruudin Rooman imperiumin ollessa vahvimmillaan. Nyt ukkossauvoin varustautuneet legioonat varmistavat, ettei imperiumi koskaan kuole.

FVLMINATA panostaa historialliseen realismiin ja antiikin maailman kokemiseen. Sääntöjärjestelmä on verrattain tukeva ja perinteinen. Peli loistaa lähdemateriaalillaan, joka toimii missä tahansa roomalaisaikaan sijoittuvassa pelissä.

Värikoordinoitu noppasetti suosittuun Kätyrin osaan: 12 yhdenväristä neljäsivuista noppaa ja pelin sääntöjen suosittelemat bonusnopat: karmiininpunainen n4, oranssi n6 ja valkoinen n8.

Isäntä on väkevä pimeyden voima, inhimillisten rajoitusten yläpuolelle nouseva varjo. Kätyrin osassa Isännän rammat, mielipuoliset ja harhautuneet kätyrit joutuvat täyttämään herransa ja mestarinsa vääristyneimmätkin toiveet.

Pelin alussa pelaajat luovat Isännän ja kätyrit, joiden tarinasta pelissä on kyse. Kun kätyrit löytävät rakkauden kyläläisten keskuudesta, he löytävät myös sydämestään rohkeuden vastustaa Isäntää. Lopussa Isäntä tuhoutuu, kun hänen kätyrinsä kääntyvät häntä vastaan.

octaNen suunnittelija, Jared Sorensen, on yksi kuuluisimpia indie-pelisuunnittelijoita, joka tunnustetaan valtavirtayhtiöidenkin suunnalta. octaNe on hänen ensimmäinen "iso" pelinsä, sisarteos kohutulle InSpectresille. Pelin erikoinen aihe on psykotrooninen elokuva, eli yksinkertaisesti sanottuna lentävät apinat vs. Elvis-imitaattorit. Koko peli on kuin Amerikka rusennettuna säilykepurkkiin, kokemusta ei voi oikein kuvata lyhyesti.

octaNen sääntöjärjestelmä on Sorensenin I-system, joka omalla erikoisella tavallaan jakaa pelaajien kerrontavaltaa tapahtumien yli: heitä noppaa hyvin, ja saat päättää mitä tapahtuu, heitä huonosti niin pelinjohtaja keksii jotakin ikävää. Yksinkertaista, ja toimii hyvin octaNe-kohtaisilla lisäyksillään, kuten pelin oudoilla hahmoluokilla (meksikolainen vapaapainija, metallimusiikkivelho ja rullaluistelijababe ovat sieltä ymmärrettävämmästä päästä), joita on tusinoittain. Ihan tosi, peli on hintansa arvoinen jo hahmoluokkiensa takia...

Push on indie-aktiivi Jonathan Waltonin vetämä lehtiprojekti. Lehden olisi tarkoitus olla kokeellisesta roolipelaamisesta älyllistävään sävyyn kertova "journal", eli artikkelivetoinen laatujulkaisu. Kussakin numerossa on myös peli tai pari, jotka pyrkivät valottamaan roolipelisuunnittelun kokeellisempia mutkia.

Pushin ensimmäinen numero sisältää kaksi peliä ja joukon muita artikkeleita: Shreyas Sampatin Mridangam on peli intialaisista temppelitanssijoista, jotka kommunikoivat keskenään käsieleillä. Jonathan Waltonin Waiting for the Queen/Tea at Midnight on verkkopeliksi sopiva, tekstiseikkailuja emuloiva roolipeli.

Roudan maa on Wille Ruotsalaisen lähdeteos kalevalaista roolipelaamista varten. Kalevalalla on roolipeleissa vaikea ja häpeällinenkin historia, minkä korjaamiseksi Roudan maan vakavamielinen ja kunnioittava ote tekee paljon. Ruotsalainen hylkää eeppisyyden ja pitää kuvauksensa kalevalaisesta Suomesta kansantieteellisenä ja maanläheisenä. Roudan maan suurin puute on sääntöjärjestelmän puute, se kun on pelkkä maailmakirja. Sellaisenaankin se on kuitenkin paras meillä koskaan julkaistu Kalevala-roolipeliteos.

The Swing on peli realistisesta okkultismista. Vähän pelottavaa, kun Keith Taylor ei kirjassa sano, että se on peli. Tokihan se on, hyvinkin perinteinen roolipeli, mutta kun kirja on alusta asti kirjoitettu ihan kuin se kuvaisi todellisuutta.

Swingin maailmassa TAHTO hallitsee todellisuutta. Ihmiskunnan tahto on heilurin lailla liikahtanut viidensadan vuoden välein mekanistisesta maailmankatsomuksesta mystiseen. Nyt ollaan taas menossa kohti mystistä, ja pelaajahahmot pääsevät katsomaan todellisuuden verhon toiselle puolen. Mukana runsaasti "realistista" taikuutta wiccasta voodooseen ja O.T.O:sta kaaosmagiaan.

Meillä on vielä muutama kappale The Shadow of Yesterdayta, joka on Menneisyyden varjojen alkuperäinen englanninkielinen versio. Peli on säännöiltään sama, mutta suosittelemme suomenkielistä, koska se on meidän mielestämme tietysti selkeämmin kirjoitettu. Lisäksi suomenkielisessä versiossa on jonkin verran lisättyä materiaalia.

Ohut, parin sivun vihkonen. Peli aiheesta, joka tuhoaa ystävyyksiä: fantasiaseikkailijoiden loputon jorina siitä kerrasta, kun tapettiin lohikäärme ja kääpiö melkein putosi saippuapataan, on parasta jättää pelin aiheeksi, sen sijaan että pitkästyttää sillä tuttuja ja ventovieraita pelikaupassa.